Tapaammekohan huomenna. Kun tulen kirjastosta, tulen kotiini. Asunnostani on nyt tullut koti. En tiennyt sitä, mutta niin vain kirjoitin. Elämä kestää aamusta iltaan, ja vähän yöhön. Sänky on pehmeä ruumisarkku, jossa on lämmin olla, mutta liian pehmeä. Kuolleille pehmeää, eläville kovaa. Aamulla nousemme ja menemme imemään poskemme pulleiksi. Paljonkohan juon huomenna kahvia. Yksikin kuppi on kai liikaa. Kun saavun kotiini, asuntooni, kotiini, siihen jäljet katkeavatkin. Mutta kaiken keskeltä nousee lupaus; Huomenna kirjoitan tänne.