Ajattelen aina uudelleen ja uudelleen samoja ajatuksia. Mietin muuttoa ja kaikkea. Ihmisiä täällä. En toki harmittele sitä, että ihmisistä täällä on tullut niin tärkeitä, vaikka se tekeekin lähtemisestä monin verroin vaikeampaa. En vaihtaisi pois päivääkään Järvenpäässä. Täällä on ollut niin hyvä olla. Ihmiset ovat ihania. Tänään oli koulussa maha jotenkin kipeä, ja huono olla. Salla antoi särkylääkettä ja osoitti pian ulos ikkunasta. "Kato tonne!" Katsoin. Jotain, mitä halusinkin nähdä. Mutta enemmän kuin sen näkeminen, ilahdutti Salla. Se tietää, se ymmärtää, se välittää. Ja illalla soitti Kutro. Ja ennen kuin se mitään rupesi kertoilemaan omia asioita, joiden takia oli soittanut, kysyi onko jo parempi olla. Pienet asiat on joskus suuria. Ja Bärre joka katsoo mun kanssa OC:tä ja on vaan. Ja Vilkku joka eilen mun kanssa autoili ympäriinsä hakemassa pahvilaatikoita. Ja kaikki. Kyllä ne kai tietääkin, kuinka tärkeitä niistä on tullut.
Olen aloittanut muuttolaatikoiden pakkaamisen. Yksi laatikko on jo eteisessä täytenä. Ja nyt on pakko lukea tenttiin. Huoh. En jaksaisi. Mutta huomenna on taas jotkut koulun hippalot, joissa ajattelin ainakin käväistä. Ja tentti on jo perjantaina. Paljon kaikkea pitäisi tehdä. Sen sijaan istun koneella ja jauhan uudestaan ja uudestaan samoja asioita. Mutta on pakko saada jauhaa. Ymmärrättehän.