Kyllästyttää. Pakkaan tavaroita. Sama se mitä ottaa mukaan. Ainakin vaatteet, en jaksa välittää. Kirjat ovat tärkeitä, yksi on oma ja yksi: "Matkalla", Kerouacia siis. Olen aloittanut sitä hiukan, kuten "Tristessaakin", ja olen pitänyt molemmista. Kuin lukisi ystävän kirjettä tai ajatuksia. Ja ystäviä - niitä minulla on aina ollut vähän. Uudet ovat tervetulleita, ihan kuten tämä Jack-poikakin tässä on mitä tervetullein.
Huomenna on aikainen herätys. Huomenna täytyy jaksaa nousta sängystä ja muistaa moniaita asioita. Tai ihan sama. Heitin T:lle ajatuksen siitä, että matkustettaisiin ilman mitään sen kummempaa matkasuunnitelmaa. Hän piti ajatuksesta, mutta sen toteuttamiseen tarvitsisi varmaan hieman sosiaalisempaa otetta kanssaeläjiin. Tai ehkä empaattisempaa? Minä olen vieroittautunut omista tunteistanikin, joten miten voi olettaa saavansa kosketusta kenenkään muunkaan tunteisiin? Minusta on tullut julma...
Mutta no jaa...ajatushan se koko matkajuttu vain oli. Katsoo nyt, katsoo nyt.
Huomenna lähdetään ajamaan. Hiukan vaihtuvia maisemia. On tulossa huono sää. Mutta kyllä minä sen kestän: se mikä on muille huonoa, on minulle usein hienoa. Hah.
N.