IRC-Galleria

Illalla Vastavirralle ja T:n ystävän syntymäpäiville.

Minä olin vanha jo ennen syntymääni. Nautintoa saan vain näistä itsetuhon riiteistä.

Mutta sinun kämmenissäsi minun ikäni oli vain yksi aamupäivä ja huonosti nukuttu yö. Kaikki oli minulle uutta, eikä mikään ollut ennen koettua.

Huudan, koska olen nuori.
Vaikenen, koska olen vanha.

Minä synnyn uudelleen. Selkäni takana seisovat vanhojen imperiumien rauniot. Minä synnyn uudelleen.

Kaipaa en kuin sinua ja puita.

Washington. Oregon. California. Hawaiji. Alaska. Arizona. Nevada. Utah. Idaho. Montana. New Mexico. Texas. Wyoming. Colorado. South Dakota. North Dakota. Minnesota. Wisconsin. Michigan. Oklahoma. Kansas. Nebraska. Louisiana. Missouri. Arkansas. Mississippi. Alabama. Georgia. Florida. South Carolina. North Carolina. Virginia. West Virginia. Tennessee. Kentucky. Illinois. Iowa. Indiana. Ohio. Pennsylvania. New Jersey. Maryland. Delaware. Rhode Island. New York. Vermont. Massachusetts. New Hampshire. Connecticut. Maine.

Tiedän myös missä ne on, niin että osaan sitten paeta Meksikon rajalle ilman karttaakin. On oikeastaan aika tyytyväinen olo, vaikka en tiennytkään Romaanihenkilön kuolemasta oikein mitään. Kykenen edelleen oppimaan ja muistamaan jotain eli aivot eivät ehkä vielä muistutakaan ihan seulaa. Somaa. Ja omahyväistä. Mutta minä olen. Tositositositosi omahyväinen.

No oli vaikea. Kamalan vaikea. Läpipääsyä en epäile, mutta huh.

Toistan: huh.

Muutoinkin ärsyttää.

Olen pensaikossa lymyävä käärme.

Koettaisit ryhdistäytyä vähän. Vaihda vaikka vaatteet, harjaa hiuksesi, käy suihkussa, syö vähän jotain. Käy kaupungilla ja osta itsellesi jotain mukavaa (ei viinaa). Juokse puisto päästä päähän, laske puluja, kerro tulos kuudellasadallakuudellakymmenelläkuudella ja tule sitten kertomaan siitä minulle.

Puuskutat juostuasi portaat ylös, poskesi hehkuvat pidätellystä innosta (elossaelossaelossa, vaikka yritit niin kuolla), hiukset ovat sateesta kosteat. Jotain tapahtui siellä, ihmisten keskellä lintuja, eläviä eläimiä, puluja, roskansyöjiä. Jotain tapahtui siellä, eikä sinun enää tarvinnut teeskennellä kiinnostusta.

Amen, puluja on monta ja ne ovat kaikki elossa. Kuolleilla ei enää väliä.

Edelleen sinä teet sitä, arvoisa muusani, mutta minä annan sen sinulle anteeksi.

Kerrotaan niille niiden vioista ja puretaan ne osiin, toisiinsasopimattomiin, jaetaan luokkiin ja karsinoihin, myönnetään kunniatähtiä ja häpeärangaistuksia, vain epävarmuus on varmaa eikö niin, pidetään ne varpaillaan, veitsenterällä odottamassa, odottaminen on pahinta, mutta huomiotta jääminen pahempaa.

Kirjeen saapuessa ne voisivat huokaista helpotuksesta: ollos määritellyt, te menetetyt toivot.

ja olla tyystin huomaamatta, että jotain olennaista olisi kateissa.