IRC-Galleria

Sunnuntaina kun ajelin talvisissa maisemissa kotiin leiriltä ajattelin kulunutta syksyä. Oli hieno syksy. Kaikkine iloine ja suruineen paras syksy pitkiin aikoihin. On tullut naurettua ja itkettyä. Elettyä.

Aina kun sataa ekaa kertaa lunta, koko Etelä-Suomi menee sekaisin, ja kaikkialla on otsikoita siitä, kuinka talvi yllätti. Olen aina nauranut niille. Mutta tällä kertaa se pääsikin yllättämään minutkin. Mulla oli siis kesärenkaat alla vielä silloin sunnuntaina. Onneksi kultainen pikkuveljeni vaihtoi siihen talvirenkaat. Eilen ei missään ollut enää lunta. Mutta tänään sitä tuli taas lisää. Oli kummaa kaivaa autoa esiin kaiken sen lumen alta. Miten voi jo olla lunta ja pakkasta, miten nyt jo piti kaivaa talvitakki esille?

Käytiin Merin kanssa uimassa, kahvilla ja kaupassa. Riemuittiin yhdessä talven tuloa ja ihmeteltiin myrskyä. Olikin ollut ikävä. Talvea ja Meriä.

Kotona nukuin puolentoistatunnin päikkärit. Hupsista. Tänä yönä saan taas varmaan odotella unen tuloa jonkun aikaa, eikä se johdu pelkästään päikkäreistä. Ja aamulla väsyttää. En välitä. Varmasti jaksan huomenna hymyillä.