IRC-Galleria

Keskustelu ajan nopeasta kulumisesta virisi taas eilen illalla kun ystäväperhe Olli-Jaana-Saska-Pyry pyrähti kylään.

Heti siinä pihaan saapuessa kun taivasteltiin, kuinka kauan on edellisestä tapaamisesta. Kuinka lapset ovat kasvaneet, miten piha muuttunut... kukaan ei sentään uskaltanut sanoa, että oletpa sinä Kimmo vanhentunut näinä vuosina.

Lapsista on hienoa kun joku tulee ja kehuu, miten he ovat kasvaneet, miehistyneet, muuttuneet nuoriksi neidoiksi... mutta ei kukaan tule sanomaan minulle, että oletpa sinä harmaantunut, kulahtanut, rypistynyt...

Vaikka niin onkin tapahtunut sinä missä poikien miehistyminen tai tyttöjen kaunistuminen ja muotoutuminen.

Sanoin eilen leikillään, että kaikille niille ihmisille jotka taivastelevat ajan nopeaa kulumista pitäisi antaa ohje; hanki seitsemän lasta niin johan aika tuntuu pitkältä.

Eikös tämä uhmaikä voisi jo loppua, kauanko tätä murkkuikää kestää, eikös tämä jo saisi tätä peruskoulua loppuun, taasko on istuttava kaupungissa autossa odotamassa harjoitusten päättymistä...

Tai kouluaamuna viideltä ylös puuroa keittämään, kolme tuntia lasten aamusähellystä, päivä omia hommia Rakkaan Vaimon kanssa ja iltapäivästä taas yhtä sotaa ja taistelua viimeisen lapsen nukkumaan menoon eli liki 23 saakkaa. Ja sitten hieman omaa aikaa RV:n kanssa sängyssä. Lehtiä ja kirjoja lukien, sillä kuten Junnún laulussa sanotaan, mies kun tulee tiettyyn ikään...

Kokeilkaapa tätä niin olen ihmeissäni jos sanotte, että kuluupa aika nopeasti.

Mutta takaisin vieraisiin. Mukava kun heitä käy. Tänä kesänä jo useammat tuulahdukset aikuisten ulkomaailmasta. Jota siis todistettavasti on olemassa. Hauska tai ikävä huomata, mutta vierailulle ovat tulleet lähinnä sellaiset ystäväperheet, jotka eivät milloinkaan uhoa, että sitten ensi kesänä me kyllä tullaan Käärmelahteen.

Eilen ehdittiin istumaan iltaa, juttelemaan mukavia, nauttimaan juustoista ja viinistä. Miehet putosivat puolenyön maissa, RV kömpi sänkyyn puoli kahden aikoihin. Selityksenä ehkä se, että Jaana on hänen pitkäaikainen ystävänsä, opiskeluajoilta yli 20 vuoden takaa. Me Ollin kanssa olemme uudempia tuttavuuksia, vaimojemme kautta tutustuneita.

Katsotaan nyt, mitä tämä päivä tuo tullessaan. Mukavaa kuitenkin jo sekin, että Käärmelahdessa käy välillä ulkomaailman tuulahdus.