sisällä: outoa kävelyä. lataan ja varmistan, sillä kotha eivät ole kätteni liikkeet kovin tahdonalaisia, tai ainakaan minun kätteni. tahtonikin voi olla pian hieman tahatonta. merisää on sitte kaunis kun radiosta lukee. uutö ja kuiskajaskari. hitto noi on kovia hommia, noihan on armejan hommia, tai oli ainakin joskus ja sitte juovuksissa ne arpo että paljonko se näkyvyys olisi voinu olla ja soitteli muille sääasemille että saa jonkun haarukan siihen, vittumaista hommaa olla pulassa ja paniikissa, intissä etenkin kun sielä otetaan aika moni asia aika tosissaan, mikä on ihan oikein. ei niitä sariaalan hommia ja vanhusten- ja lastenhoitoakaan voi ihan missä tahansa kuosissa touhuta vaikka olisi kuinka siviilipalveluksessa, sen kun ymmärtäisi nekin keuhkoajat ketkä tietää jo nyt että ei koskaan armeijaa käy, pukee metrosti eikä mene edes sivariiin. ja linnaankaan ne ei pääse kun on kielenkannattimet niin höllässä että joku muu sinne menee. onko se sitten sankariteko?
sitä pähkäillessä. panen usvaa putkeen, koiranputkeen!