IRC-Galleria

(oikeastaan vasta pakenemassa, ja osittain siksi että videot on rikki, mutta mikäs on hätänä kun on kirja jonka ISBN on 0-14-00-40006-4, Barry Lyndon, William Makepeace Thackareay)

Barry Lyndon wans't coward -
'Dare and the world always yields.'

Barry Lyndon had a way with ladies -
'It was her estate I made love to,
as for herself it would be reflection
on my taste as a man of fashion
to own that I liked her.'

Barry Lyndon knew his place -
'I was the favourite of Empress Catherine
of Russia; the confidential agent
of Frederick of Prussia; it was I
won the battle of Hochkirchen...'

But then Barry Lyndon was an
accomplished rogue - a liar, a gambler,
a libertine. Nevertheless the tallest,
handsomest gentleman in Europe tells
a roistering good tale...

- Book I read, movie she refused to see.

P.S. Minä olen valehtelija, uhkapeluri, juoppo, vapaa-ajattelija,
mutta minä en ole vielä menettänyt toivoa, kaiken suhteen.
On tullut aika kerätä ajatuksia ja aika puhua ne maailmalle.
On tullut aika kertoa asiat minun keinoin ja minun näkökulmasta.

Nyt yksi tietää, että kirjoja ei polteta. J.R.R. Tolkienia mukaillen:

"Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä.
Se yksi heidät yöhön syöksee, toinen pimeyteen kahlitsee.
Onni sormea pakottaa, sen pois ottamaan. Tunteeko jotain muuta;
uutta tai vanhaa? Sormus sormeen, siinä jälki jo on. Sitä tottelee."
-floggis

(irjotellu mika waltari*)

Hei, kaverit - ja likat kanssa - josviitsitte kuunnella, niin mä kerron nyt vihdoin, miski mulle eilloin katiksasta pääsäessä tuli niin helkutin paha tunne että rupesin ryyppäämän, vaiiei se ole mun tapastani. Katsokaaas, tässä mun ammatissani ei sovi ruveta ryyppäämään, eikä muuten kuin joskus vain ja ihvan pikkuisen silloinkin. Mutta pitää oll a varma käsi ja tarkka silmiä, eikkka sen itse sanon. Eihann muulla ole tapana puhua itsestani. Ei, mjutta kun kaverit on monta kertaa pyytäneet, niin mä kerron kumminkin.
Nähkääs, se on se Kerttu.
Se Kerttu lupai aina, että voi Ville, kyll mä suo odotan, vaikka sä istuisit vuoden tai kaksi. Kun sä vain olet uksonnollinen mulle, niin minäin olen uskolloneinen sulle, enkä minä mitään muuta dototaakkaann kuin sinua vain, Ville-kulta, kun mä niin kauheasti rasasta sinua, enä mä ketään muuta rakastakaan kuin sinua vain. Voi, koskaan ole ketään muuta rakastanutkaan kuin sinua vain. Voi, Ville -kulta, kun mä näin taas yhdesä ikkunassa niin kamalan nätin puvun, jossa oli keltaisia noin puaista näin ja tästä se menin näin puvun,jossain oli keltaist noin ja nunaista naäin ja tästäse meni näin ja tuossa noin, eikä se makanukkaan kiun kymmenen tuhatta markkaa, niin eikö semillään voiso ostaa sitä minulle oieastaann mä jo maksoin kärirahankin isiitä, viisisataa markkaa -.Nähkääs, se Kerttu tahhtoi aina kaikkea minkä se vain näki. Sillä oli semmoinen vika. Ei kai se itsekäään sille mitään voinut
mutta en minä silloin ajatellut. Aloin vain muuten olla hermonakoko mies, kun olin huomannut sille puvulle ja matot ja ikkunaverhot ja grammarin ja seslogin ja hopealusikat ja radion ja ompelukkoeenkin ( ja gösaä laullaa: elektroniiikasta, vähän) - Eika se sill ompelukneellamitään tehnyt, eihään se osannut edes ommella. Kaniini, se vei , kun tahtoi viettäää nimipäiviä, ja yks' kaveri vohkisittten sen panttilapun ja trokasi pois, kun Kerttu oli päissään. Vaikke en minä sitä pmpelukonetta kaivannut, hyästä sydämestä minä sen Kertulle annoin konetta kaivannnnnut, hyävsä sydämesstä minä sen Kertulle annon ekä siitä minulla kovin paljoa vaikaakaan ollut. Sillä kertaa
Turkinenkin minä Kertulle ostin silloin, kunNahka-Jasellla oli se iso keikka tukrisliikkeessä varastoon Sorkässa, Kuin te muistaisitte.
Halvalla minä Kertulle sain ja jsuraavana päivänä pelasivielä jaaelta rahat takaisin, niin etten minä mitään tappiot kärsinyt.Nättihan Kerttu siinä turkissa oli, vaikka ensin tahtoivaihtaa sen kolmeeen eri kertaan, niin että Jassekin jo hermostui.
Mutta en minä koskaan sanonut sille Kertulle että ei. Minun luononi mukaista ei ole sanoa naiselle ei. Sita paitsei se Kerttu aina suuttuikin kamalasti, jos sille sanoi ei. kerran vain kun se rupesi tahtomaan autoa, ihan pikkuista vain, Ville-kulta, sillin minua repesi korpeemaan kokonainen, niin että mienin ja pasikasin oven prästäni kiini, vaiikka en minä silloinkaan sanonut. Mutta kai se ymmärsi yksän, kun ei sen perästä autoa mistään sanonut, alkoi vkyllä Kerttu sentään aina joskus muisti sanoa, että on maailmassa sellaisiakin kavereita, joilla auto on ja kikki ja oma lukaali.
...
Siksi sanoin vain että hyvästi sitte, Kerttu. Ja Kerttu sanoi että hyvästi, Ville-kulta, ja kiitos kaikesta. Sä olet herrasmies, ja kai me jtaas joskus treffataan ja visitostaa mulle vaikk kovrarenkaat muistoksi menneistä, kun eilen näin yhden divarikauppiaan ikkunassa sellaiset, joissa oli helmiä ja kaikki
Eikä minulla sitten ollu muuta mitään muuta paikka mennä ja paha mielikin minulla oli, niin että join itseni känniin. Sitten ne häijyt kaverit kutsuivat että hei häiksä. tulehan ottamaan ryyppy, ja veiveät rannassa halkopion taakse ja putsasivat minyt ylätä päältä, ja vetivät vieä turpiiin, kn ei minulla ollut enempää fyrkkaa. Mutat eihän se niiden syy ollut, vaan oma syyn kun en älynnyt pitää varaani. Olisinhan minun pitänyt tietää miteä se meinaa, kun kaverit aluvttavat käsipulesta toisen huikalle halkkopinon taakse.
sen pituinen se, enkä minä enää viitisi sita Kerttua muisteellaeikä itekätäään enää. Loppu kuin loppu. Joko otetaan kortit esille, kaverit, ja katsotaan vieläklö Ventti-Ville pitää pintansa. Pitäisi sormia taas norjistella työkuntoon, kun on kaksi vuotta tullut vetelehdyksi muissa hommissa.

*)otteet: mika waltari, vallaton valtari, isbn-978-951-0-34055-4

(haetaan... hakuaika oli 000000.00002 sekuntia, siihen ei sisältynyt sukumerkin jälkeinen sana eikä ne sen jälkeen, johon tuli pilkku ja se siinä välissä)

näin olemme luoneet itsellemme puoli valtakuntaa, josta on antaa ja hevosen pitkälettiselle miehelle. olisi helvetin hauskaa kertoa tämä satu loppuun, mutta peter (ei Sellers) vaan Jackson, on laihtunut pirusti. tekeekö se enemmän töitä elokuvien kun oman kunavasa eteen, ja mitä teki Kubrick, vaikka on juutalainen nimi.

mennääs takasin sinne hiekkalaatikolle. hikkalaatikon alta paljastui kaivo, oikea suihkukaivo, sen ympärille oli mukavaa, kun äiti kaivoi sen esiin ja ite ei tarvinut tehä pihatöitä kun oli kaver abloilla töissä, vai mitenkä se meni. joku jyrisee taas, mutta ei ole se ukkonen koska kuulen hyttysverhon räminää ennen jonkun ääneen, joka tervehtii.

elämä on helppo, kun on joku josta pitää kíi,

kato!

(paan jatkaen tähän17:36 kun laittoi soittimeni soimaan hallusinogenia ja siinä sanottiin an sein, beyond saniti, se on varmaan latinaakin joltain osin mutta tarkoittaa sitä että vinolla on ollu paljon enemmän tekemistä kiun toivottu vaikutus oli ja sitä korjailen. mutta tappouhkauksia on mukailtava. ehkä novelliini ei tule kaikkia mainittuja nimiä, en tiedä, vielä. saapas näkee mitä kenkä tekee; vaihdanoko oletuskuvakseni sen, jonka kuvatekstissä sanon että minua ei saa hakkamalla hiljaiseksi, mutta ei kyllä puhumaankaan?

kato on se kiinalinen niissä elokuviss, joilla tehtiin mahdolliseksi "being there" -elokuva. ymmärrättehän, että en ole lukenut vielä sitä kirjaa. seitsämän kertaa seitsämän... taas toi tapani kansanlaulu tuli penkalle, käyn antamassa sille tietä ja vauhtia... palaillaan, kun balalaikkaa taas joku joutuu soittamaan, nyt pitää aika kiirettä sielä missä on tuli, jos muistatte unohtaneenne jotain niin nyt muistatte ainaKin sen, ehheheheehe aina senkin(*.

(senkki on penkki jossain itäsuomalaisessa murteessa. kaipiaisissa, sukuni hallussa... pikku-pikku-karjalassa...niin kymenlaakso sun laulusi soikoon... kaipiaisissa oli joksu kamari-orkestei, jossa äitini-isä oli viulistina, kun kävin kattomassa harjotuksia Kaipiaisten vapaa palokunnan tiloissa... sielä oli vaikka ja mitä, mutta se musiikki: sanoin - kuvaamatonta.

unestani on tullut vähän totta, mutta pelinhenki on vasta käymässä ilmi. sellaista...

houseguest

(personen u have called ar inte santal)
exclluseive or eli XOR
(Suomen kunniakkaan armeijan sotilaat!)

miä rakastan varattuja puhelimia, jotka on varastettuja.

tällä päivämäärää on annettuna käsky, joka koskee jokaista miespulista henkilöä, jolla on kateutta, katkeruut tai muuta sellaista känää, että olemme pakoitettuja luomaan vihatilan ja mielialan markon ja paulan lisäksi joonas ja tony nimiä kohtaan. kun alkaa hirvenmetsästyskausi niin älkää säästelö luoteja kun huomaatte puuhun sidotulla ihmisellä oranssit liivit.

sellaisiin ja niin puettuihin ihmisiin eivät ulotu ihmisoikeudelliset ulottuvuudet, eivätkä tehoa lossat. on amuttava tavattaessa, koska heillä on toleranssia tavallisten rottien tappamiseen käytettävää laihdutuslääkettä.

arafarafarancisscon ja abban nimeen,

överitoveri aka paka puupaa., ja grilliini on jonoa! P.S. niinku post scristuumisti eli viimeiset sanat, mutta toivottavasta on muistettavana jotain viisampaakin, oli se sitten minusta tai jotain muuta ajatellessa. aina voi vain toivoa, kaikki eivät pelaa lottoa, sillai?!

(tullako vai eikö tuulla)

tulet tuulen kuljettamat, venäjällä palavat.

(pitäisi soittaa pari puhelua ja kiittää, mutta teen tämän ensin, mikä onkaan)

olin tuola ulkona nukkumassa, enkä olisi apua tarjoamatta kyllä, varmankaan, kovin heti ollut heräi... nousemassa ylös. nokkosten ja humalan seassa.

humalalla on vähän samanlainen tapa kuin elämänköynnöksellä tai päivän sinellä. ne on köynnöskasveja. jossain amazonissa köynnökset on tosi pahoja. ne kiertää puun ympärille ja estää sen yhteyttämisen. se köynnös on kuin elämänlanka, jota tuola on, noin 300m päässä ihmiset kaataneet kaupungin maille. pitävät sitä maakaatopaikkana. se tappaa kaiken elämän niin että sillä ei ole kohta muuta kuin itsensä kiedottavana, itseensä juuret työntää, ja syntyy ontto kasvi, tai jos oikein onnea on niin onton kasvin fossiili.

sellaista on elämäni. pari rumaa tekoa ja uhkaus, jonka aion toteuttaa niin että se varmasti vaikuttaa ihmisten elämään, ja niin että en itsestäni piittaa. tahdon, vain, päästä eroon näistä nilkkakivuista, ja hinnalla millä hyvänsä. olen tarttunut useammin kuin kerran kirveeseen, grillatessani, että polttaisin verisuonet umpee, mutta en ole vielä kirvestä heiluttanut: ehkä heilutan itteäni.

martyyri

(idootti-markolla on kakskakkonen ja siihen äänenvaimentaja, sitä se kay ammuskelemassa soramontulla, vaikka ei ole lupaa. siihen en aio pysähtyä, enkä johkuu saataana koiraan tai lapsiin. kyllä homma hoidetaan ennemmin niin kuin jossain elokuvassa arpinaama... se on sitte hurjan huono leffa vaikka onkin brian de palma ja michelle pfeiffer, mutta aina ei voi onnistua)

(se haaseurue pysähtyy kun tuli sihinää, jostain ja savua kans)

ojku skiftevsik tai joku sen alkuperänen kirjottaja taisi tekstien mukaan olla, mutta on siinä aika vahva anssi mänttärin maku, jos vähän antaa ajatuksille tilaa.

kaurismäissä kaikki tuntee ne, mutta kuka ne sitten toisistaan erottaa on toinen juttu. vertaisinkin mielummin jälkeä en kertakaikkiaan saa mieleeni nyt elokuun ja muidenkin Matti Kassila... samanlaista pensselinjälkeä on.

tarinoita jostain

wjat os tje åpssoboöotu)x= tp be trie fpr abpbe öauomg loååaåirke- ,iosta. jäö,ä sip,aöaomemem- se pm åirje eol' åerjp.. moom samp kpli pasikin sampoa niin noita on ja tuleee, mutta ei voi kauaa sysässsä pitäää, pitäs tietää vähän enemmän mun nyt kun sinivvalaat tajuaaa. niik.lllä on han omat jutut ja toistammiseen samat
mutta kerranpäivävää.

otin siis salteen jonkun plajaisen jotan ja minua oikdein jahdattiin, en todellakaan enäää elänyt kuvitelmissanienkä olisi voinut että kuolen jurnynt!.

muistan aina jokun leilan tai joku nimi, eiii päällekarkaaja. olkaa, nyt, rouva niin, ystävällinen ja kysymys myös (kameli ja range rover liikkuu dyynin yli!ú?! pappa ei aina ajua, ja gänen on pakko ulla sissään. tulkaa ja anakai. mi olisinn tuossaajassa jo puolimakassa. lähetäänk,....lonntooseeö

(se on toi akku...[tuut]jnjnejnef)

(joku hiippailee pimiiässää, luvatta ja huviksee mukaansa ottanutta kännykkää lamppuna käyttäen kohti rikua, jota on siirretty metri taakse päin, näemme sen mitä infrapuna-kameralla nähdään...

[naurua ja myötähäpiää, oli kyllä sellanen sketsi että alittaa rajan... tehdään vielä ketonen ja myllyrinne haudan takaa... haudan takaaa... tos kohtaa sois niinku bädding somerjoki se joku mikä sointuu, sit' tulis ihan vitun iso Jaffa-pullonkorkki niinku uhfo tohon kaivon päälle, sädettäis ja lähtis vetää. kuvataa tos meiän pihal. se näyttää ihan niitylle kun sain papalta luvan ettei niitetä, kun halusin ajatella että siihe tulisi paljo kukkia, houkuttelemaan kauniita perhosia, joita vois tunkea baslami-puu-liuskoita tehtyihin levityslautohin.

terveisiä greenpeacelle että toitte mut kotii ja bambut kans *winkwiwnk* pankaa taka taskuun, on tunnussana! hä? mitä?!

more sillanpaa kuiin kari-korijari... (tästä tulee koko sarajan kantava homma: vissii) kari korjaa aina jotain kallista automerkkiä ja jutun juoni on etsiä joku titty varaosa kun kuubalaiset, kalliit, alkuperäistä vastaavat ovat todella laadukkaita. pari ak47 tms ja ääniä jostain kubrikin avaruusleffasta missä ei ole valoja vielä... loppu... 5 ... 44 tos menee sille pyörii ja sit tulee 0

ja sitte tää on loppu, nimi ja päivämääärä... kirjota siihen nyt päivämäärä ja paikkakunta ja nimi.... päivämäärä? no pane siihen elokuu, kyllä ne ymmärtää, se on vähän niinkun sairas, mutta kun sun kuntoisuusluokka on a niin pitää sitte vaan totella... ei siinä mitään. miä myyn nää etelä-amerikkaan, ja kanadaan. en tee kaupppaa, taisin puhella bliateralismista jotain, sovellan sitä silloin kun toinen osapuoli kunnioittaa samoja sääntöjä, vaikka arvot olisivatkin erilaiset. teellä ja tupakalla on tehty maailman suurimmat kaupat, aina.

vittu-zen-guadalupe ja joka itelleen kuoppaansa kaivaa on ite hitain lapioia. - älä koskaan laita kuolevaa miestä kaivamaan omaa hautaansa - vanha palkkamurhaajien (ks. leffa jossa on

katso, rikas nauta, sinä let kiloja kariussa, minä veikkaaan kalorina. ja kalorista alkoiii tulllla holisti kun kerran kertoieli tasa j--ööööö-.---- ppiste piste piste kuolema kuolema kuuolema kuolema

(olisin miä sekasin siitä että muut ihmettelee, ja niin olen aina ollut. harva sen tiesi, mutta nyt aika moni. vähä niinku munimista tää hommeli)

nonii. se on sellanen strutsinmunaa isompi ja pienemikin. pitkä ja laiha, ja kun vähn käänttä niin on levä ja vanttera, nousevan auringon tai valkean kuun komentajana tuo saa maatuvien maan. se on vähä niinku joku world enchantti, mutta tää ei ole mikään korttipeli, vaan musdi. mul' on pieni pakkomielle, menemättä yksityiskohtiin jätän asian käsittelyn tältä osin tähän

[1:49]

noin. virallisa puuuhaa kun muistan että tuli pidettyä yhdistyksen prustamiskokous niin pakko laittaa joku merkki siihenkin koska kokousloppui niin nyt se tuossa äsken loppui.. saa taas vai sää näät mita yksikon kanssa ei pelleillä vielä, jos vene ei liiku on kaisloissa vikaa.

-muinas arafatialainen ns. joku eikois-hemmo satamissa ja kaikissa tiukoissa paikoissa, jota on paljo enemmän kuin tulisi ajatelleeksi, jos tuo maahan sohvakalusteita, mutta jotain on tuotava, tuotti se tai ei, olenhan minnä ranskalaisen elokuvan ystä, ja saanut kehuja äänämisest aika lujalta taholta niin miä olen vaan vaatimaton

paskanaama,
kelpo sana melkosillaan,
ilmaa pakkopaitaan

(saatana, eihän minul ole mitään - viskaa taskukellon veteen, ote irtoaa, kettinkin vajoaa.

-hiha kastuu saatanan kylmällä veellä, soua rantaa!
(vittu että vituttaa, työnnän sen ölisevän pään veden alle vielä viideksi minuutiksi, eiköhän se vastaa aika syvää sukellusta. - marjaniemi (kekkarainen) ei ajatellut vaan piti täysin, ja siis ainoana vaihtoehdon olla joko materiaa tai antimateriaa, mutta kun ei ollu eurooppalaisilla, amarikkalaisten elokuvien mukaan kuin elohopiata lämpö-putkissa niin eihän siinä auta joku bergmanin perhe hittojakaan.

koitas nyt sitte ymmärtää peter von bachin puheita kun niitä esitetään vain joinain irrallisina johdanotoina johonkin muuhun kuin illan elokuvaan siis totta vitussa minuakin ärsytti noi jutut josku, minua ärsyttää lauri törhönen yhtälailla, mutta kyllä miä olisin heti valmis haasteeseen, jos pääsis jostain idioottimisista pääsykokeista läpi, kai se on sanotttava, ja oli tai onpa nyt niin. niin miä en kilpaile ikinä mistään, mutta miä leikin ajatuksella sinätuletolemaan@seitsämänkertaaseitsän...

äh. toi oli leikkiä. miä kun meni vilttimieheksi kartongille niin pelasivat sielä monesti vuoron (***** alussa, ja usein muutenkin, niin aina sanoivat seitsämän minun kohdalleni, ja se oli siinä. minä maksoin limsat, ja juuri siksi koska tiesin häviäväni. aloin pitämään kirjaa noista ja nyt siitä on kulunut kolmekymmentäkuusi vuotta. vittumaistahan se on kun ei nukuta, ja niskaa pakottaa. revyy on
naapurissa ja ite on niin kuin olisi hetkessä, joka ei ole hyvä enne.

onpas mentävä tupakalle ja kateltava taivasta kiikarilla. on sellainen mikä pyörii samaan aikaan maapallon kanssa niin saan omat valokuvani, jos näen supernovan. sillä ja juuri siksi tiedän että
vuoro oli minunun. kaunista rataa ja kukkia hatussa ja voi veisuli viisan nimi kun tollasta sanoitkaan...

no, mutta ja kun

nokun:
eikun:
aha. sellanen sketsi. noh, eiköhän se loiri tosta jotain saa, jos siinä kaa-kaa... mina..kana.raakana.broileri.paskana?!
-vanha viidakon anonta.