IRC-Galleria

Rämpyti, rämpyti, rämpyti.. Jokin kolisuttaa ja kovaa. Kelloon vilkaisu, seitsemän. Kissat tietenkin herättävät metelöinnillään koko rapun, vaikka osa varmaan onkin jo hereillä tähän aikaan aamusta keskellä viikkoa. Itse en olisi vielä halunnut olla, oli tarkoitus nukkua pidempään.

Ääni paikallistuu keittiöön. Mietin mahdollisia äänen lähteitä. Indy katselee akvaarion viereltä kuin sanoen: "en se minä ole". Ääni hiljenee. Päätän käydä vessassa ja palata takaisin nukkumaan, kun yllättäen ääni alkaakin uudestaan. Rämpyti, rämpyti, rämpyti.. Vaativasti. Palaan keittiöön ja lasken kissat. Yksi, kaksi - kolmas puuttuu. Winnietä ei näy missään. Kissa vastaa kutsuun keittiön nurkasta hätääntyneellä kurinalla. Samassa keittiökaapin alta tulee esiin tassu. Kissa on tunkenut itsensä jotenkin kaapin alle sokkelin taakse. Avaan alakaapin, mutta kaappi ei olekaan yhteydessä kissan piilopaikkaan. Hella syrjään, herkkuruokaa esille ja houkuttelua. Kissa saa kolosta ulos molemmat etutassunsa ja kuonon, mutta sen jälkeen se ei enää osaa vääntäytyä pidemmälle kohti vapautta. Tartun kissaa tassuista ja yritän auttaa kevyesti vetämällä, mutta kissa ei tunnu mahtuvan edes siten kolostaan ulos. Pieni paniikki alkaa hiipiä selkää pitkin, vaikka mitään hätää ei vielä olekaan. Kissa ei tuntikausia ole voinut olla jumissa. Jotenkin se on itsensä kaapin taakse saanut, joten samaa reittiä sen myös saa kolostaan ulos.

Käyn herättämässä miehen auttamaan ja pohtimaan ratkaisuja. Houkuttelemme herkuilla, leluilla ja kutsumalla, mutta ei - W ei pääse omin avuin loukustaan pois. Vaihtoehdoiksi tuntuu jäävän sokkelin rikkominen tai kaapin sisältä jonkinnäköisen kolon tekeminen. Pohdimme järkevintä tapaa rikkoa sokkelia siten, että sen saa vielä korjattua fiksusti sen jälkeen, kun kissa on ulkona pinteestään. Jossain vaiheessa Winnie selvästi kyllästyy odottamaan avustusta ja päättää ratkaista tilanteen ihan omin avuin. Häränraivolla se punnertaa itsensä hankalasta kolosta ulos, vaikka kylkiluut ja karvat ottavat hieman vastaan. Tyynesti se tallustelee keskemmälle lattiaa ja jää siihen keikistelemään ja kurisemaan. Kehräys on kova, kun tyttö tajuaa olevansa vapaa ja taas rakkaiden ihmistensä kanssa.

Päätämme mennä vielä sänkyyn jatkamaan unia ja pikkukissa seuraa kannoillamme mukaan. Se ei päästä ihmisiä silmistään hetkeksikään.

Sen verran järkyttynyt se taisi tapahtuneesta olla, ettei hetkeen änge itseään mihinkään liian pieneen rakoon. Winnie nukkui koko loppu aamun tiukasti kyljessäni kiinni kehräten tyytyväinen ilme naamallaan. Kolo, jonka olemassaolosta meillä ei ole ollut mitään tietoa koko asunnossa asumisen aikana, tukittiin samointein. Olipahan taas aamuun hieman seikkailua!