"Mä en ainakaan haluis tollasia kaljuraitoja..."
"Siis millasia?"
"Tollasia kun tolla tossa kuvassa..."
"Anna mäkin katon... joo emmäkään.. hmm.. toi on muuten mun entinen poikaystävä!"
Tämän takia on ihan parasta, että on mummu, joka pyytämättä tilaa vanhan kotiympäristön paikallislehden pariksi kuukaudeksi synttärilahjaksi. Mummu on rakas ja korvaamaton. [Ne hiukset oli edestäpäin btw ihan kivat. Sopii.]
Uuden kotipaikan paikallislehdestä voi lukea viidessä minuutissa aamukahvin yhteydessä päätöksestä, jonka tekemistä on joutunut edellisenä iltana kuuntelemaan yli kaksi tuntia. Ellei opettajamme olisi ajatellut toisin, valitsisin lehden. Minusta ei taida koskaan tulla politikkoa. Vaikka koskaan ei kai pitäisi sanoa ei koskaan.
Oikeasti on vielä miljoon asiaa tehtävänä ja herätys taas aivan liian pian. Pakko palata fiksuihin juttuihin.