IRC-Galleria

vaikka tämä, tässä muodossa on kirjoitettu 10.6.1999, niin on tämä ajankohtaisempaa minulle ajankohtaisempaa kuin koskaan. tämä on viimeinen kerta, sitten ei enää. en enää vonkaa.

Kolmas näytös 2. kohtaus - "Pyrkyri"

Nora
Matti

Matti

Tämä lie ainoa kerta kun sinulta saan lupausta pyytää. Itse en ole sinulle antamaani lupausta pystynyt pitämään, mutta voitko sinä kuulematta luvata, ettet koskaan kenellekään sano mitä sinulle sanon?

Nora

(tietää hyvin, että Matti kertoisi ilman lupaustakin)

No se riippuu siitä mitä sä aiot sanoa.

Matti

Mmm. (viivyttelee hetken) Niin. (surullisesti) Minä en vain yksinkertaisesti pysty kieltämään sinulta mitään.

Nora

Älä nyt taas pelleile.

Matti

(loukkaantuu)

En minä pelleile. Minä olen (koppavasti) "teatraalinen".

Nora

Älä nyt taas heittäydy teatraaliseksi.

Matti

(loukkaantuu)

On hyvin ikävää, että "teatraalisuuteni" on alkanut kyllästyttämään sinua.

Nora

Ei se sitä ole. Mä vaan en ole nyt sillä tuulella.

Matti

(koittaa olla kohtelias ja viedä puheenaiheen muualle huomattuaan pitkästyttävänsä Noraa: pieni sana - anteeksi - unohtuu)

Millä tuulella sitten olet?

Nora

Mä olen vaan väsynyt. Mitä sä olit sanomassa?

Matti

(teeskentelee unohtaneensa)

Unohdin itsekin, (hieman ivallisesti) kun niin julmasti keskeytit "teatraalisen" esitykseni.

(mutta ei Mattilla ole malttia)

Ah! Niin, jotain sellaista, mitä olen sinulta oppinut, että on parasta vain teeskennellä rakastavansa kuin rakastaa liikaa muita kuin itseään.

Nora

Mitäköhän sä niinkun taas koitat sanoa?

Matti

(pettyy enemmän itseensä kuin Noraan, eikä pysty hallitsemaan tunnekuohuaan, purkaa sen Noraan)

Niin. En mitään, en yhtään mitään. (tauko) Saman, minkä olen joka kerta monta kertaa sanonut tavatessamme. Minä en käsitä mikä tässä on. Minkä takia me tapaamme, kun ei tämä ikinä tunnu johtavan mihinkään lopputulokseen, josta ymmärtäisin mitä tai miten minun pitää olla tai sanoa, että saisin sinulta rauhan, ja sinäkin minulta. Minä en saa nukutuksi. Teatraalista? Kyllä. Mutta minä todella pelkään mielenterveyteni puolesta. Itse sanoit kerran, että et koskaan opi ymmärtämään meitä miehiä - jos minua sellaisena edes pidät, sitäkin muistan sinun epäilleen. Mitä? Ja minunko sitten pitäisi ymmärätää? Naisia minä kyllä ymmärrän, minut on kasvatettu siihen, mutta sinua minä en ymmärrä. Sinä sanot yhtä ja kohta sanot toista ja pompotat minua miten mielit kun tiedät, että teen juuri niinkuin sinä haluat. Ja antaessasi minun tunteistani sinua kohtaan kertoa, kostuvat silmäsi ja sitten taas pitää käydä puuteroimassa nenä. (tämä on Matin mieltä painanut, mutta on sen pitänyt salassa, nyt itsehillintä petää) Ketä sä sinne vessaankin menet pakoon, itseäsi vai minua. Minä en ymmärrä!

Nora

(ivallisesti)

Mitäköhän muuta siellä vois tehdä?

Matti

(esittää, että Nora olisi käynyt vessassa tekemässä muistiinpanoja heidän keskustelustaan: pisteliäästi)

Aivan!

(heiluttaa etusormeaan kuin olisi keksinyt jotain)

(
Voihan siellä käydä tekemässä muistiinpanoja taskusta löytyvän lottokupongin reunaan.
)

Minähän olen vain ruokaa.

Nora

(Nora arvaa mitä Matti tarkoittaa)

Sä olet julma.

Matti

(on tiedostamatta pahoillaan äsken sanomansa johdosta. Anteeksi pyytäminen on kuitenkin yhtä vaikeaa kuin kiintymyksestä puhuminenkin: rauhallisesti, kuin anteeksi pyytäen)

Ehkä, tai sitten minä olen vain sairas ajattellessani, että kerran ihminen - minä, Matti - kohtaa henkilön - te, sinä, Nora - jota rakastaa enemmän kuin itseään.

(mies on aivan sekaisin ja epätoivoinen, vihaa itseään nyt niin paljon, että tekee kaikkensa, jotta Norakin häntä vihaisi ja antaisi rangaistuksen)

Tilastotieteilijäystävänne ovat varmaan laskeneet todennäköisyyden, jolla kaksi samoin tuntevaa kohtaavat toisensa. No more bets! Meitä arpa ei suosinut.

Nora

Ja haistakaa te, kuule, sinä, Matti, paska!

(tuijottavat toisiaan vihaisina, kumpikin tietää, että nyt pakoon ei lähdetä)

Matti

(miettii) Hyvä on. (tauko) Sana on rakkaus ja näin olen päättänyt(: rakkaus on sana, sillä): muille sanoessani tulen aina raiskanneeksi sen sanan, sillä sanaa rakkaus ei huuliltani kukaan enää tule kuulemaan siinä merkityksessä kuin sinä tiedät minä sille kerran annoin. Sana rakkaus on sinun, kuin haurain ja kallein esine, jonka rakkaimmalleen voi antaa.
(Ja tiedän, että: ei ole mitään)

eikä ole mitään
mistä en kiinni pitäisi
mistä en luopuisi
sinun vuoksesi
minulla ei ole mitään

Olenhan tullut kovaksi ihmiseksi. (painottaen joka sanaa) Minä olen pyrkyri.

(

[

tämä on vain kokeilua

loppurepliikin jälkeen ei enää näyttämöllä mitään
tapahdu

]

(Nora näyttää tunteensa ensimmäistä kertaa, Matti viimeistä)

Nora

(peittää kasvonsa käsillään)

(Matin kasvoilla käy tuskan kuva)

(itkee: kyynelet valuvat vuolaina hänen poskillaan)

(pallean kouristelut nytkäyttävät Noran vartaloa voimakkaasti, sitten hän paljastaa kasvonsa: täynnä epätoivoa ja epäuskoa)

Sä olet julma.

(nousee)

(mattia tuska viiltää, mutta hän ei itke. Matti ymmärtää, ettei koskaan voi antaa itselleen anteeksi tekoaan ja vaikka voisikin niin Nora ei voi.)

sairautensa vuoksi vihattu ihmistyyppi

(kova paha temppuilu pitää vielä tarkistaa)

(menee)

(Matti nousee ja seuraa katseella Noraa)

(ovella Nora kääntyy puolittain sitten poistuu)

)

[ Musiikki: Kula Shaker, Tattva

"Like the flower and the scent of summer,
like the sun and the shine,
Well the truth may come in strange disguises
Send the message to your mind.

At the moment that you wake from sleeping
and you know it's all a dream,
Well the truth may come in strange disguises
Never knowing what it means.

For you shall be tomorrow, like you have been today.
If this was never ending, what more can yhou say?"
]

(paula, tuu kotiin tai edes kylään, joskus...
)