IRC-Galleria

Vaihdoin oletuskuvan talvisesta keväiseen. Jaa miksikö? Teerenpelin takia. Se kuului tänä aamuna Särkilahden suunnasta.

Tunnustan olevani kevätihminen. Sormet syyhyävät kevätöihin. Maan laittoon, kukkien kylvöön, mutaman uuden penkin tekoon, kivien vieritykseen, kompostien kääntöön...

Hyötyliikuntaa hauskimmillaan. Etenikin kun saa tehdä sitä Rakkaan Vaimon kanssa yhdessä. Siinä on täällä maalla asumisen yksi suuri ilo. Kuten luonto muutenkin.

Tulevalle kesälle on taas projekteja. Osa perinteisiä. Kuten keittokatoksen rakentaminen. Joka on ollut tyypillinen savolainen projekti jo muutaman kesän ajan. Eli aloittamista vailla valmis. Jos sen nyt aloittaisi tänä kesänä. Että saisi edes vaiheeseen.

RV nauraa avoimesti että minä kuulu ns. projektimiesten joukkoon. Aina pitää olla projekteja menossa. Suunnittelussa, pohdinassa, fundeerauksessa enimmäkseen, joskus jotkut jopa toteutuksessa. Ja muutama vuodessa jopa päätöksessä.

Mutta ei hän sitä pahalla naura. Kunhan ilkkuu kun tuntee minut. Ja tunnistan minä siitä itseni itsekin.

Valitettavasti.

Eilinen päivä meni mielenkiintoisen tilaisuuden merkeissä. Mikkelin ammattikorkeakoulun Savonlinnan kampuksella pohdittiin alueellisen lastensuojelutyön kehittämistä ja organisointimalleja.

Väkeä oli yllättävän laajasti paikalla. Liki viisikymmentä alueen alan keskeistä vaikuttajaa kunnista, järjestöistä, terveyspiiristä, ammattikorkeakoulusta, savonlinnan seudun sijaisvanhemmista ja perhehoitoliitosta.

Ja hyvät alustukset. Meinaan Perhehoitoliiton toiminnanjohtajalta Jari Ketolalta ja minulta. Näiden pohjalta vielä hyvä keskustelu, jossa selvästi oli huomattavissa kaipuu parempaan. Uskon, että tästä lähtee liikkeelle selvitystyö, joka johtaa uudenlaiseen lastensuojelutyön organisointiin ja panostukseen alueella. Uskon, että se koituu alueen lastensuojelutoimia tarvitsevien lasten, heidän perheidensä mutta myös lastensuojelutyön tekijöiden parhaaksi. Kukaan kun näistä kolmesta ryhmästä ei voi tällä hetkellä kovin hyvin.

Uskon myös, että uudesta tavasta toimia koituu hyvää meille sijaisvanhemmille. Ei se meidän elämäkään joka päivä pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Mahdollinen alueellinen lastensuojelun kehittämisyksikkö pystyisi antamaan meillekin tukea ja koulutusta työhömme ja tekisi muutenkin työstämme tuloksellisempaa. Kun perhehoitajat voivat hyvin voivat myös perhehoidossa hoidettavat lapset paremmin.

Me tilaisuuden järjestäjät ja kokoajat eli Luukkaisen Sirpa Mikkelin ammattikorkeakoulun kampukselta ja minä olimme myös hyvin tyytyväisiä tilaisuuteen ja sen osallistujien antamaan palautteeseen. Mutta totesimme samaan hengenvetoon, että nyt se työ vasta alkaa. Kun ryhdymme tekemään Savonlinnan seudusta lastensuojelun parasta aluetta.

Tämän nelituntisen neuvotteluiltapäivän päälle istuimme vielä pari tuntia SSSV:n hallituksen kokouksessa johon liton erustajatkin jäivät keskustelemaan perhehoidon ajankohtaisista haasteista ja etenkin Savonlinnassa kesällä 2008 järjestettävistä perhehoitoliiton kesäpäivistä. Tuosta tapahtumasta tuleekin juhlava mutta hauska tilaisuus. Täyttäväthän sekä perhehoitoliitto että meidän paikallinen osastomme SSSV tuolloin 25 vuotta. Ja niissä merkeissä vietämme kesäpäiviä suvisessa Savonlinnassa.

Noin kysyi kaupunkilegendan mukaan Paavo Lipponen neljä vuotta sitten kepun voitettua demarit 6 000 äänellä ja Anneli Jäätteenmäen noustua pääministeriksi.

No nyt toleranssi oli aika paljon reilumpi. Ei jäänyt samanlaista jossiteltavaa kuin viimeksi. Keskusta otti torjuntavoiton, kokoomus rökälevoiton ja me demarit takkiin niin että sattuu dydämeen vielä pitkän aikaa.

Suomi siirtyi oikealle niin että hirvittää. Köyhät ja kipeet jäivät kotiin. Savonlinnassakin näillä "heikompiosaisten" äänestyalueilla äänestysaktiivisuus jäi hieman yli 50 prosenttiin. On siinä meillä demareilla miettimistä.

Yleisesti kun sanottiin, ja itsekin sen allekirjoitan, että nykyinen puoluejohto vei puoluetta pari piirua ihmisen suuntaan. Ja nimenomaan pien- ja keskituloisen, eläkeläisen, opiskelijan ja työttömän suuntaan. Mutta viestiä ei saatu perille, sillä en minä muuten ymmärrä miksi he eivät olisi lähteneet äänestämään.

Onhan syitä tietysti muitakin kuin se, että emme saaneet viestiämme kohderyhmän korviin ja tajuntaan. Ehkä lapsiperheiden köyhtymisestä huolen kantaminen jäi vanhustenhuollosta puhumisen alle. Ehkä myös työelämässä huonosti voivien huoli peittyi huoleen työttömyyden vähentämisestä. Saattoi olla myös niin, että pätkätöistä ja epätyypillisistä työsuhteista periaatteellisella tasolla murehtiminen katosi kokoomuksen matalapalkkatupon jalkoihin. Onhan se melko ainutlaatuista, että me häviämme osin siksi, että kokoomus lupaa pitää meitä paremmin tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa huolta matala-palkka aloista. Vaikka todellisuudessa kokoomus kantoikin huolta vain sairaanhoitajien palkoista, ei hoitoalan todellisten matalapalkkaisten työntekijäryhmien palkoista.

Eikä meidän, kuten ei SAK:nkaan mainonta osunut putkeen. Ja kun vielä kokoomus onnistui kääntämän sen lopullisesti päälaelleen niin voi vaan todeta, että niillä euroilla olisi varmaan ollut parempaakin käyttöä.

Perseelleen meni. Varsinkin kotkunnassani Savonlinnassa. Hävisimme 12 prosenttia jola lienee yksi Suomen kärkitappioista.

Voiko tästä päästä muualle kuin ylöspäin?

Valitettavasi voi.

Alamäkeä on helppo jatkaa.

Vanhan laulun sanoin: Antaa mennä kun on alamäki taas...

Käärmelahden Köyhät Ritarit kokoontuivat hyvän ruoan ääreen tänään toista kertaa.

Mä olen vaalihullu. Kun on ollut mukana politiikassa liki 40 vuotta niin tällaiseksi sitä kehittyy. Vaalien lähestyessä on ihan täpinässä, niin kauan menee vielä kohtuullisesti kun pystyy itse tekemään asialle jotain. Kirjoitella, sitä se perheellisen vaalityö lähinnä on. Muihin hommiin ei oikein tämän porukan kanssa repeä. Mutta kirjoiteltu on sitten senkin edestä.

Nyt ei paljon auta enää kirjoittelu. Joillekin tutuille voi vielä lähettää viestejä kännykällä ja sähköpostilla että varmasti käyvät huomenna äänestämässä. Muuta ei oikeastaan voi enää tehdä. Paitsi tietysti käydä itse äänestämässä. Nyt tiedän jo ketä.

Viimeiset gallupitkin on julkaistu. Kaula keskustaan on siinä ja siinä. Mutta jos palkansaajaliike, etenkin SAK saa tälläkin kertaa omat jäsenensä liikkeelle niin kisasta tulee tiukka. Jos eivät saa, saattaa edessä olla porvarihallituksen aika. Mahdollisesti edellisestä porvarihallituksesta on jo sen verran aikaa, että kaikki palkansaajat eivät enää muista, mitä se tarkoittaa. Toivottavasti ei tule uutta muistutusta.

Vaikka kuinka yritän rauhoittua, en mahda mitään sille että nyt pyörii huominen ilta mielessä aivan liikaa. Ja kuinka tämä meidän pieni Kosolan kylä nyt tuntuukaan pieneltä paikalta. Vaalivalvojaiset oman olohuoneen telkkarista ovat hieman köyhä tapahtuma. Mutta aikansa kutakin.

Olen minäkin yhden sortin törttö. Kun kerrankin isojen lasten koulun ulkoilupäivän vuoksi olisi saanut nukkua tunnin pidempään niin minä pistin vanhasta muistista kellon soimaan viideksi. No nyt on hyvää aikaa nauttia rauhassa aamukahvista, lukea tuoreimmat sähköpostit, kahlata lehtien tärkeimmät vaaliuutiset ja odottaa lasten ylösnostamisaikaa.

Kahvi maistuu hyvältä. Sähköposteja ei juurikaan ole tullut mitä nyt Suurelta Opettajalta yksi. Lehtien vaaliuutiset sen sijaan ovat mielenkiintoisia. Ylen piti julkaista gallupinsa eile, mutta jostain syystä niin ei tehtykään. Jotain outoa siinä on, sillä draaman sääntöjen mukaisesti gallup oli laskettu julkaistavaksi juuri ennen Ylen suurta vaalitenttiä. Nyt se on ilmoitettu kulkaistavaksi tänään iltapäivällä joten odotellaan. Ja veikkaillaan samalla, että mitä yllättävää gallupissa on. Onkohan käynyt niin, että kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaan Eero Lehden omistaman Taloustutkimuksen spasmat ovat menneet sekaisin. Jos vaikka tulos ei olekaan miellyttänyt ja on pitänyt soittaa vielä tuhat lisäpuhelua. Kauniaisiin, Helsingin Eiraan ja Etelärantaan.

Mukava oli myös havaita, että Eero oli voittanut Iltalehden toteuttaman äänestyksen Maikkarin keskivviikkoisen pääministeritentin osalta. Mitä enemmän ihmiset tapaavat Eero vaalikentillä ja mitä enemmän he näkevät häntä television vaaliohjelmissa niin sitä vähemmän he uskovat siihen kuvaan, jonka Itsevaltiaat ovat hänestä luonneet.

Itsevaltiaiden valta on mahtava, se on huomattu jo aiemminkin. Esimerkiksi Ville Itälän julkisuuskuvaan ohjelma teki niin valtavan lommon, että siihen ei yksikään poliittinen vastustaja kykenisi vaikka haluaisikin. Viihdeohjelma on viihdeohjelma, mutta jostain syystä suomalainen ei osaa ottaa sitä vain viihdeohjelmana vaan luulee sitä myös dokumentti- ja ajankohtaisohjelmaksi.

Miedän demareiden onni on luonnollisesti se, että Itsevaltiaiden tuotantotiimissä on oma mies, Heinäluoman puheenjohtavalintaa aikoinaan vahvasti puoluekokousedustajanakin vastustanut Osku Pajamäki. On hyvä, että mies on päässyt yl henkilökohtaisista kaunoistaan ja kostamishalustaan, sillä tällainen katsottu satiiriohjelma olisi luonnollisesti mitä parhain foorumi mustamaalata puoluejohtajaa. Kuinka helppo olisikaan luoda jostakin poliitikosta kuva joka ei laisinkaan vastaa todellisuutta.

Vaalitaisto omalta osaltani alkaa olla pulkassa. Oma ehdokaskin on varmistunut ja nyt ei muuta kuin sunnuntaina häntä äänestämään. Ja sitten jännittämään toteutuuko vaaliveikkauksesni kolmen suuren puolueen osalta. Kolmen kärjeksi olen veikannut SDP 23,2, keskusta 22,7 ja kokoomus 20,4.

Saas nähdä nyt.

Olen täällä taas. Liki hyvässä kunnossa. Fyysisesti ainakin.

Henkinen jama on niin jos näinkin. Taudit vei voimat, lapset hermot ja sitten huomasin oman paskuuteni. Nyt on eletty moraalisessa kankkusessa niin fyysisen kuin psyykkisenkin kunnon suhteen.

Kunto-ohjelma parempaan huomiseen on käynnistynyt. Katsotaan nyt, miten se tästä etenee. Pahemmaksi ei voi paljon mennä. Joten hyvä perusta on olemassa.

Vähemmän huutamista, enemmän ulkoilua. Enemmän huumoria, vähemmän huolehtimista. Parempi ruoka, pienempi vatsa. Enemmän vihanneksia, vähemmän makkaroita...

Joten huomaatte, että en minä ihan terve ole.

Seuraava tiedonanto voinnistani annetaan huomenna.

Toivottavasti.

Kesken hiihtoloman menivät vaihtamaan kuukautta. Maaliskuu maata näyttää. Vaan nyt ainakin tupruttaa lunta. Hiihtoloman kunniaksi. Tai mikä talviloma tämä nyt viralliselta nimeltään onkaan.

Loma on sujunut hienosti kiitos kysymästä. Perse vaan on kipeä eilisestä aktista. Luisto oli kyllä ihan hyvä mutta jotenkin vaan potkin liikaa. Innostuin hommasta, jota en ole ennen kokeillut. Ja kun välinekin oli ihan uusi ja mukavan kevyt, niin mikäs siinä oli sujutella.

Taisi potkutella jonkun viisi kilsaa, osa luistelijoista taisi tuplata tuon kilometrimäärän, ainakin Sansku, Janna ja Tilli. Pojilla loppui kunto hieman tyttöjä aikaisemmin. Kuvia eilisestä seikkailustamme löytyy kuva-arkistosta.

Olimme liikkeellä Puruven jäälle auratulla retkiluisteluradalla. Minä vuokrasin hommaa pyörittävästä Harjuportista (siinä Retretin risteyksessä jos joku haluaa lähteä kokeilemaan) upouuden potkukelkan. Siis sellaisen sporttiversion ilman istuinta. Pelkkää terästä koko vempain. Ja liikkui sutjakasti jopa minun tekniikallani, voimillani ja kunnollani.

Rakas Vaimo on himoinnut tällaista värkkiä itselleen. Ei paha kunhan on paikkaa missä potkutella. Jäälle aurattu rata on mainio, tieominasuuksista en ole aivan varma.

Mutta hauskaa meillä oli, pari tuntia jaksoimme kierrellä Puruveden eteläpäähän auratuja reittejä. Sitten Harjunportin Scan Burgeriin appeelle ja tuon jälkeen vielä Kesämaan napakelkalle pyörimään niin että ranskalaiset meinas tulla kurkusta ulos.

Kun lopulta onnuimme Käärmelahteen, tulimme pullan tuoksuiseen kotiin. On sillä ihmeelinen vaikutus niin lapsiin kuin aikuisinkiin. Joku viisan on sanonut, että jos lapsi kasvaa kotona pullan tuoksussa hänestä ei voi tulla paha. Tuohon kasvatufilosofiaan ainakin minä uskon.

Ihan itsekäistäkin syistä.

Olisittepa olleet tänään Käärmelahden kartanon ruokapöydässä.

Ensinnäkin pöytä oli aivan upean hieno. Kaunis valkoinen pöytäliina, kaunis punainen kukka-asetelma, ihanasti askarrellut plaseerauskortit ja kauniisti taitetut punaiset lautasliinat. Sansku ja Mikko olivat nähneet vaivaa jotta saisimme nauttia myös visuaalisesti loistavasta päivällisestä.

Alkuruokakin onnistui hyvin vaikka itse sanonkin. Appelsiinin kuorella höystetty porkkanakeitto ei ole kovin vaikea alkuruoka, mutta emmepä minä ja Tillikään ole kovin kokeneita kokkeja. Mutta valkosipulipatongin kanssa keitt mastui oikein hyvältä. Myös pääruokaparin eli Rakkaan Vaimon ja Tiituksen valitsemat viinit sopivat jo alkuruokailuun oikein hyvin. Alkoholitonta valkoviiniä lapsille, hieman tujumpaa RV:lle ja minulle. Musiikkina jo alkuruokailusta lähtien soi taustalla Katriina Honkanen. Ihan hyvä valinta Tilliltä tuokin.

Pääruoka oli aiheuttanut tekijöissään eli Tiituksessa ja Rakkaassa Vaimossa yhden pettymyksen. Pataattiveneet kiehahtivat hieman liikaa ja veneen muoto soistui soseeksi. Joten pääruoan pääemäntä otti sovellukset peliin ja teki pataatista laatikon. Ja hyvän laatikon tekikin.
Pääruokailun liha oli ihanaa. Possua käärittynä possuun, välissä sipulia, sinappia ja pippuria. Siis possun filettä, mausteet ja pekonista käärinliinat. Muumioitu possu maistui loistavalle.
Myös kastike oli aiheutanut etukäteispohdintaa ja aprikoivia ilmeitä keittäjiensä naamalla mutta ruokailu osoitti, että reippaasti valkoista vermuttia sisältävä kastike sopi possumuumion kanssa loistavasti.

Jälkiruoka oli Jannan ja Jussin varma ja turvallinen valinta, kuningatarrahka. Sopivan kylmä, sopivan makea, kruunasi ruokailun.

Jälkiruoan aikana avattiin myös perheen lahja jonka olivat työnjaon mukaisesti hankkineet Sansku ja Mikko. Pari hyvää kirjaa keittiöön, toinen piiraista ja toinen mansikan ja raparperin yhdistämisestä. Suu vedellä odotan näiden kirjojen ohjeiden käyttöä.

Koko liki puolitoistatuntinen päivällistapahtuma oli ainakin minun mielestäni todella hieno hetki. Mukavaa rauhoittumista hyvän ruoan, hauskan seuran, vilkkaan keskustelun ja hyvän musiin parissa. Kyllä tällaisen eteen kannattaa nähdä vaivaa.

Niin hyvin kaikki sujui että päätimme tehdä Käärmelahden Ritaripäivällisestä perinteen. Kahden viikon päästä alkuruokavastuu on Sanskulla ja Mikolla, pääruokavastuu Tilillä ja minulla, jälkiruokavastuu Rakkaalla Vaimolla ja Tiituksella sekä kattamisvastuu Jannalla ja Jussilla.

Menisipä kaksi viikkoa nopeasti.

Meillä on taas idea. Saas nähdä, miten se toimii. Ja toteutetaanko sitä toista kertaa tämän päivän jälkeen.

Idea on Rakkaan Vaimon. Joka yllättäen on meistä kahdesta tällaisissa asioissa rohkeampi ja ennakkoluulotomampi. Jos tosin myös loppupeleissä hieman lyhytpinnaisempi.

Hänen ideansa oli aikoinaan ruokamatkat, joita tehtiin kotikeittiössä ja -pöydässä mm. Kiinaan ja Irlantiin. Kokattiin maan ruokaa ja nautittiin.

Nyt RV on ihastunut Köyhät Ritarit-ohjelmaan. Ja tuonnut sen meidän keittiöön. Ensimmäinen osa esitetään tänään. Mahdollisesti myös viimeinen, jos Rakasta Vaimoa on uskominen. Ja kyllä on. Mutta jos tämänpäiväinen menee hyvin, niin ehkä hän peruu eilisen ultimaattuminsa.

Käärmelahden porukka on siis jaettu neljään pariin. Sansku ja Mikko vastaa kattauksesta, koristelusta ja lahjasta, Tilli ja minä alkuruoasta ja musiikista, Rakas vaimo ja Tiirus pääruoasta ja juomasta sekä Janna ja Jussi jälkiruoasta.

Suunnitelmia on tehty liki viikko, keittokirjat, musiikkihyllyt ja "näin taitat kauniita serviettejä"-kirjat ovat olleet ahkerassa käytössä. Melkein kaikki ovat olleet innoissan ja ahkeria. Ja onneksi niillä kahdella hieman vähemmän ahkeralla ja innostuneella on hyvät parit. Janna ja Sansku ovat kiitettävästi huolehtineet siitä, että isot pojatkin kantavat oman kortensa kekoon.

Minusta tämä on hieno, hauska ja opettavainen juttu. Jos pystymme siirtämään tällaisen yhdessä tekemisen kulttuurin omiin lapsiimme niin olen erittäin tyytyväinen.

Mutta onhan tämä taa sitä ystäväperhen äidin "kun kiveen tiputetaan vesipisaraa tarpeeksi kauan syntyy siihe jälki"-hommaa. Mutta uskon, että tuloksellista sellaista.

Lupaan kertoa lähipäivinä, miten meidän kävi. Ja millaista jatkoa on luvassa.

Toivottavasti ohjelmastame tulee sarja eikä uniikki kappale.