Selkävaivat ovat perseestä. Tai siis oikeastaan hieman ylempää, mutta syvältä kuitenkin.
Minulla ne eivät kyllä vaikuta kuin nukkumiseen, ainakaan vielä toistaiseksi. Kymmenen tuntia sängyssä on maksimi. Tai siis selällään pystyisi makaamaan vielä lopuksi pari tuntia, mutta sitten ongelman muodostaa kurkun- ja kyynärpää. Nimenomaan tässä järjestyksessä.
Koin tämän taas tänä aamuna. Kuuden kurmakoilla selkä sanoi suhteensa irti ja kampesin läskit altani päälleni. Eli kellahdin selälleni. Sievästi kuin virtahepo mutakuopassa. Ehdin saamaan unenpäästä kiinni kun ilmeisesti kurkunpää aloitti röhinänsä.
Eihän sitä kukaan kestä, ei ainakaan samassa sängyssä. Joten seuraavaksi tuli hellästi kyynärpäätä.
Joten tässä ollaan, olohuoneessa koneen ääressä, toinen kahvikuppi menossa, tulet lämmityspannussa höhöttämässä. Ja seinän takaa makkarista kuuluu onnellinen krohina. Siis ihan oikeesti, IRV:n kuorsaus. Samanlaisia krohisijoita ollaan molemmat.
Ajattele myönteisesti. Kaksi tuntia pidempään kuin arkiaamuna.
Se tuntuu oikeesti hyvältä.