Kungfutselaisuudessa on viisi hyvettä: inhimillisyys, oikeudenmukaisuus, hyvät tavat, uskollisuus ja viisaus. Kungfutselaisuuden ydin on se, että ylemmän (keisarin, ruhtinaan, miehen, vanhemman) tulee suojella alempaa ja alemman (alamaisen, naisen, nuoremman) tulee kunnioittaa ylempää.
Kungfutselaisuus samaistetaan yleensä uskontoon, mutta Kungfutse perusti sen ihmisten kunnioittamista ja huomioon ottamista opettavaksi opiksi.
Inhimillisyys ja vastavuoroisuus ovat kungfutselaisuuden tärkeimmät opetukset. Kungfutselaisuuden ihanteena on ns. jalo ihminen, joka ilmentää moraalisia hyveitä kaikissa toimissaan. Kungfutselaisuuden mukaan kaikki, mikä on olemassa, on vuorovaikutuksessa jonkin muun kanssa. Tämän vuoksi ihmisen on pyrittävä jalostamaan luonnettaan, jotta hän voi hyödyttää valtiotaan ja samalla muita ihmisiä. Kungfutselaisuudessa ei siis arvosteta muiden uskontojen erakkoja, kuten munkkeja ja nunnia, koska pelkän itseään koskevan pelastuksen tavoitteleminen on kungfutselaisuudessa vähämerkityksellistä.[
Kungfutse ei koskaan antanut kungfutselaisuudella selvää jumaluusoppia, vaan viittasi puheissaan ainoastaan "Taivaaseen". Kungfutsen tarkoitus ei ollut perustaa uutta uskontoa,[2] vaan säilyttää ja varjella vanhoja tapoja ja perinteitä. Juuri jumaluusopin puuttumisella perustellaan kungfutselaisuuden olevan pikemminkin oppi kuin uskonto.