IRC-Galleria

Moby - Lift Me Up

Plain talking (plain talking)
Take us so far (take us so far)
Broken down cars (broken down cars)
Like strung-out old stars (like strung-out old stars)

Plain talking (plain talking)
Served us so well (served us so well)
Travelled through hell (travelled trough hell)
We know how it felt (we know how it felt)

Lift me up, lift me up
Higher now (ama)
Lift me up, lift me up
Higher now (ama)

Plain talking (plain talking)
Making us bold (making us bold)
So strong out and cold (so strong out and cold)
Feeling so old (feeling so old)

Plain talking (plain talking)
Has ruined us now (has ruined us now)
You never know how (you never know how)
Sweeter then tough (sweeter then tough)

Lift me up, lift me up

***

Kahvia, tupakkaa ja tämä kappale.
Vähän laastia, maalia, tapettia.
Koira, siskot ja kurkkukipu.

Aika hyvä tämän päivän saldo.

Piti diivata.

***

Hyvä etten unohtanut...

Hyvää Syntymäpäivää Kaisalle Amerikkoihin!!!

Minä tarvitsen kahvia, että käynnistyn. Ilman sitä koko aamu menee jossain ihmeen usvassa, jossa mistään ei saa kiinni. Vaellan päämäärättä sukat kurtussa parvekkeelle tupakalle ja takaisin. Pienet on ihmisen polut - aina joskus.

Mutta kahvi... Jos sitä saisi pumpata suoraan suoneen niin mikä ettei. Tänne ja heti. Mieluiten hyvälaatuista kahvia sitten, kuka sitä jollain Pirkan paskalla haluaisi itseään myrkyttää? Tuskin kukaan, vaikka sellaisiakin löytyy. Kahvin pitää olla hyvää, nautinnollista, tuoretta ja tuoksua alkavalle päivälle. Se pitää nauttia maidon kanssa isosta sinikukkaisesta kupista, sellaisesta johon menee viilenevää juomaa hitusen liikaa, niin että tekee mieli hetkellisesti juosta taloa ympäri ja heiluttaa huutaen käsiä ilmassa. Virtaa! Voimaa! Ja kofeiinihuuruista elämää! Perkele.

Aloitin sitten tällä viikolla salilla käymisen. Hyvä minä. Pumpataan rautaa ja löydetään lihaksia. Mikä sinällään on mielenkiintoista, muistaa, että tuska on joskus nautinnollista. Musiikkia mielialan mukaan ja minä olin hetken hurmiossa. Ainoana miinuksena on se, että parin tunnin kuluttua olisin halunnut hiipiä tupakalle. Asia, mistä saliohjaaja ei ollut mielissään, ja esitti vienon toivomuksen, etten nyt sentään menisi kuitenkaan. Natsitouhua - tai sitten minusta on tullut nikotinisti. Mene ja tiedä. Mutta onko silläkään väliä?

Muutenkin ollut mukava viikko. Vaikka isukki joutui sairaalaan verisokeritasaukseen, ja minä olen elänyt näin muutaman hetken kahden asunnon kotia, ja siskojen kanssa aloitettiin isukilla remonttikin, niin tämä on kaiken kaikkiaan ah niin paljon ihanampaa elämää kiireineen kuin vain se, että aikaansa viettäisi miettien josko jotain tapahtuisi. Jotain erilaista. Nyt sitä saa mennä ja juosta ja unohtaa arkiset huolensa kun repii tapetteja irti ja käy lenkillä koiran kanssa. Porhaltaa nenä kiinni liisterissä ja maalissa, ja miettii kuinka sovittaisi vielä oman elämän tähän kaikkeen. Kuka joskus sanoikaan että kiire tappaa? Se on tekemättömyys joka vie passiiviseen kuolemaan. Aina se.

Rakkaudesta sitten... Keväthän on sen aikaa... Eilen tuli juteltua kaverin kanssa, ja mietittiin taas rakkautta (kuinka ollakaan...) ja sen vaikeutta aina silloin tällöin, ja minun epävarmuuksiani ja pelkojani nyt tällä hetkellä, ja sitä, kuinka vaikeaa minun on luottaa ihmisiin. Luottamus on jotain sellaista, että kun tarpeeksi paskaa on elämässä sattunut, sitä alkaa tajuamaan, että sen osoittaminen saattaa olla yllättävän hankalaa. Ketään ei saisi tuomita ennalta sen mukaan mitä joskus on tapahtunut. Asiat ja ihmiset pitäisi aina ottaa tapauskohtaisesti. Ja minä olen aina ollut niin vitun hyvä neuvomaan muita, se tarkkanäköisyys pitäisi suunnata omaan elämään, ja omaan suhteeseen. Oppia ikä kaikki vai mitä? Kaiken kaikkiaan, tuli mitä tuli, hän on silti yksi niitä ihmisiä minun elämässäni, joista haluan pitää kiinni. Pitäisi muistaa sanoa että rakastaa hiukan useammin. Pitäisi kertoa mitä toinen merkitsee. Ja pitäisi uskaltaa luottaa. Niin paljon pitäisi-sanoja... Eikä mikään parane, ellen minä itse omia ajatuksiani muuta, ja pelkojani kohtaa. Ei hänkään lue ajatuksia, vaikka minua ymmärtääkin. Joskus jopa paremmin kuin minä itse. Joten.. Minä uskallan. Minä sanon ja minä rakastan. Omalla pienellä tavallani. Ja katsotaan mitä tulee. Päivä kerrallaan. Sen on riitettävä, minullekin.

Minulla on muuten outo tapa ripotella kirjoja pitkin päivittäistä kulkureittiäni. Hassu asia, johon en ole aikaisemmin kiinnittänyt huomiota, tai sitten ennen niitä kirjoja ei ollut joka paikassa. Nykysin niitä löytyy jopa laukusta. Niitä on pinona sängyn vieressä, tietokoneen luona, keittiössä, kylpyhuoneessa ja jopa tyynyn alla. Tarinoista on tullut minulle tärkeitä, ja kirjoja pitää olla. Ne on minulle rakkaita ja osa jopa korvaamattomia. Niitä pitää lukea yhä uudestaan, alleviivata parhaat kohdat ja taittaa sivut hiirenkorville muistilapuiksi. Ne pitää elää hengittämään, lukea ääneen ja ajatuksella. Sanat... Yhä tärkeämpiä ja silti ne merkitsevät oudon viehättävällä tavalla aina vain vähemmän. Kenties niitä alkaa ymmärtämään.

Kenties ensi viikolla olisi aikaa lukea enemmän.

Kenties.

Ei saa vannoa mitään. Kuka tietää mihin elämä vie ensi viikolla.

"Harjaantuminen mielensä kuviin, unialueen harjoituksiin, myönteisten ylläpidolle, kuin tyynypuuvillan, tuoksu hyvin silitetyn, kasvojasi vasten, ja omani tuoksulle sulkien, kasvoja vasten kauneimpasi"

-gothpoem-

Kiitos tekijälle.
*hymy*

Gnarls Barkley: Crazy

I remember when, I remember, I remember when I lost my mind
There was something so pleasant about that place.
Even your emotions had an echo
And so much space

And when you're out there
Without care,
Yeah, I was out of touch
But it wasn't because I didn't know enough
I just knew too much

Does that make me crazy?
Probably
Possibly

And I hope that you are having the time of your life
But think twice, that's my only advice

Come on now, who do you, who do you, who do you, who do you think you are,

Ha ha ha bless your soul
You really think you're in control

Well, I think you're crazy
I think you're crazy
Just like me

My heroes had the heart to lose their lives out on a limb
And all I remember is thinking, I wanna be like them
Ever since I was little, ever since I was little it looked like fun
And it's no coincidence I've come
And I can die when I'm done

But Maybe I'm crazy
Maybe we're crazy
Probably

***

Luovaa, rakasta, ihanaa Hulluutta. Elämänjanoa.

"But I don't want to go among mad people," Alice remarked.
"Oh, you can't help that," said the Cat: "we're all mad here. I'm mad. You're mad."
"How do you know I'm mad?" said Alice.
"You must be," said the Cat, "or you wouldn't have come here."

-Alice in Wonderland-

Aikuisuuden ja lapsuuden välinen ero on veteen piirretty viiva. Kyse ei ole eletyistä ikävuosista vaan elämästä, joka elettyihin ikävuosiin mahtuu.

Aikuisuus alkaa kun lapsuuden unelmista muodostuu arjen pelkoja.
Kun oman kodin unelmasta muodostuu asuntolainaa ja vauvakuumeesta raskausmyrkytys.

Viimeiset kaksi yötä ovat menneet nukkuessa, joskin unien aiheet ovat olleet suloisen sekavia.

(Näin esim. unta, että vein pikkusisareni kahville vanhaan sairaalakahvioon, jonka muistan jostain lapsuusajalta, ja ostin hänelle kakkukahvit. Sitten soi puhelin ja nousin pöydästä hetkeksi pois, ja sillä aikaa joku oli korjannut koskemattomat kahvit pois. Menimme valittamaan asiasta kahvilan omistajalle, joka oli tyly mutta suostui korvaamaan 20 senttiä vaivoistamme. Kyseinen 20 senttinen olikin vain kooltaan metri kertaa metri eikä sitä jaksanut nostaa. Ja minä ajattelin vain, että miksei se voisi mahtua laukkuun.)

Stressiä?

Voi hyvin olla. Ainakin ihan liikaa kahvia.

Johan niiden unien olikin aika loppua, taas vähäksi aikaa.

Toivoa vain sopii, ettei alkaisi taas uneton aika. Minä en kestä niitä.

Koetan uskaltaa
rakastaa

Oksennan sanoja kuin tunteita
ja kaikki vääntyy
matkalla minusta sinuun

Pitäisi ottaa kiinni ja koskettaa

Antautua
kaikkine arpineen ja kolhuineen

Jos olisi rohkea
Jos uskaltaisi

Mutta aina kaikessa kummittelee
pettymyksen pelko

Kuinka monta hylkäämistä ihminen kestää?

***

Como duele como duele el corazon
Cuando nostiene entregados
Pero no olvides mujer que algun dia diras
...como me duele el amor

Tiina sanoo:
ja sie tuut sen saamaan, varo mitä haluat, sillä ja niillä on tapana toteutua!

Nonna sanoo:
*hymy*

Tiina sanoo:
älä sitten valita, että joskus oisi paree jos kaikki oisi vaan sanoja ruudulla

Tiina sanoo:
kaikki oisi niin paljon yksinkertaisempaa

***

Mene ja tiedä, toteutuuko toivomukset, mutta joskus, ihan vaan joskus, elämä tuo eteen sen mitä siltä halusikin - ja se on suhteellisen pelottavaa sekin.

Näinkö isät opettavat
pojilleen
salaisuuksia kuiskutellen
pimeissä huoneissa

kuinka nainen laitetaan
polvilleen,
alistetaan,
hajoitetaan kappaleiksi?

Narttu
Huora

Tyhmähän se täytyy olla
koska rakastaa

kun rakastaa

Miksei äidit kerro pojilleen,
ettei mustelmista synny kuin vihaa?

Hail Mary,
full of grace
the Lord is with thee,
serene Virgin.

Hail, whose conception,

full of great jubilation,
fills Heaven and Earth
with new joy.

Hail, whose birth
brought us joy,
as Lucifer, the morning star
went before the true sun.

Hail, pious humility,
fruitful without a man,
whose Annuciation
brought us salvation

Hail, true virginity,
immaculate chasity,
whose purification
brought our cleansing.

Hail, glorious one
in all angelic virtues,
whose Assumption
was our glorification.

O Mother of God,
remember me. Amen.

***

Ave Maria
gratia plena
dominus tecum,
virgo serena.

Ave, cuius conceptio,

solemni plena gaudio,
coelestia terrestria
nova replet laetitia.

Ave, cuius nativitas
nostra fuit solemnitas,
ut lucifer lux oriens
verum solem praeveniens.

Ave, pia humilitas,
sine viro fecunditas,
cuius annuntiatio
nostra fuit salvatio.

Ave, vera virginitas,
immaculata castitas,
cuius purificatio
nostra fuit purgatio.

Ave, praeclara omnibus
angelicis virtutibus,
cuius assumptio
nostra glorificatio.

O mater Dei,
memento mei. Amen.

***

Sé do bheatha, a Mhuire, atá lán de ghrásta,
tá an Tiarna leat.
Is beannaithe thú idir mná
Agus is beannaithe toradh do bhroinne, Íosa.
A Naomh-Mhuire, a Mháthair Dé,
guigh orainn na peacaigh,
Anois agus ar uair ár mbáis.
Amen.

***

Dios te salve, María, llena eres de gracia,
el Señor es contigo.
Bendita tú eres entre todas las mujeres,
y bendito es el fruto de tu vientre, Jesús.
Santa María, Madre de Dios,
ruega por nosotros pecadores,
ahora y en la hora de nuestra muerte.
Amén.

***

Ave, o Maria, piena di grazia,
il Signore è con te.
Tu sei benedetta fra le donne
e benedetto è il frutto del tuo seno, Gesù.
Santa Maria, Madre di Dio,
prega per noi peccatori,
adesso e nell'ora della nostra morte.
Amen.

***

Je vous salue, Marie pleine de grâces;
le Seigneur est avec vous.
Vous êtes bénie entre toutes les femmes
Et Jésus, le fruit de vos entrailles, est béni.
Sainte Marie, Mère de Dieu,
priez pour nous pauvres pécheurs,
maintenant et à l'heure de notre mort.
Amen.

***

Terve Maria, armoitettu,
Herra sinun kanssasi.
Siunattu sinä naisten joukossa
ja siunattu olkoon kohtusi hedelmä Jeesus.
Pyhä Maria, Jumalan äiti,
rukoile meidän syntisten puolesta
nyt ja kuolemamme hetkellä.

***

Tärkein kristinuskon ja kristillisen kirkon historiaan vaikuttanut nainen on varmasti Neitsyt Maria, Jeesuksen äiti, jonka ympärille etenkin katolinen kirkko on kehittänyt täysin oman oppinsa, mariologian. Kyse ei siis ole kristinuskon ja katolisen opin mukaan aaveesta, vaan lähes Jeesuksen veroisesta pyhimyksestä, Jumaläidistä, johon voidaan turvata hädässä ja kuoleman hetkellä.

Hail Mary tai latinaksi Ave Maria on katolisen kirkon toiseksi eniten käytetty rukous Isä Meidän -rukouksen jälkeen. Esim. Ruusukkorukouksessa Ave Mariaa eli Terve Maria-rukousta luetaan tietyssä kohdin rukousnauhaa uskon lisääntymiseksi, toivon vahvistumiseksi ja rakkauden syttymiseksi.

http://www.catholic.fi/

Mariologia on Neitsyt Mariaa ja hänen asemaansa pelastusjärjestyksessä koskeva teologian alue, jota etenkin Duns Scotus kehitti. Keskiajalla kasvava kiinnostus Marian palvontaan johti moniin Mariaan liittyvien teologisten ajatusten kehittymiseen.

Scotus kuten fransiskaanit yleensä oli 'immaculisti', so. ajatteli päinvastoin kuin 'maculistit', että Maria ei ollut perisynnin tahraama. Scotuksen vaikutus oli niin suuri, että käsitys immaculata conceptiosta tuli keskiajan lopussa vallitsevaksi näkemykseksi. Reformaattorit hylkäsivät opin, koska siltä puuttui raamatullinen perusta.

Keskusteltiin myös siitä, voidaanko Marian katsoa olevan jossakin mielessä Kristuksen tavoin pelastava hahmo. (?)

Luukkaan evankeliumi 2. luku:

"Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu."

Vanhan testamentin profeetoista Jaakobin, Daavidin Gideonin, Salomonin, Hesekielin, Mooseksen, Jesajan, Aaronin, Jeremian, Danielin ja Bileamin katsotan ennustaneen Neitsyt Marian tulemisen Kristuksen, Messiaan, äidiksi.

Ortodoksisessa kirkossa näitä ennustuksia kutsutaan parimioiksi, niitä on sekä Uudesta että Vanhasta testamentista ja myös apokryfikirjoista. Marian syntymäpäivän (8.9.) parimioita ovat 1. Moos 28:10-17, jossa Jaakobin unessa esiintyvät tikapuut on ymmärretty Neitsyt Marian symboliksi kuvaamaan hänen välittäjäntehtäväänsä ja hänen esirukouksiaan meidän puolestamme, Hesekiel 43:27-44:4, jossa kuvattu pyhäkön suljettu portti kuvaa Marian ikuista neitsyyttä, Sananl. 9:1-11, jossa kuvattu viisaus on Kristus ja nöyryys Maria.

Marian temppeliintuomisen (21.11.) parimiat ovat 2. Moos. 40:1-5, 9-10, 16, 34-35, joissa kerrotaan pyhäkköteltan pyhittämisestä, mikä on tulkittu Marian valmistamiseksi tulevaan tehtävään Kristuksen äitinä; 1. Kun 7:51, 8:1, 3-7, 9-11 liitetään samaan yhteyteen, samoin jo edellä mainittu Hesekiel 43:27-44:4, joka kuvaa Marian ainaista neitseyttä. Yhdessä Marian ilmestyspäivän (25.3.) parimiassa 2. Moos. 3:1-8, esiintyvä palava pensas on tulkittu viittaavan Marian ainaiseen neitseyteen. Herran temppeliin-tuomisen päivän (2.helmik.) parimiat ovat 2. Moos. 12:51-13:3, 10-12, 14-16, 22:29; 3. Moos. 12:1-4, 6, 8; 4. Moos. 8:16-17. Jes. 6:1-12, Jes. 19:1, 3-5, 12, 16, 19-21.

***

Juu, no menneen pääsiäisen kunniaksi...

Ja minusta tuo on mielenkiintoista. Äitimyytti kristinuskossa ja pakanauskoissa, naisen asema kautta historian, ja miten se kietoutuu hellästi minuun. Äitini kautta, sisarteni kautta, ystävättärieni kautta... Eilen, tänään, huomenna...

Naiseus.

Minä.

Toivottavasti joskus äiti.