IRC-Galleria

Antti Tuisku: Valovuodet (varjosi Jäi)

Kaikki maailmatkaan
Meitä ei vois koskaan
Erottaa toisistaan
Valovuodetkaan (koskaan)
Sä laulat mun korvaan
Pohjoistuuli kuiskuttaa
Mua seuraat päivin, öin
Enemmän sua ikävöin
Varjosi luoksein jäi

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

Jos vielä voisin, sulle kertoo tahtoisin
Kuinka tärkee mulle on
Tää ystävyys loppumaton
Varjosi luoksein jäi
Varjosi luoksein jäi

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Vaikka tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

Osa susta säilyy täällä
Vaikka ootkin niin etäällä
Etsin sua ja suljen silmät kii
Ja siinä eessäin oot

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Tämä välimatka onkin suuri
Lähelläin oot täälläkin
Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

Vaikka olitkin vain hetken mun kanssain
Luonas sun mä oon vieläkin
Luokseni varjosi jäi
Nään sut mielessäin

***

Äiti...
Minun on ikävä sinua.

***

Kuulin tämän Antti Tuiskun kappaleen tuossa viikonloppuna, ja jäin kiinni siihen. Minusta se kaikin tavoin oli äitini näköinen kappale, ja jokseenkin enemmän kuin hyvin kertoo myös minun tunteistani, ja ikävästä.

Eläessään äiti oli vielä kaiken hyvän lisäksi suuri Antti Tuisku-fani, joten.. Kenties jonkinlaista johdatusta tämäkin.

***

Nyt!
Olen ilmestynyt sieluusi.
Olen laskeutunut tornistani koskettaakseni sinua.

Älä pelkää.
Anna askeltesi ohjata kulkusi luokseni.
Olet jo ovellani.
Vuoteessani.

Sinun sielusi palaa.
Seitsemän.
Sataa lunta.

Ja minä tiedän että ajattelet minua.

Etkä voi lopettaa.

Salpaan hengityksesi.

Löydän itseni silmistäsi.
Kosketuksestasi.
Hymystäsi.

Aamun sarastuksessa päästän sinut menemään.
Mutta pidän sydämesi itselläni.

***

Nalle Puhin viisauksia

Olen kiitollinen...

Siitä, että minun täytyy siivota juhlien jälkeen, sillä se merkitsee sitä, että minulla on ystäviä.

Siitä, että vaatteet tuntuvat tiukoilta, sillä silloin tiedän, että minulla on ruokaa.

Siitä, että lumet on luotava ja ikkunat pestävä, koska siitä tiedän, että minulla on koti.

Siitä, että parkkipaikka on kamalan kaukana, sehän tarkoittaa sitä, että minulla on auto.

Korkeasta sähkölaskusta, sillä silloin minulla on lämmin ja valoa.

Naisesta kirkossa takanani, joka laulaa nuotin vierestä, silloinhan kuuloni toimii.

Pyykkivuoresta pöydällä, silloinhan minulla on vaatteita, joita pitää.

Väsymyksestä ja kipeistä lihaksistani päivän lopussa; olen voinut työskennellä kovasti.

Soivasta herätyskellosta aamulla - minä elän.

***

Kopioitu Pauluskalta.
Kiitos ystäväiseni =)

Miessukupuoli on paholaisen käsi.
Siittiön pieni pirulainen.

Mr Tinkles: Oh, putting a happy face on. What an interesting philosophy. At what point did you forget WE'RE TRYING TO TAKE OVER THE WORLD?

***

Mr. Tinkles: I want you to stay here.
Calico: Why?
Mr. Tinkles: Because I hate you.

***

Mr. Tinkles: Stand still, I need to crush you.

***

Mr. Tinkles: Evil does not wear a bonnet!

***

Russian Blue: This Tinkles, he is jerk. He talk too much and shed all over.

***

Mr. Tinkles: Like a powerful, dark storm, I will make my presence known to the world. Like a seeping mist, I will creep into the dogs' center of power, and make them quake in fear at the very mention of my name!

***

Mr. Tinkles: Dark Cloud? Is that what I'm calling my plan?

***

Cat with Gas Mask: [breaths like Darth Vader] Cats rule! Cats Rule! Yeyeyeyeah! Mamamamaaaaaaa! We kick butt!

***

Mr. Tinkles: That is all... cats rule.

***

Ihana paha kisumisu x)

http://www.mchenrycountyblog.com/uploaded_images/Cats%20&%20Dogs-777059.jpg

Kuinka monta löytyy maailmasta
olkapäätä
ja kuinka monta
kyynärpäätä?
Kumpia löytyy maailmasta enemmän:
niitä joihin nojata
vai niitä joita pelätä?
Uskalla laskea
olkapäät ja kyynärpäät,
omasikin,
kumpia löytyy enemmän?
Kunpa maailmassa kerran
olisi olkapäitä
edes yksi enemmän
kuin kyynärpäitä!
Sitä toivo on,
se horjuen pystyssä pysyvä,
että
silloin tällöin saa nähdä
kuinka kyynärpäästä
äkkiä kuoriutuu olkapää


- Tommy Tabermann

Pitäisiköhän kirjoittaa joulupukille?

Ensilumi, joukkomurhaa Jokelassa, ikkunaan joulutähti.

Väsyttää.

Tänään alkoi aamutoiminta töissä, ja minäkin päätin ahkerana tyttönä osallistua siihen. Jotenkin ne aikaiset aamuherätykset eivät pelottaneet silloin, mutta tänään kun kello soi jo neljältä, alkoi todellisuus takoa järkeä minunkin päähäni. Ensinnäkin, tuohon aikaan jokainen täysjärkinen vielä nukkuu, koska se _on_ uniaikaa, ja toiseksi... no jaa.

Päädyttiin sitten pururadalle. Oli ihan pilkkopimeää, siis todella säkkisynkkää, ja jonossa taaperrettiin vitun monta kilometriä aamuöistä lenkkirataa. Minä taisin olla ainoa joka ei ihaillut maisemia ja huokaillut liikunnan rajattomasta riemusta, mutta vain korkeintaan siitä syystä, etten minä todellakaan nähnyt yhtään mitään! Ihanko saatanan sama mitä puolukantaimia siellä oli tien poskessa kun niitä ei näe!

Ja sitten siellä tuuli. Luihin ja ytimiin asti. Minä kiedoin hupparia tiukemmin ja tiukemmin päälle lämmittämään eikä se auttanut. Loppuvaiheessa minä olin jo monotoninen, apaattinen luuseripaska, joka rukoili että lenkki kohta päättyisi. Muut kyllä jaksoivat. Vitun duracelit. Toisaalta, yksin minä kyllä olisin eksynyt siellä, minustahan me kuljettiin ainakin kolmasti samaan ilmansuuntaan päätymättä oikeastaan mihinkään. Tai sitten me kiersimme ympyrää. Mene ja tiedä. Reisilihakset kuitenkin päättivät lakata toimimasta noilla paikkeilla. Eivät ne taida toimia vieläkään.

Kahvia, buranaa ja tupakkaa. Nyt on töissä kylmä, vaikka viisaana vaihdoin likomärät kengät ja sukat kuiviin. Eikä kello ole vielä edes kymmentä! Shitshitshit. Tekee mieli kotia suihkuun!

Niin.. ja Nicola on taas kipeä. Pikaista paranemista meidän pienelle. Onneksi sain tapeltua sille lääkärin jo iltapäiväksi. Joskus minä vihaan Lappeenrantaa ja tämän kaupungin lehmälääkäreitä. Miksei kukaan tiedä mitään kissoista? Onko se niin kamalan vaikeaa???

Kappas, sormet on sitten aika turrat. Ilmeisesti veri ei kierrä. Kivaa.
Ja kuka vielä jaksaa jauhaa että liikunta tekee hyvää?!

Luoja.. pääsisi jo kotia....