IRC-Galleria

Ikävä on, ikävä on kaikkea. En ole koskaan kaivannut mitään näin kovasti, en ole koskaan odottanut mitään niin kovin kun nyt. Odottaminen on ihmeellistä, sitä odottaa, odottaa ja odottaa, ja tuntuu ettei aika koskaan lopu. Sitä tietää pääsevänsä parempaan paikaan, sinne mistä lähti pakoon. Voi kuinka sitä kaipaakaan, sitä kaikkea mitä on ollut. Toivoo että kaikki olisi ennallaan, mutta kyllähä sitä välimatka kultaa muistoja.

Nyt voin kuvitella kuinka sitä lapsena on joulupukkia odottanut, tai ihan mitä tahansa. Nyt odotan niin hartaasti sitä päivää että näkee rakkaat. Voiko näin hartaasti mitään odottaa? Voiko näin kovasti mitään kaivata? Kyllä, tämä on todellista. Sitä tietää ettei ole enää kovin montaa päivää, tietää ajan kuluvan nopeasti (ehkä luvattoman nopeasti). Silti kokee ettei se päivä tule koskaan. Pelkää ettei se päivä tulekaan, ettei aika kulu, ettei pääse kotiin.

Samalla tuntuu että se on huominen kun täältä lähtee, mutta samalla myös tuntee että se on kuin vuosi. Aika on hidastanut kulkunsa, aika on kuitenkin katoavaa. Hartaasti odotan. Sydämeni on jo Suomessa, ajatukseni ovat Suomessa, mutta silti olen täällä. Kaipuu on ihmeellistä, ikävä on raastavaa. Kuin ei koskaan näkisi enää, mutta tietää, tietää että pian näkee. Lopulta tämä odottaminen lienee parempaa aikaa kuin se hetki kun näkee.

Voi kuinka pelottaa lähteä täältä matkaan, jättää hyvästit Saksalle ja uusille ystäville. Sitä miettii kuinka selviää laukkuineen kentälle, kuinka pääsee koneeseen. Voi vain kuvitella miltä tuntuu nousta koneeseen, matkata kotiin. Koti, ajatus kodista ja kaikista läheisistä nostattaa miltei kyyneleet silmiin. Se on jotain niin hienoa, se tuntuu nyt maailman hienoimmalta asialta. Sitä kaipaa, kaipaa kovasti. Samalla alkaa kaipaamaan aikaansa täällä, mutta tänne voi vielä palata joskus lomalle. Elämä jatkuu, Paolakin palaa kesällä Brasiliaan, bussityyppi jää tänne. Mutta heitä ei voi unohtaa. Tiedän etten voisi täällä kokea niin suurta riemua kuin mitä kotona. Tiedän ettei minun olisi keväällä täällä niin hyvä olla kuin kotona. Siksi en tänne jää, vaikka tätäkin aikaa kaipaan. Tämä on ainutkertainen kokemus minulle, hyviä hyviä muistoja ja suurta henkistä kasvamista.

Voin vain kuvitella kuinka pahalta ihmisistä tuntuu ikävä, kuinka vaikeaa on muuttaa uuteen maahan, lähteä pois. Kyllä sen elämän varmasti saa järjestettyä, mutta se kaipuu on varmasti raastavaa. Tulee tiesti se uusi elämä, mutta kuinka sitä varmasti kaipaa juuriaan, kaipaa jotain. Jälleennäkemiset ovat varmasti ikimuistoisia, jos joskus pääsee takaisin kotiin tai löytää kadonneen sukulaisen. Kaipaus ja ikävä ovat ikäviä tunteita, ne riistävät ja raastavat, tuntuvat tukahduttavan.

Pian pääsen kotiin, se tuntuu parhaalta. Ikäväkin tuli vasta kun sai varmuuden siihen että palaa takaisin. Sai tietää näkevänsä kaikki taas ja jäävänsä rakkaiden pariin.