Pitäisi johonkin ainejärjestölehden kokoukseen lähteä, mutta jo mennessäni hakemaan jotain juotavaa keittöstä, unohdan minne olen matkalla. Ei tästä taida tulla mitään. Viimeöinen oli vähän typerää, mutta toisaalta taas hirveän hauskaa. En edes muista koska olisi viimeksi nauranut niin paljon. Olin jumalatar. Tiesin totuuksia. Tosin jos keittiön lattialla aikaansaamistani raapustuksista voi mitään päätellä, totuuteni olivat kyllä hieman hämäräperäisiä. Mutta ehkä kaikkia totuuksia ei olekaan tarkoitettu selville aivoille.
Pitäisi suihkuun. Ei jaksaisi. Onneksi kokous on sentään Vakiopaineessa, niin voi juoda siellä vaikka siiderin, että selkenisi. Aih. Kauhea nestehukka. T. ei ole vielä noussut edes sängystä. Menen taas hakemaan vettä, jos tällä kertaa onnistaisi.