IRC-Galleria

Uneeni kuulin, kuinka he huusivat nimeäni
- Orlando! -
ja huuleni piirtyivät nukkuvan raukeaan hymyyn,
kun ensimmäiset noista mantelisilmäisistä tyttäristä
puhkesivat kyyneliin vuokseni.
Minä en tehnyt kuolemaa,
mutta mitä muutakaan he olisivat voineet ajatella
- nuo pelokkaat lapset -
löytäessään herransa sellaisesta tilasta?

Minä olin muuttumassa.

Seitsemän päivää ja seitsemän yötä
minä nukuin unia näkemättä,
mitään syömättä,
mitään juomatta,
tuntematta muuta kuin ihmetystä
ja hiukan kipua
- se polte! -
heidän iskiessään suonta ranteestani.
Muutoin olin turta.

Kahdeksantena aamuna,
kun he jo valmistelivat hautajaisiani,
minä avasin silmäni.
Ja kun he näkivät, että olin elossa
ja tullut toiseksi,
lankesivat he polvilleen,
ja itkivät, miten heidän hyvä herransa
olisi hyvä myös valtiattarena.

Mikä kummallinen hetki herätä!