IRC-Galleria

Luin eilen monta tuntia vanhoja päiväkirjojani. Olisi oikeasti pitänyt tehdä monta muuta asiaa. Mutta halusin lukea. En muistanutkaan niitä kaikkia asioita. Sitä, kuinka joskus pelkäsin. Ja kuinka vaikeata oli luopua.

Nyt istun keittiössä. Tähän aikaan päivästä täällä on paljon valoisampaa kuin 'olohuoneessa'. Kumpa kevät tulisi pian. Odotan sitä, että keskustaan ja kouluun pääsee pyörällä. Ja että talvivaatteet saa tunkea johonkin muumihuoneen perukoille. Ja että voi taas käyttää keltaista takkia ja vaaleanpunaista bleiseriä. Ja lisääntynyttä valoa jaksan ihmetellä ja ihastella joka päivä.

Viime viikonloppu Pyhärannassa rauhoitti mieltä jotenkin kummasti. Vaikken kauaa kerennyt kotona olemaankaan ja vaikka sudariretkistä on rauha aina kaukana. Mutta silti. Nautin niistä lyhyistä hetkistä kotona. Ja viihdyin Merillä ja Laurilla. Oli mukava olla pitkästä aikaa pienellä porukalla. Oli aikaa jutella Merin kanssa.

Viime viikko meni nopeasti. Maanantaina ajoin Turkuun ja takaisin, tiistaina pelasimme junapeliä med A & B, keskiviikkona käytiin Sallan kanssa uimassa ja syömässä, torstaina kokoustettiin Järvenpään srk:n opiskelijatoiminnan merkeisä... ja yhtäkkiä olikin taas perjantai.

Bärre on ollut Haminassa viikonlopun ja minä olen viettänyt aikaa itseni kanssa. Eilen tosin piipahdin taas lapsenvahtinakin. Olen nauttinut tästä hiljaisuudesta. Siivonnut ja järjestänyt, herkutellut, katsonut uudestaan viimekertaisen Everwoodin [Bärre nauroi torstaina, kun sanoin, ettei tarvitse lopettaa nauhotusta vaikka tulinkin kotiin], nukkunut paljon, lukenut niitä vanhoja päiväkirjoja ja saanut tehtyä jotain koulunkin hyväksi. Mutta silti on mukavaa, että Bärre ja Tove palaavat tänään kotiin. Kohta ei enää taas tarvitse tulla koskaan tyhjään kotiin.

Myyn kesän lättyjä Helsingin kauppatorilla [kiitos Salla!]. Tervetuloa kahville.

Kävin allergiatesteissä. Viisitoista pitkää minuuttia istuin ja tuijottin nro yhdeksää. Siihen ei noussut näppylää. Eikä mihinkään muuhunkaan kohtaan. Lääkäri oli eri kuin viimeksi, ja ihmetteli, miksi olin edes tulluut allergiatesteihin. Totesi kyllä lpuksi, ettei testi tietenkään sataprosenttinen ole.

Kummaa kummaa kummaa. En muuta osaa kuin ihmetellä. Ehkä kokeilemme myöhemmin tuoda Toven taas tänne. Ja katsomme, alanko taas niiskuttaa.

"Koira lähtee, kissat jää". Sanoi B. eilen illalla ja se merkitsi paljon. Mutta ehkei koiran nyt tarvitsekaan lähteä.

Ehkä ehkä ehkä.

"Olkaa hiljaa ja menkää kotiin!"
"Mut mä asun täällä."
"Ja mä."
"Ja mä."


Harjoittelussa sain kuulla olevani topakka. Hissanope sanoi joskus tomeraksi. Kai sitten olen jotain sellaista.

Kävimme Hesessä, koska olimme surullisia Toven lähdön takia. Arttu sanoi, että perseemme leviävät, vasen pakara vielä ehkä vähän enemmän, mutta sehän ei meitä haittaa. [Tai ei minua ainakaan] Piristyimme sitä paitsi. Viimeistään Prismassa. En muista nauraneeni pariin päivään sillai kunnolla ja oikeesti. Nyt nauroin.

Käytiin saunassa ja sen jälkeen päästettiin toinen pojistamme sisälle. Toinenkin tuli hetken päästä. Syötiin jotain kookosjuttuja [luulin aiemmin, etten pidä kookoksesta, mutta ovatpahan nekin ajatukset kadonneet] ja juotiin kuka mitäkin.

Nyt olen jo piristynyt todella huomattavasti perjantaisesta olotilasta. Kiitos S, S, S, A, M, B, V. Lav juu. Miau!

" Kaikella on määrähetkensä,
aikansa joka asialla taivaan alla.
Aika on syntyä
ja aika kuolla,
aika on istuttaa
ja aika repiä maasta,
aika surmata
ja aika parantaa,
aika on purkaa
ja aika rakentaa,
aika itkeä
ja aika nauraa,
aika on valittaa
ja aika tanssia,
aika heitellä kiviä
ja aika ne kerätä,
aika on syleill
ja aika olla erosa,
aika etsiä
ja aika kadottaa,
aika on säilyttää
ja aika viskata menemään,
aika repäistä rikki
ja aika ommella yhteen,
aika olla vaiti
ja aika puhua,
aika rakastaa
ja aika vihata,
aika on sodalla
ja aikansa rauhalla.

[Saarnaajan kirja 3:1-8]

***

Tove lähti tänään. Eteisessä on taas matto. Luopuisin kaikista matoista loppuelämäkseni, jos se lääkäri voisi torstaina sanoa, että kaikki ovatkin erehtyneet.

Pitää ottaa päivä kerrallaan. Uskoa, että kaikki järjestyy. Syksyyn asti jatkan asumistani täällä. Sitten mietitään uudestaan. Eihän sitä koskaan tiedä, mikä silloin on tilanne.

Päivät ja viikot vain kuluvat. En ole aikoihin kirjottanut mitään "kunnollista". Viikko sitten viikonloppuna vietettiin perjantaina mun synttäreitä meillä. Leikkikavereideni lisäksi tänne tuli kolme oikeatakin ystävää. Nyt nimet saivat taas kasvoja. Olen puhunut molemmin puolin heistä paljon toisilleen. Kaikki kun ovat nykyisin niin tärkeitä.

Silloin lauantaina suunnattiin oikeiden ystävien + Bärren kanssa Vantaalle. Näytin heille missä asuin ennen ja sitten huristelimme Jumboon. Suski: "Mä olen kyllä aika ylpeä susta, kun et eksynyt yhtään". Kiitos vaan. Olen kyllä melkoisesti petrannut siitä, kun ollaan viimeksi Suskin kanssa autoiltu Vaantaalla. Illalla käytiin vielä katsastamassa Järvenpään yöelämää, tosin aika lyhykäisesti.

Sunnuntaina hassut ystäväni lähtivät. Me pelasimme Bärren, Artun ja Sallan kanssa junapeliä. Vietän nykyisin sunnuntai-iltani mieluiten niin. Junapeliä leikkikavereiden kanssa. Jeah.

Viime viikko on melkoisesti hämärän peitossa. Muistan kyllä loppuviikon. Sen, kuinka iloinen olin vielä torstaina. Venla, Reetta ja Sari kyläilivät. Sain ihania keltaisia lahjoja, Tove ja Reetta katselivat lumoutuneina toisiaan ja aika kului mielettömän nopeasti. Oli niin hyvä olla. Ja sitten sen jälkeen junamatka Tiksiin ja lääkärikirjat kirjastossa. Pudotus. Ilta ei ollut kovin hilpeä. Ja perjantaipäivä - no, siitä jo tiedättekin.

Viimeisimmän päiväkirjamerkintäni jälkeen lähdin Helsinkiin hakemaan Saria. En taaskaan eksynyt. Istuskelin hetken Venlalla ja sitten lähdettiin ajelemaan Pyhärantaan. Ajomatka teki hyvää. Sarin kanssa on hyvä matkustaa. Pysähdyimme pari kertaa ja Sari tarjosi pullakahvit. Mieliala koheni hurjasti sen neljätuntisen aikana. Kiitos ystävä rakas.

Illalla hain Mikon Raumalta ja tehtiin äitin kanssa pitsaa. Suski ja Meri tulivat illalla kyläilemään. Meri oli jo ollu menossa nukkumaan ja pessyt hampaansa. Mutta silti se tuli ja söi pitsaakin. Ja Suski vei meidät retkelle meidän kuistille. Istuttiin puoli kahdeltatoista ulkona ja Suski veisti kirjeenavajaa.

Lauantain ja sunnuntain retkeilin vartiolaisten kanssa. Retket on aina mukavia. Kotona Reilassa söimme synttäreideni kunniaksi poronkäristystä. Kotona Järvenpäässä söimme äidin tekemiä korvapuusteja ja join Suskin porukoiden tuomaa guaranaa. Ja pelasimme vielä vähän junapeliä. Arvattavasti aamulla väsytti.

Tänään teimme kevätsiivouksen. On vain koitettava olla miettimättä tulevaa liikaa.

Toivoin niin, että olisin ollut vain vainoharhainen. Että kodin lääkärikirjat ovat juuri sitä varten, että voi keksiä itselleen tuhat ja yksi tautia. Ettei niiden perusteella oikeasti voi ruveta diagnosoimaan mitään.

Mutta se kiltti lääkäri-setä [joka teititteli mua - tällaisena päivänä ilot on revittävä pienistä asioista] oli sitä mieltä, ettei tässä asiassa ole juurikaan epäilyksen aihetta.

Koira-allergia. Paskapaskapaska.

Menen vielä ensi viikolla testeihin. Tapahtuuhan niitä ihmeitä. Tänään en vain oikein jaksa uskoa ihmeisiin.

En halua muutta pois täältä. En myöskään halua asua täällä kenenkään muun kuin juuri Bärren ja Toven kanssa. Bärre eilen Artulle keittiössä [olin menossa suihkuun, mutta kyllä minä kuulin]: ".. kävin Lidlissä ja ostin herkkuja lohduttaakseni Tiinaa..."

Kaikki olikin vähän liian täydellistä.

Tove ei ymmärrä, miksi itken. Enkä edes voi antaa sen nuolla kyyneleitä pois poskilta.

Viime yönä mietin, että kaikella kyllä on tarkoituksensa. Me ei vaan tajuta kaikkia Jumalan suunnitelmia. Vähän kuin pienet lapset. Lapsi ei ymmärrä, miksi äiti tai isä tekee jotain asioita. Usein saattaa harmittaa. Miksei voi olla menemättä päiväkotiin ja miksei karkkia saa syödä joka päivä?

Miksei kaikki voi jatkua niin kuin ennenkin?

"Siinä seisot uuden kilometripylvään päällä.
Seuraavaa ei vielä näy ja edellinen painuu horisonttiin.
Siinä seisot kädet taskussa,
taskut täynnä muistoja.
Mietit onko siitä niin kauan..
Katsos ympärillesi, ja huomaat:
Kyllä, niin se on.
On täytynyt kulua aikaa saada kaikki nämä ystävät!"

Kauan siihen on mennytkin. Oikeat ystävät / kaverit <3.

JonskuVeeraSuskiMeriLauriHenkkaJaniMikko. Kiitos.



Marttaisista onnitteluista kiitos VilkkuVeeraKutro. Leikkikaverit tuovat iloa elämään.



"Ystävät ovat Jumalan tapa huolehtia sinusta"

Vittuiluista & pehmittelyistä & muumimukeista ja muista kivoista tavaroista, kiitos BärreSallaArttu. Hömpät. Onneksi keittiön pöydässämme on nyt neljä tablettia.

Niin, olen kai tyhmä, kun edelleen haluan vatvoa asioita ja turhaan hakata päätäni seinään.. Mutta äh. Olen nainen [tyttö]. Joten sallittehan sen minulle?

Oikeasti viimeiset kuusi päivää ovat olleet summattuna hyviä. Vaikka autolla ajellessa on kyllä ihan liikaa aikaa ajatella... Mutta ei ajatella haikeita asioita, vaan niitä hyviä:

Lauantaina Merin synttärit Laurin mökillä. Muistan kun olen ollut siellä ekaa kertaa. Oltiin tunnettu pojat vasta vähän aikaa. Ne oli menneet edeltä lämmittämään mökkiä. Kun me päästiin sinne, siellä paloi ihan mielettömän monta kynttilää. En ehkä silloin ois uskonut, että noi pojat jäis meidän elämään näin pitkäksi aikaa. Muistan senkin, kun sen mökin saunassa puhuttiin Mikon kanssa ennen mun Brasseihin lähtöä, että mitä, jos vuoden aikana M & L eroaiskin. Mutta onneksi niin ei ole koskaan käynyt, eikä meidän ole tarvinnut alkaa parittamaan ketään. Se oli muutenkin hyvä viikonloppu. Otettiin aurinkoa ja oltiin vaan. Ja muistan vapun 2002. Kun illalla istuttiin laiturilla ja katseltiin tähtiä. Ja mietittiin, että mistä tietää, että joku todella rakastaa jotakuta. Ja aamulla paistoi aurinko ja me syötiin aamupalaa ulkona ja leikittiin vesi-ilmapalloilla. Kyllä muistan sieltä monta muutakin hyvää muistoa. Tästä kerrasta jää myös varmasti monta hyvää muistoa. Mun ja Merin pienen pieni luistinrata jäällä ja tulin valastu avantopolku. Eikä siellä ollut kai koskaan ollut niin paljoa lunta, kuin nyt, ku ollaan siel oltu. Huussimatkakin tuntui niin ihanalta. Luminen polku, myrskäri ja lumiset kuuset.

Sunnuntaina kahvia Sarilla, uutta reittiä Järvenpäähän [enkä eksynyt yhtään!!] ja leikkikaverit S & A vielä illalla kyläilemässä. En osaa enää kuvitella Jamppaa ilman heitä.

Maanantaina eka harjoittelupäivä. Miljoona uutta asiaa. Mutta sinekin osasin eksymättä. Ja pidin heti paikasta.

Tiistaina harjoittelupv nro 2 ja reissu Ikeaan. Mukana jälleen S & A. Ostimme talouteemme yhden uuden irtoteejutskun, parvekkeelle pöydän, lehtitelineen ja kynttilöitä.

Eilen harjoittelupv nro 3. Sivulause, joka toi hyvän mielen ja uskoa siihen, että kyllä tästä harjoittelusta selvitään. Kävelyretki lasten kanssa. Jamppa on melkeimpä kodikasta aluetta sentään verrattuna sen päiväkodin alueeseen. Näimme sentään sorsia ja oravan. "Tyttöjenilta" meillä: Viisi minuuttia ennen Simpsonien loppumista minä, S, A ja Bärre istumme mun autossa parkkiksella, kuunnellaan yötä ja syödään jugurttirusinoita. Avaimien mukanakantaminen on yliarvostettua, kun Bärrellä kerran on niin kultainen henkilökohtainen Minttu, joka voi tuoda vara-avaimet.

Tänään harjoittelupäivä nro 4. Osaan jo aika paljon. Toivon ainakin niin. Siivousta ja hurjan paljon leipomista. Grilli-kauden avajaiset Eijalla. Rakastan kaikkia näitä hulluja ihmisiä. Tuoksuukin jo ihan keväälle.

Torstaina oli jo parempi mieli. Meidät lähetettiin harjoitteluun. Minä uskallan. Minä kuuntelen. Minä yritän ymmärtää.

Matkustin Sallan kyydillä Raisioon. Minun on niin hyvä olla siinä hänen autonsa pelkääjänpaikalla, vaikkei turvavyö toimikkaan. Puhuimme melkein taukoamatta. Kävimme Raisiossa Hesessä. Minulle tuli huono olo. En ymmärrä miksi. Bussissa nukuin tunnin kaikki ulkovaatteet päällä. Laitilasta eteenpäin tuijottelin ulos ikkunasta pimeään. Isä oli Raumalla vastassa. Onneksi. Isän kanssa voi puhua vähän aina välillä ja olla sitten taas hiljaa.

Isä oli tehnyt lettuja. Söin monta sokerilla ja mansikkahillolla. Myöhään illalla otin itseäni niskasta kiinni ja tein taas yhden työhakemuksen. Ei saa luovuttaa. Pitää jaksaa yrittää.

Eilinen oli hyvä päivä. Aamupäivällä hain Jonskun. Jonsku kävi ilmottautumassa tenttiin ja minä kävin postissa. Lähetin sen hakemuksen ja ostin ylimääräisiä Aku Ankka -postimerkkejä. Voin kirjoitella kirjeitä. Ja lähettää synttärikortteja. Pelattiin tunti sulkapalloa. Pienin häviöni oli 15-6. Siitä tuloksesta olin jo melko ylpeä. Joskus vielä opin. Vein Jonskun kotiin ja hain Merin. Kierreltiin vaatekauppoja ja kultasepänliikkeitä. Kokeiltiin kelloja ja Meri katseli korviksia. Ei löydetty mitään sopivaa. Käytiin kahvilassa. Limsaa ja patonkia. "Me ei keretä missään välissä kuitenkaan juhlimaan kahdestaan meidän synttäreitä." Vein Merin kotiin ja hain taas Jonskun, jonka toin Pyhärantaan.

Möllötin kotona koko illan. Mutta viihdyin niin. Nuikuin kahden tunnin päiväunet. Käytiin äidin kanssa kävelyllä. Ilma on täällä niin puhdasta. Ei mitään saasteita. Kuu ja lumihanget saivat kaiken näyttämään niin valoisalta. Käytiin saunassa ja katsottiin telkkaria. Illalla puhuttiin yli tunti puhelimessa Sallulahin kanssa. Joistakin leikkikavereista on tullut leikkiystäviä. Ihkuliineja.

Lähden puolentoistatunnin päästä Laurin mökille. Pitäisi vielä käydä mummulla. Ja suihkussa. Ja laittaa vaatteet päälle, syödä ja pakata. Kyllä vielä ehtii. Olen juonut kahvia, maannut peiton alla ja lukenut Härkösen kirjaa. Miettinyt kesää. En sitä, saanko töitä. Vaan sitä, mitä kaikkea voisikaan tehdä. Ja isä opetti tekemään valkokastiketta. Kävin myös vintissä etsimässä Noora H:n leluja. Löysin yhden koiran, joka ei kuulu minulle. Se on Merin tai Nooran.

Odotan niin, että pääsen sinne mökille.

Taas yksi kiitos, mutta ei kiitos -viesti lisää. Mutta vähän harmittavammasta paikasta tällä kertaa. Taitaa lakut taas ensi kesänäkin kutsua.. Onks pakko, jos ei haluu?

Oikeat ystäväni eivät ehkä luultavasti tulekaan tänne viikon päästä. Ymmärrän kyllä. Mutta hiukan harmitti silti.

Onneksi tiimini + Bärre olivat kaikki täällä. Ei niille kaikille voi nauramattakaan olla. Tomi ja Salla kirjoittivat kilpaa henkilökohtaiselle ystävälleni. Istuin osan ajasta keittiössä puhumassa hänen kanssaan puhelimessa ja keksimme ihmeteltävää leikkikavereilleni. Miljoonannen kerran ajattelin, että ryhmätöiden tekemisestä tulee tylsää sitten, kun tiimimme hajoaa. Mutta sitä ennen vielä Linnanmäelle.

Kyyneleet tuli vasta kun 2 + 1 tyttöä olivat paikalla. Perheen parissa voi olla oma itsensä. Hassut.

Olen juuri viettänyt kaksi tuntia mesettäen Kutron ja Sallulahin kanssa [olivat aluksi samalla koneella ja myöhemmin kumpikin omillaan] ja lukenut läpi Hänen vanhat päivityksensä.
En siis tyytyyt pelkästään marraskuuhun. Jotenkin vain halusin lukea kaiken, mitä ei ole estetty.

Huomenna herään taas ja olen väsynyt, kun pitäisi lukea tenttiin. En kuitenkaan välitä siitä nyt.

Olen miettinyt paljon tässä yön aikana. Leikkikavereitani ja uusia ystäviäni. Kahden elämän yhteensovittamista. Sitä, että meillä kaikilla on menneisyytemme.

Mitin aiemmin sitä marraskuuhun palaamista. Päätin nyt, etten haluaisi palata. Haluan olla tässä ja nyt. Kaiken uhallakin. On niitä tilanteita ja kausia, jotka ei enää koskaan palaa samanlaisina. Joita ei voi elää uudelleen, vaikka haluaisikin. Mutta haluan olla onnellinen siitä, että ne tilanteet ja kaudet olen saanut elää. Ja luottaa siihen, että tulee uusia, joista taas nauttia ja miettiä, ettei ne hetket enää koskaan palaa samanlaisina.

Kai elämääni jäävät juuri ne ihmiset, joiden kuuluukin jäädä. Haluaisin pitää tämän hetkiset ihmiseni kaikki mahdollisimman pitkään elämässäni.

Ne päivitykset herättivät paljon ajatuksia. Ja nauroin ja hymyilin usein Kutrolle ja Sallulahille.

Hankimme Kutron kansa Tuomas-miehet, omakotitalot maalta sekä Iida ja Edvard-Eetu & Ida ja Eetu -lapset. Bärre tulee kissaksi, Tove koiraksi ja Salla au-pairiksi. Vielä kun minun mieheni sukunimi alkaisi T:llä.

Aion nukkua levitetyllä sohvallani. Siinä on jotenkin turvallista.