IRC-Galleria

Wou! Tänään on ollut mahtipäivä. Täällä oli tänään markkinat ja poikkesin niillä, mutta harmikseni tuttua kirjakojua/telttaa ei nyt ollutkaan tutulla paikallaan eikä ylipäätään missään markkina-alueella. Ainoa asia, minkä vuoksi markkinoille menin - kirjojen vuoksi - ja sitten sitä ei olekaan. Tunsin tyhjyyttä ja harmitusta. Ostin kolmella eurolla 400 gramman pussukan ennkkulakuja siinä ihmetellessäni mitä nyt tekisin.

Mutta sittenpä poikkesin auki olevaan kirjakauppaan - ja itse asiassa tein löytöjä jo kirjakaupan ulkopuolella olevasta korista, jossa oli läjä tarjouskirjoja. Bongasin sieltä karun kirjan, varsinaisen paljastusteoksen "länsimaisen oikeusjärjestelmän vuotokohdista", kuten takakannessa sanotaan. Kirja on ruotsalisen toimittajan luomus nimeltä Kuinka tehtiin sarhamurhaaja - Thomas Quickin tapaus. Kuulin kyseisestä teoksesta juttua jo pari kesää sitten eräältä tyypiltä joka tuota mulle suositteli mutta vasta nyt löysin sen - ja mihin hintaan: eurolla! Kirja on liki kuusisataasivuinen ja sisältää arkaluontoista materiaalia. Tuo ko. murhaaja kun on oikeasti ainoastaan patologisesti huomiohakuinen - ei mikään todellinen murhamies! Ja silti hänet on tuomittu kahdeksasta murhasta ja lusii ruotsalaisessa sairaalassa tuomiotaan, mielenvikaisena. Että sellainen tapaus.

Tein sitten muitakin löytöjä, sekä kirjakaupasta että kirjaston poistomyynnistä. Muut hankkimani kirjat ovat Maritta Lintusen Hulluruohola, Mikko Rimmisen Hippa ja Anna-Leena Härkösen Palele porvarija muita kirjoituksia.

Olen näistä kaikista innoissani kuin teinityttö! Enemmänkin: innoissani kuin hiprakkainen teinityttö!
Pako toisiin maailmoihin on taas taattu! Kaikkiaan 1200 sivua lukemista. Ja millä naurettavan pienellä hinnalla: 5 eurolla koko "paska"! :D

Viihdyn kyllä useimmiten vallan mainiosti itsekseni, yksin. En minä oikeastaan ole yksin kun luen. Sitä on silloin koko ajan jonkun kanssa. Seurassa. Siltä se tuntuu! Mahtavaa. Miettikää sitä.
Ennen minulla oli tapana istua pullon kanssa puistoissa. Silloinkaan en kokenut olevani yksin vaikka fyysisesti niin olinkin. Mutta minulla oli pullo, humala, kaikki ne hassut ajatukset ja värinät, kylmät väreet, fantasiat ja kaikkivoipaisuudentunteet! Nyt olen joutunut niistä luopumaan mutta saanut jotain terveempää tilalle: lukemisen. Tosin olen kyllä lukenut - jos nyt en aina - niin jostain 15-vuotiaasta. Ja lukioikäisestä oikein ahkerasti, tosissaan. Kymmenkunta vuotta. Joskus luin kännissäkin - se se vasta oli eskapismia, pojat ja tytöt! Tosin ei niistä lukemisista kauheesti muistikuvia ole, hukkaan meni nekin sivut...mutta aina ei voi voittaa.. ei edes joka kerta, sanoi Hugo-peikko mun lapsuudessa ;)