IRC-Galleria

Rakas Vaimo luki minulle eilen illalla sängyssä Tommy Tabermania. Ei nyt ihan erottisia hellyysrunoja vaan kolumnin Me-lehdestä.

Kuuntelin ihan oikeasti ja jäin miettimään leikin merkitystä omassa elämässäni. Tai ei niinkään leikin vaan enempi hulluttelun. Joka pulpahtelee onneksi edelleen jostain sisältä pintaan. Monasti ainakin omaksi ilokseni.

Karvisen Vesa on kiertänyt jo melkoisen ajan maata pitämässä naurukursseja. Hän, kuten joukko muitakin viisaita, todistelee naurun ja ilon terapeuttisesta merkityksestä. Kuten eilisessä Me-lehden kolumnissa Tabermankin teki. Tai siis hän puhui leikin merkityksestä. Ja hulluttelun tuomasta mahdollisuudesta. Ja siitä vapauttavasta tunteesta, joka ihmiseen iske tämän saadessa pukea peikon puvun päälleen.

"Ilo pintaan vaikka syrän märkänis". Jotenkin näin meni yksi kansansanonta, joka ehdottomasti pitää paikkansa. Vaikka toki niitä löytyy myös sanontoja, jotka ovat iloa väheksyviä. Esimerkiksi "Itku pitkästä ilosta lienee" jonkun peruspessimistin keksimä kansanviisaus.

Yöllä päätän monasti suuria asioita. Joista valtaosan olen unohtanut aamulla. Pitäisi varmaan kirjoittaa ne heti yöllä pieneen vihkoon yöpöydälle. Kuten tiedän joidenkin minua fiksumpien tekevän.

Viime yön perinteisen kello kolmen mietintätuokion tulos oli kuitenkin mielessä vielä aamulla. Lisää leikkimieltä, lisää spontaanisuutta, lisää huumoria, lisää naurua minun ja läheisteni elämään.

Lisää pitkää ikää.