IRC-Galleria

Pidin viikonlopustani.

Vantaalla oli satanut lunta, eikä jalkakäytäviä oltu vielä aurattu lauantaiaamuna aikaisin. Pehmeetä pakkaslunta oli nilkkoihin asti ja oli niin kaunista. Ei edes haitannut, että bussin päättäri oli paikasta, josta en melkein osannut lapsosten ja heidän äitinsä luokse. Osasin kuitenkin ja M. ja E. olivat taas niin suloisia. E oli oppinut kävelemään, suostui eikä paljoa vierastanut. Olisin voinut kantaa häntä ympäriinsä ja pitää sylissä vaikka kuinka ja kauan. M. osasi jo tehdä itse kaksi palapeliä ja 60 palapelinkin tekemiseen tarvittiin vain vähän puhettani. Olin riemuissani ja jaksoin ihastella ja ihmetellä joka kerta, kun palapeleistä suosituin tuli uudestaan ja uudestaan valmiiksi.

Aurinko paistoi, kun suuntasin takaisin kotiin päivällä. Ikävää, että bussin ikkunat olivat niin likaiset. Järvenpäässä aurinko ei paistanut niin kirkkaasti, mutta kävelin siitä huolimatta keskustasta takaisin. Olin kyllä vähän jäästä huolimatta laskettelutakista, piposta & hupusta ja kolmista housuista. Illalla kun lähdettiin Ellille katsomaan leffaa lisäsin varustukseeni toisen pipon. Jouduin kääntymään kokonaan tietä ylittäessäni. Mutta siitä huolimatta taidan tykätä talvesta ja pakkasesta. Ja Ellillä oli mukavaa. Suklaaneliöitä, kummallisia poppareita, kummallinen leffa. Ja kiva hengailla pitkästä aikaa Ellinkin kanssa.

Sunnuntaina, eli tavallaan tänään, käytiin äänestämässä ja tultiin sen jälkeen vaalikahville + pannarille meille. Oli taas kivaa, että oli kämppä täynnä ihmisiä. Keittiössä oli kuuma ja munkin huoneessa tarkeni t-paidalla. Ihmeellistä! Tiina K kutoi kaulahuiviani - jota Bärre kutoo juuri nyt , ja Veera teki siihen tupsun. Olen ihan kyllästynyt siihen kaulahuiviin, joten olen hyvin iloinen tästä järjestelystä. Tulen varmasti muistamaan kaikki auttaneet ihmiset aina, kun laitan sen kaulaani. Muutenkin martat ahkeroivat jälleen ja galleriakin sai taas pari uutta käyttäjää. Ja minä onnistuin taas sanomaan kaikkea hirmu fiksua.

Soitin äitille illalla, oli laittanut uikkarini tulemaan postissa. "Kaks viikkoa on aika pitkä aika odottaa uikkareita" oli isä todennut ja äiti oli tunkenut uikkarit minigrippi-pussiin. Saan kyllä olla heistä onnellinen.

Ilta on kulunut kesätyöhermoilun ja mesetyksen parissa. Pidän uuusista kavereistani täällä. Todella pidän.


Korjaus seuraavana päivänä: Olen kai olut jotkin väsynyt. Siis E. suostui syömään ja M. melkein tehdä kuudenkymmenen palan palapelin. Mutta kai te ymmärsitte.