IRC-Galleria

Sisko meni naimisiin miehensä kanssa 28.9.2007. Päivä oli kaunis, hiukan pilvinen, mutta hyvin kaunis, lehdet satoivat puista ja oltiin syksyn ytimessä. Herkkää ja kaunista.

Päivä alkoi kamalalla hälinällä kun morsian sisarineen laittautui kauniiksi yhden sulhasen säestämänä. Vaikka Piritan kanssa herättiin jo seitsemän aikaan ja vihkiminen oli vasta klo 12, tuntui aika loppuvan kesken kun piti silittää ja puunata, kähertää ja väkertää puuteri- ja hajuvesipilven keskellä, mutta kyllä lopputulos oli sen arvoinen. Suloisia oltiin kaikki, morsiammesta puhumattakaan! Joskus kun Jussi saa aikaiseksi siirrettyä kuvat koneelle, niin pitää tännekin laittaa otos tai pari.

Vihkiminen oli lyhyt mutta kattava, ja isi saatteli Tiinan avioon. Ja kun vihkitilaisuus oli ohi, ja oli aika halata, niin padot murtuivat puolin ja toisin. Ja vaikka minulla oli suunnitelmana sanoa jotain kamalan viisasta ja mieleenjäävää vihkiparille, niin ainoa mihin kykenin oli lohduton nyyhkintä ja Jussille tuli tokaistua "voi vittu". Joskus sanat vain unohtuvat, etenkin kun tunne on niin suuri. Ja nyt se oli.

Jatkoille mentiin ihanaan vanhaan kerhohuoneeseen, ja Piritan kanssa ehdittiin käydä ärrälläkin tarkoituksena ostaa muutama lyijykynä hääparikyselyitä varten, mutta eihän siellä mitään ollut myynnissä. Lahjoituksena saatiin sitten mainoskyniä, ja hyvinhän ne pelitti, vaikka joku ne kähvelsikin sitten loppuillasta. Mutta sille ei mahda mitään.

Paikka oli edellisenä yönä koristeltu kauniiksi, ja sadat kynttilät paloivat romanttisesti koko illan. Pöydillä oli pellavaliinat ja viiniköynnöstä, muutama kerbera ja kynttilöitä silmän ulottumattomiin. Siunauskin tapahtui kynttilämeressä. Jussi oli miksannut itse häämarssin, ja kaikki sujui kuin tanssi.

Ruokana oli porokeittoa, ja maailman parasta salaattia, hääkakkukin oli hyvää, ja sen päällä isin ostama hääparikoriste, jonka tarkoitus on nyt sitten kiertää kaikkien sisarusten häissä, siis mikäli me koskaan menemme naimisiin... Mutta sen näkee sitten. Kaikki aikanaan.

Tunnelma oli valtavan hieno, ja kaikilla oli todella hauskaa! Sonja ja Jyri lauloivat hääparille, ja sen naisen ääni on yksi hienoimmista, se on pakko todeta! Jussikin lauloi Tiinalle heidän kappaleensa, ja muutenkin häissä ei hiljaista hetkeä tullut. Siitä piti Tiinan ja Jussin muusikkoystävät huolen. Heikki lauloi häävalssin ja kitarat soivat yöhön myöhään. Olisihan tuota juhlittu vaikka toinen päivä putkeen, mutta hääpaikalta meidät loppupeleissä heitettiin pois! Ensimmäiset häät joissa minä olen ollut ja joissa on tullut valomerkki... =)

Piritalla oli omat sutinansa häissä, ja minä leikin pientä kynttilätyttöä. Jatkoille mentiin Doorikseen, ja sieltä käveltiin kaupungin hiljetessä kotia. Muistorikas tapahtuma!

Aamusta siivottiin vielä hääpaikkaa yhdessä, ja muutama vieraskin tuli vielä puvuissaan vastaan! Nuorena jaksaa... tai sitten se rokkikukkous vaikuttaa asiaan. Mene ja tiedä, mutta kaikki kehuivat häitä parhaiksi! Sitä ne olivat minustakin.

Erityisen kaunis asia minusta oli, että Tiina ja Jussi menivät naimisiin äidin nimipäivänä, ja että vihkimisen jälkeen käytiin äidin haudalla. Näin äitikin oli mukana juhlassa, aivan kuten hän olisikin halunnut olla, ja varmasti hengessä olikin.

Niin siinä sitten kävi, että sen sijaan, että olisin menettänyt sisaren sain veljen.