IRC-Galleria

Kunnon kartanossa pitää tietysti olla taksvärkkipäivät. Niin meilläkin. Kolme omaa Kääpiötä ja kaksi Jannan luokkakaveria suorittivat koulunsa taksvärkkipäivän Käärmelahden kartanossa puita kärräämällä ja pottuja nostamalla. Veikkaanpa, että harva heidän luokkakavereistaan on tehnyt taksvärkissä yhtä rankan ja raskaan työpäivän. Mutta hienosti suoriutuivat kaikki, tytöillä tuntui olevan hauskaa ja Jussikin näytti parhaat puolensa.

Kahvipöydässä pidettiin sitten historiantunti a'la Muhku. Mikä aikoinaan oli taksvärkki, mitä tarkoittaa, kun sanotaan että päivä on pulkassa. Ja miksi kuuta kutsutaan torpparin auringoksi.

Taksvärkkihän oli siis niitä päiviä, joita torppari teki torpan maat omistavalle karttanolle torpan vuokran maksamiseksi. Torpan kontrahdissa eli sopimuksessa oli määrätty, montako päivää torppari oli taksvärkkitöitä tehtävä. Ja noita päiviä saatettiin lisätä melko mielivaltaisesti, kartanon isäntä saattoi vaan ilmoittaa, että nyt sopimusta muutetaan. Ei siis mitään neuvotelua vaan yksipuolista sanelua. Vaihtoehtona oli torpan jättäminen.

Päivä on pulkassa sanonta liittyy päiväpulkkaan, joka on halkaistu pyöreä noin puolimetrinen puukalikka, jonka puoliskot siis sopivat saumattomasti yhteen. Pulkan toinen puoli oli torpparilla, toinen isännällä. Taksvärkkipäivän päätteeksi isäntä otti molemmat puoliskot käteensä ikäänkuin yhtenäiseksi puuksi ja veisti niihin taas yhden viivan merkiksi suoritetusta taksvärkistä. Loistava kaksinkertainen kirjanpitojärjestelmä.

Kuuta taas kutsuttiin torpparin auringoksi siksi, että etenkin taksvärkkipäivien aikaan torpparin oli tehtävä omat työnsä yöllä kuun valossa. Ja kun luonnollisesti taksvärkkipäivät osuivat vuoden kiireisimpiin aikoihin, kuten kylvö- ja sadonkorjuuaikaan, joutui torppari ja monasti myös torpparin hevonen tuolloin tekemään todellakin ympäripyöreitä työpäiviä.

Ei ihme, että torpparit yhtyivät kapinaan 1918.

Meinaan parin viikon päässä olevat synttärit. Eilen tuli ensimmäinen adressi. Opettajaltani vuodelta 1975. Apua. Siitäkin on jo yli 30 vuotta.

Opettaja lähetti adressin kun ei lomamatkansa vuoksi pääse juhliin. Minusta muuten adressi onkin oikein oiva väline viiskymppisen tervehtimiseen. Teksti ja kuviot kertovat vielä elämästä mutta laitteen muoto jo tulevasta.

Mutta lämmitti se. Kuten sekin, että erittäin suuri joukko ystäviä on ilmoittautunut juhliin. Oliko heitä sittenkin näin paljon. Ja mahdollisesti joitakin jäi ulkopuolelle jo kutsuvaiheessa kun Hospitzin tilat kuitenkin ovat rajalliset.

Toki tuosta adressista saatiin ensimmäinen kiistakin aikaiseksi. Se kun kuulemma pitäisi kiikuttaa (muiden mahdollisten onnittelujen kera) juhlapaikalle kaikkien töllisteltäväksi. Mutta minullehan se on lähetetty, ei miksikään näyttelykappaleeksi. Mutta katsotaan nyt, miten asian suhteen toimitaan. Tahto se on minullakin, mutta en ihan varmasti vielä tiedä, mitä mieltä hän lopulta tästä asiasta on.

Eilen löytyi muuten tähän astisen irc-elämäni kaukaisin kävijä sivuillani. Ainakin todistettavasti. Hän oli Ruut Sydneystä. Siis Australiasta. Mä olen nyt pollee jätkä, pistäkää paremmaksi.

Kevättä ollaan kuulema elämässä, sadekausi takana ja tolkuttomat helteet vielä edessä. Näin se konkreettisesti tajuaa pallon eri kulmilla asumisen (huom kulmikas pallo, uudempaa geometriaa). Kun toisella on yö, toisella päivä. Toisella syksy, toisella kevät.

On tämä kumma pallo.

Nyt alkaa sadonkorjuu kahden Kääpiön viime torstaina toilailuista. Kun pahin on saatu lasten kanssa selvitettyä, on meillä aikuisilla paha tapa ryhtyä etsimään syylisiä.

Minä olen omaa osuuttani yrittänyt kantaa vaikka se ei joka hetki ihan helppoa ole ollutkaan. Eikä sitä omalta osaltaan ole helpottaneet Kääpiötkään, jotka ovat kuorineet valheen kerroksia totuuden sipulin ympäriltä kovin verkkaisesti ja säästeliäästi.

On karmaisevaa istahtaa Kääpiön kanssa yhteiseen pöytään kun on kuullut taas jonkin tarinan, joka Kääpiöltä itseltään on jäänyt kertomatta. Tapani on kysyä, olisiko Kääpiöllä asiaan liittyen vielä jokin asia kertomatta. Voi sitä tuskaa, joka velloo kääpiön sisällä. Yleensä kun on useampi asia kertomatta, niin Kääpiö aprikoi ja puntaroi, mikä niistä pitäisi nyt kertoa. Mistä toi iskä on saanut jotain selville, kukan on puhunut ohi suunsa, onko joku aikuinen nähnyt tai kuullut jonkun töppäykseni???? Yrittääpä kääpiö vielä kysellä minulta vinkkejä siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä totuuden etsinnässä. Läheskään aina en niitä vinkkejä anna.

Tällä taktiikalla esimerkiksi maanantaina tuli toiselta Kääpiöltä ensin kolme mielenkiintoista paljastusta ennenkuin vuorossa oli se, jota jo tiesin kysyäkin. Siihen en usko, että tuo neljäskään olisi ollut viimeinen enkä usko, että kaikki olisi vielä tänäänkään tiedossa.

Taitaa olla muissa perheissä hieman sama tilanne. Omaa osuuttaan jokainen lapsi vähättelee, toisten osuutta saattaa joskus jopa liiotella. Tai ainakin kertoo kaverin toilailuista sellaista, mitä ei omista vastaavista toilailuistaan paljasta missään tapauksessa. On sitten meidän aikuisten asia päättää, mihin uskomme. Minulla ei ole turhia luuloja omien Kääpiöiden syyttömyydestä, mutta en halua heidän ottavan myöskään kannettavakseen sellaisia syntejä, joita he eivät ole yksin tehneet.

Nyt ymmärrän, miksi poliisikuulusteluissa ei epäiltyjen anneta odottaa samassa putkassa. Tarinathan ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä kun niitä ehditään yhdessä miettimään. Toisaalta ne ovat niin yhteneväisiä, että aikuinen ymmärtää niden olevan yhdessä sovittuja. Eihän kolme lasta muuten voisi nähdä joitakin asioita juuri samanlaisina.

Syyllistymättä nyt enempää sosiaalipornoon, niin listaan tähän niitä töppäyksiä ja rikkomuksia, joihin meidän kaksi vanhinta urosKääpiötä (joihinkin vain toinen heistä) ovat todistettavasti, ja lopulta myös oman kertomansa mukaan, syyllistyneet: kiusaaminen, valehtelu, tulitikkuleikit, tupakointi, tupakan välittäminen toisille, tupakan ostaminen alaikäisenä Tulliportin kioskista, alkoholin varastaminen, alkoholin nauttiminen (minun ja Rakkaan Vaimoni mielestä rikos on myös parhaan ranskalaisen punaviinimme lantraaminen keltaisella mehulla "kun se muuten oli niin pahaa), mopon ajaminen alkoholin vaikutuksen alaisena, tupakointi kouluaikana ja koulun alueella, alkoholin maistelu kouluaikana ja koulun alueella...

Olikohan siinä kaikki??? Ei tämä mikään negatiivisuuskilpailu ole, mutta siinä on nyt kuitenkin lista, josta tuskin mikään toinen perhe pystyy pistämään pahemmaksi. Eikä tarvitse yrittääkään.

Oma alaluokan Kääpiömme on kuin nitro, joka sellaisenaan on melko vaaratonta, mutta kun se yhdistetään glyseriiniin niin on syytä olla varuillaan.

Glyseriinipuolikas löytyy niin omasta perheestämme kuin Kääpiön kaveripiiristäkin. Olemmekin nyt rajoittaneet näiden kahden ainesosan sekoittumismahdollisukksia. Heidän ja monien muiden parhaaksi. Mutta saammeko ymmärrystä? Emme ainakaan omassa perheessä sen paremmin Nitrolta kuin Glyseriiniltäkään.

Mutta aikuisen on tehtävä mikä aikuisen tehtävä on.

Nyt alkaa sadonkorjuu kahden Kääpiön viime torstaina toilailuista. Kun pahin on saatu lasten kanssa selvitettyä, on meillä aikuisilla aikaa ryhtyä etsimään syylisiä.

Minä olen omaa osuuttani yrittänyt kantaa vaikka se ei joka hetki ihan helppoa ole ollutkaan. Eikä sitä omalta osaltaan ole helpottaneet Kääpiötkään, jotka ovat kuorineet valheen kerroksia totuuden sipulin ympäriltä kovin verkkaisesti ja säästeliäästi.

On karmaisevaa istahtaa Kääpiön kanssa yhteiseen pöytään kun on kuullut taas jonkin tarinan, joka Kääpiöltä itseltään on jäänyt kertomatta. Tapani on kysyä, olisiko Kääpiöllä asiaan liittyen vielä jokin asia kertomatta. Voi sitä tuskaa, joka velloo kääpiön sisällä. Yleensä kun on useampi asia kertomatta, niin Kääpiö aprikoi ja puntaroi, mikä niistä pitäisi nyt kertoa. Mistä toi iskä on saanut jotain selville, kukan on puhunut ohi suunsa, onko joku aikuinen nähnyt tai kuullut jonkun töppäykseni???? Yrittääpä kääpiö vielä kysellä minulta vinkkejä siitä, mihin suuntaan pitäisi mennä totuuden etsinnässä. Läheskään aina en niitä vinkkejä anna.

Tällä taktiikalla esimerkiksi maanantaina tuli toiselta Kääpiöltä ensin kolme mielenkiintoista paljastusta ennenkuin vuorossa oli se, jota jo tiesin kysyäkin. Siihen en usko, että tuo neljäskään olisi ollut viimeinen enkä usko, että kaikki olisi vielä tänäänkään tiedossa.

Taitaa olla muissa perheissä hieman sama tilanne. Omaa osuuttaan jokainen lapsi vähättelee, toisten osuutta saattaa joskus jopa liiotella. Tai ainakin kertoo kaverin toilailuista sellaista, mitä ei omista vastaavista toilailuistaan paljasta missään tapauksessa. On sitten meidän aikuisten asia päättää, mihin uskomme. Minulla ei ole turhia luuloja omien Kääpiöiden syyttömyydestä, mutta en halua heidän ottavan myöskään kannettavakseen sellaisia syntejä, joita he eivät ole yksin tehneet.

Nyt ymmärrän, miksi poliisikuulusteluissa ei epäiltyjen anneta odottaa samassa putkassa. Tarinathan ovat kuin yhdestä puusta veistettyjä kun niitä ehditään yhdessä miettimään. Toisaalta ne ovat niin yhteneväisiä, että aikuinen ymmärtää niden olevan yhdessä sovittuja. Eihän kolema lasta muuten voisi nähdä joitakin asioita juuri samanlaisina.

Syyllistymättä nyt enempää sosiaalipornoon, niin listaan tähän niitä töppäyksiä ja rikkomuksia, joihin meidän kaksi vanhinta urosKääpiötä (joihinkin vain toinen heistä) ovat todistettavasti, ja lopulta myös oman kertomansa mukaan, syyllistyneet: kiusaaminen, valehtelu, tulitikkuleikit, tupakointi, tupakan välittäminen toisille, tupakan ostaminen alaikäisenä Tulliportin kioskista, alkoholin varastaminen, alkoholin nauttiminen (minun ja Rakkaan Vaimoni mielestä rikos on myös parhaan ranskalaisen punaviinimme lantraaminen keltaisella mehulla "kun se muuten oli niin pahaa), mopon ajaminen alkoholin vaikutuksen alaisena, tupakointi koulu aikana ja koulun alueella, alkoholin maistelu koulu aikana ja koulun alueella...
Olikohan siinä kaikki??? Ei tämä mikään negatiivisuuskilpailu ole, mutta siinä on nyt kuitenkin lista, josta tuskin mikään toinen perhe pystyy pistämään pahemmaksi.

Oma alaluokan Kääpiömme on kuin nitro, joka sellaisenaan on melko varallista, mutta kun se yhdistetään glyseriiniin niin on syytä olla varuillaan.

Mikolla oli koulussa ollut taas totuuskomision istuntopäivä. Uusia asioita oli tullut esille, vanhoihin oli löytynyt uusia muistikuvia ja niitäkin juttuja, joita oli kolmen koplassa päätetty olla kertomatta, kerrottiin.

On tämä raastavaa lapsille, vanhemmille, opettajille... kaikille jotka tähän vyyhtiin on sekotettu. Mutta läpi on vaan tämäkin käytävä.

Oma usko vaan on koetuksella. Ja tässä pitäisi vielä olla vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja. Taitaa olla eväät syöty tuon homman osalta...

Pitäisköhän minun tilata itselleni samanlainen myönteisen ajattelun kasetti, jonka rakas vaimo lukemani mukaan on asettanut päähänsä. Ei tekisi varmaan pahaa minunkaan pääkopassani.

Mutta miten umpiluuhun saisi sille aukon?

Olinko se minä, joka kirjoitin eilen:

"Eilinen päiväkin sujui jo paria aikaisempaa paremmissa merkeissä. Kaksi vanhinta urosKääpiötä hoisivat loppuun "töppäysurakkansa" todella reippaasti ja hyvässä hengessä. Muutenkin heidän käyttäytymisestään huomasi, että asian vakavuus on aiheuttanut myös heissä aivotoimintaa. Kun piti vielä joitakin sivujuonteita selvitellä niin keskustelu oli hyvää ja ilmeisen rehellistä. Kun tähän lisätään vielä yleinen olemus ja hyväksynnän kerjuu, niin merkit olivat oikein hyvät."

Taisin olla vaikka maanantain kokemusten valossa se tuntuu perin vieraalta. Että keskustelu muka "hyvää ja ilmeisen rehellistä". Ja ankanpaskat, minua ja Rakasta Vaimoa vietiin sunnuntaina kuin rantapalloa 25 sekuntimetrin tuulessa. Molemmat isommat uroskääpiöt pitivät meitä aivan pilkkanaan, mätään sipuliin jäi sunnuntaina vielä vaikka kuinka monta kuorimatonta kerrosta.

Eilisin päivän paljastusten valossa minun on tällä hetkellä äärettömän vaikea uskoa edes siihen, että sipulin sisällä, mätien kerrosten alla, on olemassa valkoinen sydänkerros.

Mutta vaikeudet on luotu voitettaviksi. Ja minä aion katsoa, onko siellä sisällä terve ydin. Ja kun sen löydän, istutan sen todella hyvään maahan, hoidan parhaalla mahdollisella tavalla ja toivon, että siitä kasva hyvä ja vahva kasvi. Joka aikanaan tekee vain terveitä sipuleita.

Tähän on pakotettava itsensä uskomaan, sillä muuten hajoan.

Tästä viikosta tulee viime viikkoa parempi. Eikä siihen edes tarvita kovin paljoa.

Edessä on tapaamisia mielenkiinoisten ihmisten kanssa, puutarhatöitä kauniissa syysilmassa, tattiretkiä, taksvärkki, palkkatyön ensimmäisiä syksyisiä aloituksia ynnä muuta miellyttävää ja mieltä ylentävää. Näin olen päättänyt.

Eilinen päiväkin sujui jo paria aikaisempaa paremmissa merkeissä. Kaksi vanhinta urosKääpiötä hoisivat loppuun "töppäysurakkansa" todella reippaasti ja hyvässä hengessä. Muutenkin heidän käyttäytymisestään huomasi, että asian vakavuus on aiheuttanut myös heissä aivotoimintaa. Kun piti vielä joitakin sivujuonteita selvitellä niin keskustelu oli hyvää ja ilmeisen rehellistä. Kun tähän lisätään vielä yleinen olemus ja hyväksynnän kerjuu, niin merkit olivat oikein hyvät.

Tästä on hyvä aloittaa uusi viikko.

Torstai-illan episodi jatkaa elämistään. Eilen jo kolmatta päivää. Ja veikkaan, että vauhti kiihtyy huomenna maanantaina, kun lähden kouluun selvittelemään asiaa oman koulumme pomon Miran kanssa. "Mukava" mennä kouluun vanhempainyhdistyksen puheenjohtajana selvittelemään perin paskaa mokaa, jossa oma lapsi on ollut aivan keskeisessä roolissa. Mutta miehen on tehtävä mikä miehen on tehtävä. Ja isän on tehtävä mikä isän on tehtävä.

Toivon sydämestäni, että meidän Kääpiö on kertonut omasta osuudestaan jo kaiken. Olisi ikävä kuulla tässä "virallisemassa" selvittelyvaiheessa asioita, joita ei vielä ole kotikeskusteluissa Kääpiön omasta suusta kuullut. Mutta toki menneen valossa pitää varautua siihenkin, että totuuden sipulin ytimen ympäriltä ei vielä ole kaikkia pilaantuneita kerroksia kuorittu.

Jos näin on, niin olen vielä nykyistä huolestuneempi tyhmyyksissä mukana olleen pienemmän urosKääpiömme omastatunnosta, oikean ja väärän ymmärtämisen kyvystä ja rehellisyydestä. Toivon kuitenkin, että minun ei enää tarvitse pettyä.

Mutta tapahtuu meillä mukavaakin vaikka viimepäivien kirjoitukset eivät ehkä sitä kaikilta osin ole valottaneetkaan. Eilen oli suuri leivontapäivä, kun Rakas Vaimo teki ensimäiset omat, perinteiset ruisleivät. Ja niistä tuli (yllättävän) hyviä. Ja kuten Mikkokin totesi, "nuohan näyttävät ihan oikeilta leiviltä". Valitettavasti en voi vielä nykyisellä tietotekniikalla toimittaa teille tuoksuja ja maistiaisia, mutta katsokaapa edes kuvaa SeijaSofia

Eikö näytäkin hyvältä? Ja maistuu myös.

Toissailtaisen episodin selvittely jatkui eilen. Päivällä keskusteluja Kääpiöiden elämästä vastaavien viranomaistahojen kanssa, yhteisten toimintamallien hahmotusta sekä apujen etsimistä omaan epätietoisuuteen (-toivoisuuteen). Ne keskustelut sujuivatkin ihan hyvin, yhteisiä näkemyksiä syntyi ja ymmärrystäkin tuli. Hyvä näin.

Mutta sitten illemmalla kotona lähti Ibsenin kuuluisa sipuli kuoriutumaan. Vanhin urosKääpiö oli tuskaillut kertomatta jääneiden asioiden kanssa yön ja päivän. Ja kun keskustelimme siitä, mistä hän arvelisi edellisen illan käyttäytymisensä pulppuavan niin pato avautui. Osoittautui, että miehenalulla on olemassa omantunto, joka oli vuorokauden kolkutellut. Hyvä näin.

Totuus alkoi hahmottua uudessa valossa, kuoriutui esiin kuin sipulin sydän, kerros kerrallaan. Ei ehkä vieläkään ihan ytimeen saakka, mutta paljon edellisiltaa syvemmälle. Tempaukseen liittyi uusia osasia, mukaan liittyi uusia osallisia ja roolitkin menivät melkoisesti uusiksi edellisen illan tarinaversioon verrattuna. Totuus alkoi hahmottua tarinoiden takaa. Hyvä näin.

Episodia jouduttiin vielä illalla puimaan yhdessä kahdenkin kaverin vanhempien kanssa, toisen kanssa silmätysten, toisen kanssa usean puhelinsoiton verran. Ja taas löytyi uusia ulottuvuuksia, selityksiä sille, miksi joku on toiminut kuten on toiminut. Ei kovin mukavia ja yleviä selityksiä, mutta selventäviä kylläkin. Hyvä näin.

Toivottavasti me vanhemmat osaamme nyt käyttäytyä ja toimia oikein. Maailmanloppuhan tämä ei ole muttei myöskään vähättelyn paikka. Muutenkin episodi oli oiva osoitus siitä perinteisestä synnistä, johon itsekin tulee langettua eli eihän ne meidän lapset mutta ne muiden kakarat. Nyt ei juuri kannata etsiä rikkaa toisen silmästä kun omassa silmässä hiertää malka. Itse ainakin katson asioita nyt hieman uudessa valossa kuin torstai-iltana. Hyvä näin.

Oi jospa herra olisi antanut järjen kun antoi lapsetkin.

Hyvänkin päivän voi päättää katastrofaaliseen iltaan. Kuten minä eilen. Tuli jätettyä luottavaisin mielin kaksi vanhinta urosKääpiötä kotiin kun lähdimme muulla porukalla kaupunkiin.

No Kääpiöthän järjestivät "kunnon" ohjelman kotona, kutsuivat vielä yhden kaverinsakin mukaan. Ei paljon meidän Kääpiöiden päätä pakottanut. Yhdessä sovittujen pelisääntöjen rikkomuksia tuli keralla punaisen kortin verran. Vihreää fairplaykorttia ei juuri nyt tarvita.

Nyt on miettimisen paikka. Miten paljon luottoa on jäljellä? Miten sitä voisi lisätä? Mikä mättää kun yhteisten pelisääntöjen rikkomuksia tulee koko ajan? Menköön osa murrosiän piikkiin, mutta kyllä nyt mättää jokin muukin.

Paljonko on paljon?