En etsi enkä kaipaa työtä tai parisuhdetta.
Silti, juuri niiden puute
saa minut näyttämään hylkytavaralta:
yksinäiseltä, ajelehtivalta uppotukilta,
joka pelkää yhtä lailla lipua
sokkona virrassa kuin kokea
jumittumisen pettymyksen mottiin.
Vaikka motissa ja patissa
minä jo itse asiassa näine hyvineni olen -
eikä liikekannallepanijaa näy, ei kuulu.
Jotain kuitenkin haen, etsin, totisesti
kaipaan: kosketusta.
Koskisipa jokin muu kuin vain oma käsi;
sysäisi kosken pauhuna porteista;
kuohuttaisi ja kuohuisi kanssani,
huojuttaisi kuin laineet liplattavat;
silittäisi kuin vesi, pehmeästi.
Koskisi: aiheuttaisi hurmoksen
kuin koskenpauhua kuunnellessa:
suhina korvien välissä sumentaisi kaiken
tajun!