IRC-Galleria

N: Voiko synnytyksessä olla mieslääkäreitä?
K: No jos nyt ajattelee niin mulla on ollut suurin osa miehiä.
N: Ja sitten joutuu olemaan alasti!
K: No ei siinä ihan alastikaan olla, on siinä yöpaita päällä...
J:Mutta mitäs jos sä oletkin synnyttämässä ja sulla ei ole miestä... ja lääkäri oliskin mies... jos se on tullut keinohedelmöityksellä siis. Niin mitä jos se lääkäri, joka on mies, rakastuukin suhun?
K:Tiedätkö sä mitä se keinohedelmöitys on?
J: No että saa lapsen ilman miesetä. Sinne pistetään niitä hedelmiä tai jotain.

K=Äiti, N=11v ["kyllä voin sanoa jo ykstoista, koska kahden kuukauden päästä mä olen jo sen verran"] ja J=7v ["äiti, montaks mä oon?"]

***

Viikkoni on taas ollut yhtä hulabaloota. Eivät olleet tajunneet antaa meille hiihtolomaa, joten otin vähän omaa lomaa sitten.

Maanantaina oli ihan virallinen etäpäivä. "Tenttiin lukua". Vaan jos ei mene tenttiin, voi aivan hyvin tehdä esseetä auttamisesta puolikkaan tiimin kanssa. Siispä menimme Tiina-voimin Artulle ja vietimme siellä oikein rattoisan päivän. Kymmenestä kuuteen esseetä, herkuttelua, naurua ja tasokasta musiikkia. On jotenkin niin hienoa, että koulutehtävienkin tekeminen voi olla hyvin rattoisaa.

Tiistaina olin 3/4 koulupäivästä koululla. Sitten lähdin kävelemään keskustaan. Salla saattoi mut tuulikaappiin. Rautatieasemalla kuuntelin kahden miehen juttelua curlingista. Tajusin, etten todellakaan ole curling-höynähdykseni kanssa yksin, vaan meitä äkkiseltään höynähtäneitä on ihan mielettömästi. Sen puolesta puhuu myös curling-yhteisön vihreät "uusi" -tekstit.

Matkustin junalla Helsingin keskustaan ja sieltä raitiovaunulla satamaan. Onneksi Bärre oli selvittänyt kaikki reitit edellisenä iltana. Satamassa näin serkkuni K:n ja hänen lapsensa.

Laiva oli tietysti täynnä lapsia, koska oli hiihtoloma & muumiristeily [tai jotain]. Viihdyin kuitenkin. Kuuntelin lasten laulamaa karaokea, söin ja puhuin sekavia, tein lasten kanssa hyviä ostoksia sekä sain kaikessa rauhassa tanssia ihan miten halusin, kun oli kaksi tyttöstä mukana. NI, eli sisarussarjan vanhin ja ainut poika, sai mut myös monta kertaa hyvälle tuulelle. Pojat ei taida koskaan muuttua miksikään.

Laiva saapui takasin satamaan tänään aamulla. Mä tein ratikalla oikein pitkän turisti-kierroksen, ja oikein itsekin ihmettelin sitä, ettei se oikeastaan haitannut mua lainkaan. Laivalla moni muukin asia oikeastaan lakkasi harmittamasta. Kuten kesätyöt. Niin ja miehet. Vaikka Tiina K:n kanssa kyllä todettiin tiistaina, että ollaan muutenkin lakattu puhumasta miehistä. Tai ainakin siis vähennetty tosi kovasti! Joka tapauksessa, nyt on taas kumman rauhallinen ja hyvä fiilis. Tapahtukoon mitä tapahtuu. Kuitenkin asia on niin, että meistä pidetään huolta ja että meidän kaikkien varalle on tehty jo ajat sitten suunnitelmat.

Tein parin tunnin pikavisiitin Järvenpäähän ja matkustin takaisin Helsinkiin. Ja sieltä sitten bussilla Raumalle. Viihdyin bussissa niin kauan kun riitti auringonvaloa. Puhuin tunnin puhelimessa [Juorupuhelut rules. Asioita on paljon kivempi vatvoa kaksin kuin yksin.], luin Trendiä ja söin laivanameja. Mutta heti kun tuli pimeää, tulin paljon huonommalle tuulelle. En pidä pimeästä, ellei sitten kuvioissa ole mukana kynttilöitä, nuotiota, myrskäreitä tai vähintäänkin paljon tähtiä. Voin kun voisinkin aina matkustaa valoisaan aikaan.

Puhuin äskön Mikon kanssa puhelimessa. Huomenna mennään katsomaan sen sotilasvalaa. Se on hassu ja mukava veli. En vaihtaisi.