IRC-Galleria

Hyvää Syntymättömyyspäivää jokaiselle lukijalleni. Kyllähän te tiedät, miksi teitä onnittelen. Ja jos ette tiedä, niin pieni itsenne sivistäminen olisi paikallaan. Menkää kirjahyllylle, kirjastoon tai kirjakauppaan ja hankkikaa Nalle Puh. Löydätte syntymättömyyspäivän. Sekä tuhat muuta viisautta.

Jokainenhan odottaa onniteluja syntymäpäivänään. Viimeisen puolentoista kuukauden ajalta meidän perheessä on parikin hyvää esimerkkiä siitä, miten onnittelut lämmittävät. Mutta samanaikaisesti syntyi myös esimerkkejä siitä, miten hyvinkin läesieksi kokemansa ihmisen onnittelemattomuus harmittaa, jopa satuttaa.

Omakohtaisesti voin kertoa, kuinka sitä jää liki vainoharhaisesti miettimään, että mitä minä nyt olen tuolle ihmiselle sanonut tai tehnyt kun se ei minua muistanut. Vaikka muistamattomuus menisikin vain aidon unohduksen piikkiin, niin onnittelua odottavalle se ei yleensä selity unohduksena.

Pätkän eteenpäin ajatellessani tulin pohtineeksi, kuinka monen tutun, jopa ystävänkin, syntymäpäivän minä olen unohtanut. Mitäköhän he ovat ajatelleet? Ovatkoha hekin miettineet, että mitäköhän minä olen tehnyt kun ei se muistanut minua.

Pohjimmiltaan syntymäpäiväonnittelut ovat liki yhtä turhia kuin kauniit sanat hautajaisissa. Ne ovat monasti samanlaisia itsestäänselvyyksiä. Niitä tiedetään odottaa, toki ne lämmittävät (hautajaisissa toki juhlakalua melko vähän jos ollenkaan) mutta ennakoitavissa ne kuitenkain ovat. Vai onko kukaan ollut hautajaisissa, joissa vainajan ystävät muistosanoissaan kertovat, että oli se Kimmo vittumainen ja rasittava mies.

Siksi kannatankin syntymättömyyspäivän juhlimista. Muista ystävää kun hän sitä vähiten odottaa. Siinä ohjenuora elämälle. Tässä on vielä sekin hyvä puoli, että ystäväsi ei tiedä, että juuri tänään unohdit hänet.

Kenetköhän minä tänään unohdan.