"Ihminen haluaa saada osakseen rakkautta, sen puutteessa ihailua, sen puutteessa pelkoa, sen puutteessa inhoa ja halveksuntaa. Hän haluaa herättää toisissa ihmisissä jonkinlaista tunnetta. Sielu kavahtaa tyhjiötä ja haluaa kosketustamihin hintaan hyvänsä."
Lukemastani Kuinka tehtiin sarjamurhaaja -teoksesta.
Hätkähdyttävä,mutta kuitenkin järjellinen päätelmä. Rakkauden ja ihailun tavoittelussa nyt ei mitään pahaa ole, mutta ihminen joka ei edes minkäänlaista ihailua osakseen saa voi yhtä hyvin haluta herättää kanssaihmisissä pelkoa tai inhoa ja halveksuntaa. Se on reagointia hänen olemassaoloonsa! Minä olen elossa ja olemassa kerran onnistun herättämään muissa noita tunteita. Minä olen suuri ja mahtava!
Se voi kuulostaa äkkiseltään siltä että ihminen on sairas, psyykkisesti. Mutta kannattaa olla aika varovainen ennen kuin alkaa mitään tuollaista huudella, leimata ketään. Koska jokainen kaipaa ensisijaisesti kuitenkin sitä positiivista huomiota: rakkautta. Ellei sitä saa...no, se on surullista, valitettavaa. Sellaista ei toivoisi kellekään. Joten ollaanpas inhimillisiä. Ihmisiä ihmisille.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ex-juopon kaukokaipuu 18.06.
- Hyvä tiedostaa 11.06.
- Myrskytuulia kesäillassa 08.06.
- Lukumiehen karkkipäivä 08.06.
- Uskontunnustuksia ja -tuputuksia 07.06.
- Pönttö ei enää vuoda! 07.06.
- Teinitytön sielu minussa 06.06.
- Aidon blondin tunnistaa 27.09.
- Koskessa 22.09.
- Uniikki, kauniimpi Kaikkeus 07.09.