IRC-Galleria

Maanantait on aina melko arvaamattomia. Katsoimme jälleen täydelliset naiset Sallalla. Muut eivät voineet ymmärtää keskittymistämme kyseisen ohjelman aikana. Siis alusta: koulussa päätettiin, ettei Tuusulaan voi mennä tyhjin käsin saunomaan. Siispä Sallalle leipomaan. Martat ja melkein-Martti -joka ei edes tule saunomaan, mutta on vaan ihmeellisen avulias- saivat aikaan juustosarvia, purjo-kinkku-paprika- & mustikkapiirakkaa. Vain mustikkapiirakka sai vähän liikaa väriä uunissa. Ja juustosarvista meni aika monta maistellessa.

B:n sanoja lainaten, tällaiset päättömät päivät ovat hauskoja. Kotiuduttiin vasta kahdeltatoista. Leipomisen ja kotiutumisen välillä maattiin Sallan sohvalla ja puhuttiin kaikkea järkevää ja vähemmän järkevää. Ja minä sain uuden stailin. Eikä Sallan olohuoneessa tuntunut yhtään kylmältä. Viihdyn siellä joka kerta paremmin ja paremmin.

Jonskun kanssa tekstailtiin päivän ja illan mittaan. Oli hyvä tekstata. Välillä on vieläkin sellainen olo, että haluaisin puhua henkeviä. En siis Jonskun kanssa. Vaan ihan toisen ihmisen. Mutta tiedän, ettei se ole mahdollista. Eikä olisi alkuunkaan hyvä juttu muutenkaan. Mutta koitan olla välittämättä omista ajatuksistani. Tajusin myös, ettei ehkä olekaan niin huono juttu, että keväällä ravaan ehkä välillä joka toinen viikko Pyhärannassa. En jaksaisi bussissa istumista, mutta 'oikeita kavereita' on kuitenkin aina mukava nähdä.

Hassua, kun elämä on jakaantunut kahteen paikkaan. En halua luopua kummastakaan. Eihän tarvitsekaan?