Huomenta taas.
Tuli vietettyä pidennetty viikonvaihde matkailun merkeissä. Perjantaiaamuna Tilli meni viikoksi Muksumäkeen, Jussi jäi talonmieheksi ja Rakas Vaimo sekä neljä Kääpiötä ahtautuivat täyteen pakattuun OssiBussiin. Keula kohti etelää, tavoitteena juhlat.
Muutaman pysähdyksen ja Hyvinkään Amarillossa nautitun loistavan valkosipulipihvin (ei ole maksettu mainos mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla jos vaan joku maan Amarilloista matkalle sattuu) jälkeen löysimme tiemme Rinsessa Aavan luokse. Vierailu tapahtui Rinsessan yksivuotispäivän merkissä. Tosin kaksi päivää varsinaisen H-hetken jälkeen mutta vastaavasti päivä ennen varsinaiia juhlallisuuksia.
Rinsessa oli taas oppinut paljon uutta josta ehdottomasti järisyttävin oli kävelytaito. Ei kovin vakaata vielä mutta kävelyä kuitenkin. Ei mitään sohviin nojailua tai kahden haparoivan askeleen yrityksiä vaan ajoittain jo melkoisia spurtteja. Siitä se Rinsessan maailma avartuu. Ja Erikoisen kunto kasvaa Rinsessan perässä juostessaan.
Rinsessan esisynttäreillä oli myös Jenni kolmen viikon ikäisen neitokaisensa kanssa. Hellyyttävä parivaljakko myös tämä.
Näiltä esisynttäreiltä tiemme vei kohti Karkkilaa ja aivan Oivan taa kummipoika Miskan vanhempien mökille valmistautumaan lauantain juhliin. Paikalla meitä odottikin vanhin serkkuni Matti Jattansa kera. "Mukava nähdä pitkästä aikaa"-tuli tällä kertaa ihan sydämestä.
Melkoisen huvilan piharakennuksinen, saunoineen, grillikotineen ynnä muineen Matti oli tuon erämaalammen rantaan luonut. Kyllä tämä kateus on inhoittava sairaus. Mutta taas sairastetaan. Toki kun kuulin, millaista puurtamista homma on ollut, väheni kateuskin muutaman asteen.
Teltat pihapiiriin pystyyn, mukavaa rupattelua ja etenkin Jatalla ja RV:llä lauantain valmistelua, maukas iltapala jättimuurikan ääressä, lapset ehtivät saunaankin ja kaikin puolin kiva iltapuhde. Joka olisi osaltani jatkunut ehkä pidempäänkin, kunnes tajusin aamulla olevan edessä melko varhaisen herätyksen. Joten teltaan, Janna, Sansku ja Mikko toiseen, Tiitus RV:n ja minun kanssa toiseen.
Kohtuullisten yöunien jälkeen uimaan ja aamupalalle. Ja sitten ykköset niskaan ja kohti Läyliäistä jossa Miskan juhlan virallisempi alkuosuus järjestettiin. Me tosin karkasimme kesken nelituntisen juhlan mökin avaimet taskussa siivoamaan aamun jälkiä ja pistämään paikkoja kuntoon. Ja jonkin ajan kulkuttua perässä seurasivat myös Miskan sisko Minttu ja veljet Miikka ja Milko sekä Miikan sydänkäpy Mari.
Kaikki olikin valmista varsinaisen juhlaväen saapuessa. Ja pikku hiljaa paikalle valui lisääkin väkeä joista erityisen mukava oli pitkästä aikaa tavata Jatan veljeen Lasseen sekä serkkuihini Kariin ja Jarmoon joukkoineen.
Mutta lopulta oli aika lopettaa juhliminen, purkaa teltat ja kääntää nokka kohti kotia. Hitaasti mtta varmasti matka johtiki aina Tammelan Venetsiltaan johon pystytimme teltat seuraavaksi yöksi. Ja puolen yön maissa tapahtuneen yösaunan jälkeen ei teltassa paljon tarvinnut unta etsiä. Se löytyi helposti ja sitä riitti sunnuntaina liki puolipäivään asti. Myöhäinen aamuherätys muutti hieman sunnuntain suunnitelmia, joten lähdimme valumaan kohti Savonlinnaa kirpputorien, uimapaikkojen ravintoloiden ja huoltoasemien kautta.
Hitaasti mutta varmasti.