Ei unta viime yönä.
Sinällään outoa. Jo viikossa sitä näköjään pystyy luomaan itselleen terveen nukkumisrytmin. Ja nauttimaan siitä.
Niin kovin paljon on saanut aikaiseksi. Siis uskomattoman paljon. Jopa niin, että osaa itsekin ihmetellä asiaa. Hyvä minä! Bravo!
Takaisku.
Kuinkahan sitä muutama vuosi sitten jaksoi melkein ilman unta? Kun ei pystynyt nukkumaan. Osannut sitä...
Ensi yönä minä nukun.
Minä lupaan.
Pakko.
Unia. Minulle. Jotain kaunista höttöä.
Näitä unettomia aikoja ei jaksa pirukaan.