IRC-Galleria

Kertoo kuinka toinen saa voimaan pahoin mutta ote ei vain irtoa ja silloin kaipuu ei ole kaunista.

Diamond_ Niin vitusti!

sun vuokses löysin nää sanat kuin itestään
oksettaa ja tärinässä viha valtaa kehon pään
pakko ulos antaa nää kun helvetisti sylettää
kidutus huudoin ilmaan kipukaton ylettää
rankoin vedoin turpaan elämä taas tätä raukkaa lyö
ja taas unettomat yöt pois työt enkä syö
käsissä ei todellakaan hukassa on pallo
millään uskoo ei vain voi kun umpiluuta tämä kallo
nuo jutut saa mut räjähtämään itteni hukkaamaan
sisälläni show susta kohti reunaa pukkaamaan
tunteella kun tulee helppo vittu sanoo laittaa
tunne tää kun stereoista täysil kätilöt taas maittaa
mieles paljon mitä oli tehtiin ajat nää
köysi kiristyy ja hankaa ansaitsis et ikävää
sä oot kaikkialla missään sun ei pitäis olla
ei näy valoo tunnelissa eikä pohjaa ahdingolla

x2
(en!)
en vittu tahtois et mä välitän näin vitusti
ootan näin vitusti
kun sattuu niin vitusti!
(en!)
en vittu tahtois et mä tarvin näin vitusti
kaipaan näin vitusti
kun sattuu niin vitusti!

sanoin sulle että takuulla sä jäät päivään tähän
vittu mitä sitä vittuu kun voimii liian vähän
riepoteltu hakattu potkittu kuristettu
raadeltu viillelty sydänvereen puristettu
hajotettu murrettu murskattu muruksi
loppuun satutettu henki vihaksi ja suruksi
tilanteen herrana helppo ja ylpeä
antaa vain kärsiä ja paskassaan kylpeä
ja kärsin vittuu saatanaa seinille annan
oon nukke jota ohjataan tekojas sun kannan
kuin torakka joka ydinsodastakin säilyy
ei kaunista tää kaipuu mun ajatukset häilyy
rauhoittavaa tänne täällä kaatuu justiin seinät
menee miestä maahan kuin viikatteella heinät
olo juurikin että kohta irtoo päitä
sinuun kahlittuna kiinni ei oo hattuun vittu jäitä

x2
(en!)
en vittu tahtois et mä välitän näin vitusti
ootan näin vitusti
kun sattuu niin vitusti!
(en!)
en vittu tahtois et mä tarvin näin vitusti
kaipaan näin vitusti
kun sattuu niin vitusti!

sattuu niin vitusti! x8

syksy kulkee, kesän elo on ruskaan antautunut
lämpö kaikonnut ja kylmyys sisään kantautunut
sataa, tuulee, lehdet kodeistansa varisee
mieli musta yön lailla, voimat karisee
yksin maata tallaan, tekee talvi tuloaan
kuin tuska peittää, jäädyttää alleen tämän maan
taivun kuin oksa tuulen kovaan syleilyyn
annoit ollessasi mulle hymyyn syvän syyn
se kaikki lämpö jäänyt taakse on niin kuin kesä
niin yksinäinen, kolkko, koditon on mun pesä
sä toit lämmön, valon, kaiken mitä tarvitsee
ilman näitä onnellista elo ei vain tee
vähässä on lohtu tilaan riekaleiseen, rämään
kyynelvirtaa ei pysty millään pidättämään
vain tunne, muistot päivien taakse jääneiden
yöhön karuun toivon että herää enää en

jos pyytäisit vain, luokses tulisin ja jäisin
kaiken muun silloin mä taakse jättäisin
jos oikeesti antaisit kaikkes meille vain
mä antaisin saman, tää on mun haaveissain

Mä en haluu et oot siellä kun sun pitäis olla täällä
kuulut toisel, tuntuu paskalta ja mustat pilvet päällä
imee koitan sisään tuskaani ja hallita mun kehoa
mitä koitankaan mä tässä, se vain tähän ei taas tehoa
sisuksissain kuohuu, ulos päästän, sattuu, jumalauta
pitäis kestää tämän yli taas, eikä muuta auta
kärsin yksin, huudan seinil vittuu, saatanaa
olet sitä, mikä miehet polvilleensa täysin saa

Olin unes mä tai hereil, mieli fantasiaa pukkaa
paha palata jos tiensä sinne kovin hukkaa
sinne pitänyt ei mennä mutta kutsu ohjaa
sielä kauneus, ilo, jollei näy missään pohjaa
minkä sille tekee kun lämmöstä näin sulaa
en saa sitä täältä, mistä mulla kovaa pulaa
kiellettyy hedelmää tahdon enemmän kuin maistaa
liian tärkee salaisuus, pakko taas mun laistaa

taas ikkunas ohitse yössä äsken kävelin
tää eteenpäin ei todellakaan mene selvin sävelin
nukut siellä pimees, vieres olemista mietin
vasta sua silittelin, yössä sylis pietin
meistä syvään on tänne, tänne jäänyt jälkemme
sattuu enemmän jos enää olla sylikkäin me emme
tunnen niin paljon vielä tänään, huomennakin, muista
sinä ja me yhdes sitä jotain ainutlaatuista

sä oot kaunista, tärkeää, unelmaa mun.
sielu johon tuntee, johon pakahdun.

laulu loppuunsa soimassa omaa kulkuaan
soinnut viimeiset haikeet sen kuulla mä saan
tunteet pintaani tuo, väreet kulkemaan saa
jotain mieleeni mun, jota ei kauniimpaa
sitten hiljenee kun päätöksessään se on
elämään jää tää laulu niin uskomaton
kuulla uudelleen tahtois ja taas kertaalleen
kuulla en vain mä voi kun nyt lähtöä teen...

maahan laittaa, satuttaa ja kaivaa tää
missä olit kanssain, tuntuu kokoajan kipeempää
jätit jälkesi minuun sekä paikkoihin näihin
kylmä, pelottaa ja räpiköin kuin pudonnut ois jäihin
äsken tässä lähel mua, koskettamaan pystyin sua
nyt kaukana kuin ilo, pelkkää perään haikailua
todellista unelmaa vain hetkittäistä
sitten todellisuus lyö eikä mikään sitä väistä
herään siihen hiljaiseen, suruu silmistä näistä
auta meitä, miestä mäessä näin sykkyräistä
ethän ollut vain hetken onni, laina?
vai haaveissako vain meidät tehty nyt ja aina?
hautaudun harmiin, suuri suru, väkevä
kumpa voisin olla tulevaisuuteen näkevä
niin kaukainen, kaukainen, kaunis sana, lempi
olen yksinäisyyttäkin yksinäisempi

Taas yksi komee päivä pois meiltä tässä vierii
siitä halusta toista sydän tuskasena kierii
tuo aurinko ja maisemat ei toimi vain näin
puuttuu tästä kaiken käynnistäjä, sä mun viereltäin
ei vain pysty nauttii niin kuin oisi kanssas samas paikas
läsnäolos erityisen hetken tekee, sulla taikas
yksin haikeudella mielentilan tämä kauneus täyttää
kukaan toinen sielu onnee näin ei hetkistä voi näyttää