Kesken hiihtoloman menivät vaihtamaan kuukautta. Maaliskuu maata näyttää. Vaan nyt ainakin tupruttaa lunta. Hiihtoloman kunniaksi. Tai mikä talviloma tämä nyt viralliselta nimeltään onkaan.
Loma on sujunut hienosti kiitos kysymästä. Perse vaan on kipeä eilisestä aktista. Luisto oli kyllä ihan hyvä mutta jotenkin vaan potkin liikaa. Innostuin hommasta, jota en ole ennen kokeillut. Ja kun välinekin oli ihan uusi ja mukavan kevyt, niin mikäs siinä oli sujutella.
Taisi potkutella jonkun viisi kilsaa, osa luistelijoista taisi tuplata tuon kilometrimäärän, ainakin Sansku, Janna ja Tilli. Pojilla loppui kunto hieman tyttöjä aikaisemmin. Kuvia eilisestä seikkailustamme löytyy kuva-arkistosta.
Olimme liikkeellä Puruven jäälle auratulla retkiluisteluradalla. Minä vuokrasin hommaa pyörittävästä Harjuportista (siinä Retretin risteyksessä jos joku haluaa lähteä kokeilemaan) upouuden potkukelkan. Siis sellaisen sporttiversion ilman istuinta. Pelkkää terästä koko vempain. Ja liikkui sutjakasti jopa minun tekniikallani, voimillani ja kunnollani.
Rakas Vaimo on himoinnut tällaista värkkiä itselleen. Ei paha kunhan on paikkaa missä potkutella. Jäälle aurattu rata on mainio, tieominasuuksista en ole aivan varma.
Mutta hauskaa meillä oli, pari tuntia jaksoimme kierrellä Puruveden eteläpäähän auratuja reittejä. Sitten Harjunportin Scan Burgeriin appeelle ja tuon jälkeen vielä Kesämaan napakelkalle pyörimään niin että ranskalaiset meinas tulla kurkusta ulos.
Kun lopulta onnuimme Käärmelahteen, tulimme pullan tuoksuiseen kotiin. On sillä ihmeelinen vaikutus niin lapsiin kuin aikuisinkiin. Joku viisan on sanonut, että jos lapsi kasvaa kotona pullan tuoksussa hänestä ei voi tulla paha. Tuohon kasvatufilosofiaan ainakin minä uskon.
Ihan itsekäistäkin syistä.