IRC-Galleria

Olipas oikein reipas ja säpäkkä kotimatka. No matka alkoi S2:lle ja vaihdoin S8 päärautatieasemalla. Eihä tuo S8 ollut kuin täysi ja oikein rupuvanhan juna. Siinä sit laukkui kaa seiso ovien eessä, samassa välikössähän oli vielä kolme muuta seisojaa, joista yhdellä oli pyörä ja toisella kanssa hieman kantamuksia. Ei kukaan enää sitten niistä ovista päässytkään sisälle.

Lentokenttällä sit ihan alhaalta ihan ylös sitten rullaportaita, kyllä hiki virtas kun skylinelle pääsi. Sit tiesti tää tosi maalaistollo käveli laukkujen kaa eka väärässä hallissa ties kuin ja kauan. Sen jälkeen sit istuinkin ja odottelin koulukaveria. Yhdessä chek-in. Laukut painoi muuten 20,1kg. Kaverilla hieman enempi eikä sillekää sanottu mitään.

Sit tytöt ettii turvatarkastuksen. Nooo siellä reppu auki, läppäri erikseen, kaikki taskut tyhjäks, kellot kaikki pois. ja portista läpi: piiip. sit vaa sellaseen kopperoon, kädet levälle ja kunnon tarkastus. kyllä se kaikki metallit sit sai piippaa, ja kengät meni vielä valaisuun. Hyvä valinta nuo saappaat muutenkin, mut jeah.

Nooo sitte väärälle portille oli opastettu, ei oltu ainuat. Iha ajoissa oltiin kyllä sit portilla. Koneeseen vaan alko lastauskin siihen aikaan kun sen piti lähteä. Mikäs siinä, sitten vihdoin koneessa. Kattoo et jooo arvioitu laskeutumis aika alkaa lähetä tuota jatkolennon aikaa aika uhmaavasti. Seuraavana kuulutus: tultiin myöhässä jo Frankfurttiin ja nyt ollaan puolisen tuntia jo myöhässä, niin ja meille seuraava vapaa ilmaan nousu aika on arvioitu puolentoista tunnin päähän. mutta me laitettiin ready kutsu, nyt vaa odotetaa ja katotaa mitä käy. Tuntuipa siinä vaiheesa tosi hyvältä. Kuitenkin onneks päästiin melko pian ilmaan. sit jännää et pääseekö jatkolle, soittivat ne koneesta kentälle (ei oltu ainuat jatkolaiset jonnekinpäin)

Noo kone oli 10 min ennen kun jatkon piti lähtee Helsinki-vantaalla. Sit juosten portille joka annettiin Saksasta. SE oli VÄÄRÄ. ja juosten taas takaisin sinnepäin mihin kone oli tullut. Päästiin koneeseen, naama punaisena ja oikein läkähtymispisteessä. Kuopion kone vallattu. Seuraava kuulutus: Odotettiin jatkolaisia ja nyt päästään lähtee kun siivet on eka käsitelty. Sää Kuopiossa ei ole kovin hyvä lentämisen kannalta, mutta vielä voidaan laskeutua. Lähetään katsomaan että päästäänkö laskeutumaan.

Päästiiin laskeutumaan kuopioon, mutta laukut sit nyt jäi kuiteski jonnekin. KYllä siellä kovasti sanoivat et sit huomenna tulee laukut. Laukkuja tässä odotellessa siis. Ja minäk kun olin jo helsingissä näkevinäni että ne ois meidän laukut vielä tuonut. Ei sit, mutta ei siellä ole kuin joululahjat ja vaatetta. Onneksi nyt tuli kotiin ja tänne olikin jäänyt enemmän vaatteita kun olin ajatellutkaan.

Suomi on ennallaan, koti on koti ja kaikki on hyvin. Ah tässä voisi jouluun jo alkaa laskeutua.

Ihanaa, huomenna kotiin. Tosin noh oli kiva aamulla herätä, tiedote meni näin: Toisella lapsista oksennustauti, ei pysynyt maito äskenkää vielä sisällä. Eli heh, oli olo et nyt viedää tältä lapselta tikkarikädestä kun kuitenkin ite alan laattaa täs tänään tai huomen aamulla viimestää ku illalla ois sit tarkotus huomen lentää kotiin! No mutta onneksi tilanne on parantunu, ei oo aamun jälkee muksu oksentanut, eikä oo itellä mitää oireita. Hieman kyllä oli et tää tästä vielä puuttuu et jään lasten kaa itekseni kotiin ja ne oksentaa.

Onneksi kyllä asiat sit suttautu. Hostmama jäi kotiin koska ajatteli ettei voi viedä tautia työpaikalle. Eli sain keskittyä siivoamiseen. oma huone tulikin sit siivottua täydellisesti. Niin täydellisesti että kappas mun lipaston taa oli tullut hometta :( Mutta siis ei se siellä oo kauaa ollut ja lähti pyyhkimällä seinästä, liian huonosti tuuletettu siis suihkujen jälkeen etc. Eli joka säällä pitää tuulettaa väh. puol tuntia päivää, minen oo sitä tehnyt niin täs oli tulos. Mutta tuuletus on tosiaa tosi tärkeetä täällä saksassa siis, pelottavaa.

Mitäs muuta, laukut on pakattu, pitää vielä punnita niitä tänään ja jakaa kilot tasaisesti. Sitte lasten kaa meni ulkona sellai pari tuntia tuossa (sillo olin alkanut tuulettaa suihkun pesun jälkee --->ikkuna 2 tuntia auki, huone aikas viileä, mut kyl täää nyt alkaa lämpee). Oli tosi mukavaa lasten kaa touhuta, tosi varpaat jäätyi kun olin kesäkengillä. Talvikengät odottelee minua iloisesti onneksi kotona, voi koti <3

Nyt houkuttais päiväunet, mut kattoo nyt mitä tässä vielä touhuaa kun onkin vapaampi ilta kuin piti olla. Huomenna vielä odottaa alakerran siivous, omien petivaatteiden pois ottaminen, sängyn imurointi, vessojen pesu ja sitten koht Frankfurtin kenttää :P

Pian ollaan kotona :P ja siellä pääsee varmaa joulufiilikseenkin. Sitä ei ainakaa vahvistanut kun lapset rullaluisteli tänään xD

nam nam, tänään tein pitsaa. Ihana oli leivoskella :P

Haa nyt pääsen lentääkin kerralla sitten kunnolla. Tultii siihe tuloksee et varattiin mulle jatkolento Helsingistä Kuopioon :P Eli Kuopiossa pitäs olla 00:30 20.12. Hurjaa, kohta kotiin. Nyt vaa kauhee jännitys et tuleeha laukut perille vaihdossa onnistuneena. Syytä olisi niin pääsisi saksan totun lahjatkin pukin säkkiin. Kauhee muute huomata et laukuissa ei oikeestaa oo omia vaatteita, siellä vaa on suklaata ja lahjoja :P

Tänää meni tavaraa paljon Paolalle. sit kävin raatihuoneella ilmottaa itteni täältä lähteväks. Niin ja rahatkin nostin tililtä ja sekin on nyt finito. Parasta oli vielä nähä mun bussi tyyppi linkussa, kuinkas muute. Hää oli koettanut soittaa, mutta ei jostai syystä numero toiminut. sitä sit siinäkin koetettiin ku olin tarkistanut et kyl se mun numero on, eihä se tullut. Mutta kummasti kun mää soitin niin sillä näkyi et Jenni Finland soittaa. Niin ja mullakin näköjää oli sen oikee numero vielä puhelimessa. Nyt sitä vaa sit oottaa sähköpostia hältä. Ei ehdi enää näkee huomenna kun olen kooooooooooooooooooooooooko päivän töissä. Mutta ihan mukava päivä varmaan tulee, viimeinen päivä täällä :P

Niih ja taksi Hofheimista lentokentälle ois kuulema taksikuskin mukaan 23e. Hmmmm, pohdin tarkkaa ja katon säätä. Jos on paskailma niin junat on luotettavimmat. Saksahan on kaaoksessa jos sataa lunta, ja nyt tuolla jo räntää tihuttaa. Oli muute pelottavaa olla linkussa kun siel rupes haisee palaneelta ja kuskiki kävi pari kertaa ulkona kattoo jottain. No mut pääsimpä elossa kuitenkin tänne. Työtodistus ootti sängyllä ja sain lentolipunkin vielä tulostettua.

Nyt sit vaan enää 2 yötä, hmmmmmm tuntuupa hyvältä. Vaikka kauheen haikeetakin on, tänne jää kavereita. Mutta sehä siis tarkoittaa et meikä menee Brasiliaan, se on eka kaukomaan matka minkä teen sit omilla varoilla. Venetzuelahan oottaa helmi/maaliskuussa, mut porukat kustantaa mukaan. viimeisiä mahdollisuuksia reissata isovanhempien kanssa. Voi kyllä tuo Brasilia kiehtoo kovasti nyt kun on siitä kuullut ja kun tietää et siellä mua sit oottaisi opas :P ja majapaikka ;) Sinne sit vaa häämatkalle.

Nyt on oikein hyvät fiilikset, jänskättää vaa tuo kotiin tuleminen.

Sääntö numero yksi: Älä unohda onnitella syntymäpäivänä heti aamulla!

Juu eli hostmaman synttärit pikkuisen unohtui. Tai tiesin et ne on tänää mut niih, emmä nyt uskonnu et ne kauheesti mua hetkauttaa ja kortti kyl oli ajatuksenakin ihan tehä. Syntymäpäivää koko päivä. No aamulla kun herään vähä myöhässä (uskotteko et vaikee nousta näin viimeisinä aamuina) ja tyylii kiireellä tekeen lasten eväitä. Huomaan et kappas ne on vissii juhlinut täällä jo, siis näillä täs perhees on tapana koko perheellä ja aupairit mukaan lukien kuulema juhlia aina aamusiin. Laulaa, antaa lahjat ja onnittelee. No ekana kuulinkin sitten tuosta asiasta, ei tullut herättää hostmama kun luuli et oltiin hostisän kaa jotain sovittu etc. Mutta minun siis ois pitänyt olla vissii siinä mukana, sillei asia ilmaistiin, tosin en ollut tietoinen. En osannut kuvitellakaan että aikuisen joka ei täytä pyöreitä niin synttäreitä juhlitaan heti aamulla perheen kesken.

Noooo siinä sit laittelen eväitä sillekin töihin. Jotenkin oli päässyt unohtumaan nuo sanat: "Paljon Onnea!" Siinä sit jotain jutellaan ja no sit en tiedä ehkä kummastelevan oloisena katselin sitä hyörinää siitä miten pitää viedä aamupalaa töihin, se on täällä tapa. Kysyi et eikös suomessakin oo tapana viedä kakkua tai jotain sillo töihin. No mullei vielä oo asiasta kokemusta, mut uskoisin ettei, kertokaas mulle työ muut viisaat?

Sit jossain vaiheessa.
"Onko teillä ees yleensä tapana onnitella"
"Jooo-o kyllä, sitten kun keitetään kahvit jne. Aamulla ei mitenkää juhlita"
"No miksi sä et sit onnitellut mua aamulla, pitääks tää nyt ottaa jotenkin henkilökohtaisesti."
"oho, paljon onnea, ei mitään henkilökohtaista, se vaa jäi siinä ku oli muuta puuhaa."

Noh, aika sydämettömältä ihmiseltä tuntuu nyt. Kyllä kortti on ollut ajatuksissa muttei oo ehtinyt räpeltää. En kyllä oo noin suoraan puheeseen tottunut. Tuon ymmärtäisin paremmin jos tuota ois kysytty illalla kun tuun koulusta, eikä heti aamusta kun oon ollut hereillä 1,5 tuntia. Kyllähä se niin on et aina pitää kaikki tehdä heti. Huoh, noh kohta kotiin, pian kotiin.

Menimpäs muute eile ostaa kilon suklaata vielä :P Pittää iskee vaa enemmä tavaraa kaverin laukkuun. Se on niin et omat kassit täynnä tuliaisia ja joululahjoja, jälkijunassa tulee puhtaita vaatteita vielä :P

Tänää onkin sit viimeinen kielikoulu, ihana nähä vielä kaikkia ja päästä tuulettuu vielä. Vaikka voisin mä samantien jo lähtee kotii. pitää muistaa kysyä tänää tuolla Hofheimis et paljo maksaa taksi sieltä lentokentälle. Tuntuis mukavammalta kulkee vajaan 30 kilon kanssa rauhalliselta asemalta taksiin ja taksista lentokentälle kun vaihtaa Frankfurtin pääjuna-asemalla täydestä junasta täydempään junaan ja purkautua ulos lentokentällä. Noh kattelee paljo sanoo kuski hinnaks.

se on muutes kuulkaa sitten enää 3 YÖTÄ, kolme pitkää yötä, kolme vaikeaa heräämistä. 2 kunnon työpäivää, joista toinen vissii kokopäivä hommia.

Vaikka aika tuntuu kuluvan tappavan hitaasti niin kyllä se kuluu.

Ma 15.12
-Ei mitään erikoista, käy vaikka vielä kävelyllä
-alakerran siivoaminen (normaali) ja pyykkejä

Ti 16.12
-yläkerran järjestys ja pölyt, pyykkejä
-vähän pidempää lasten vahtimista
-koulua kohti 16:30

Ke 17.12
-alakerran pölyt
-normaali pituinen päivä, viim.14:30 voi lähteä
-käy pankissa lopettaa tili
-käy rathausissa ilmoittaa et katoat täältä
-vie Paolalle tavaroita Suomeen mukaan tuotavaksi

To 18.12
-yläkerran siivous, imurointi, moppaus
-koko päivä töitä, aamusta iltaan
-ehkä host papa kotona niin saa hetken olla rauhassa
-host mama tulee kotiin ihan illasta
-viimeinen ilta Saksassa <3

Pe 19.12
-pitänee ainakin imuroida alhaalla
-siivoa huoneesi kunnolla
-ehkäpä vessatkin ?
-lähde kohti Frankfurtin kenttää niin aikaseen kuin pystyt. ehkä siinä puoli kolme-kolme
-ole kentällä viimeistään 17:30
-lento lähtee 19:30
-Suomessa pitäisi olla 22:55 (?)


Tuntuu aika niin pitkältä, mut eiköhä tässä tuu vielä paniikki et miten saa kaiken ajoissa tehtyä. Tai no juoksevia asioita mistä pitää ite huolia on vissii enää tuo rathaus ja pankki. Se sit et mitä ongemia niissä tulee ja kun teet ne toisiks vikana päivänäni niin sen näkee sitten. vielä ei voi mennä pankkiinkaa tiliä katkasee kun tänää vasta laittaavat vikan palkan sinne, et se on perillä toivottavasti keskiviikkona. Kattoos mitä täs vielä käy. Niin ja puhelimesta en tiedä mitään, mut vissii se on hoidettu. En jaksa stressaa karhutkoon mua sitten Suomesta. Ich können keine Deutsch.

Laukuthan mulla on jo milteipä pakattu ja huonetta täs laittelen kuntoon samala kovasti kokoajan. Tänäänkin oikein sukkelaa siivosin alakerran (kunnolla kuitenkin) että pääsee olemaan koneella ja laittamaan huonetta kuntoon. On niin vaikea olla kun ei osaa keskittyä hetkeen vaan odottaa sitä tulevaa. Sit se hirvittääkin se tuleva, pelkää ettei Suomessa kaikki olekaa kuten ennen.

Älkää viekö pikkulapselta tikkaria, päästäkää tää tyttö onnellisesti kotiin perjantaina.

Oli kyllä tosi mukava lauantai-ilta, siihen vielä palatakseni. Se oli ehkä vikat omenaviinit aikoihin. Mut oli mukavaa ja näytti wiesbaden komeelta maailmanpyörästä illalla. Tosin sanotaankos et hieman hirvitti. Minua pelottaa iha sikana nuo maailmanpyörät kun ne menee niin korkealle ja ne natisee ja nitisee. Mutta oli kannattava keikka, huisia! Ja no yölläkin ihan heleposti pääsi kotia :P Ja oltiinpa paolan kaa täällä ennen kuin host-papa (se raukka tosin oli töissä ollut koko päivän aamusta ja tuli vielä meidä jälkee puol kahen aikaan).

Aamu olikin sit taas tää mukavuus. Kylymä oli kun oli vaan kaks peittoa, kun kaks oli Paolalla. Mut ihana oli kun ei ollut kiire nousta. Sit aamupäivä (suom. iltapäivä) Paolan kaa vaan täs hengailtiin ja heräiltiin kunnes Paolan piti lähteä. Siinäpä sit ite viettänyt aikaa täällä, viimeinen kirje kirjoitettu rakkaalle, pitäisi se vielä kohta postilaatikkoon. Kahviteltua tuli näitten tuttujen kanssa ja sillein. Kuulin myös et uusi aupair on löytynyt, saksaks keskustelivat, en ite ole perillä asioista. Nih ja sain tietää et torstaina kokopäivä töitä. No mut hei viimeinen koko päivä täällä niin eiköhän se mene.

Sitten päivän dilemma. Taksilla vai junalla lentokentälle?

Eli no junalla pääsee mut onha tuossa 2 kassia jotka painaa yhteensä 20kg, sit vielä reppu selkää ja ehkä käsilaukku. Et vähä hirvittää pääasemalla vaihtaa junaa. Joku vielä pöllii mun joululahjat. JA se et joutuu täytee junaan menee ja ettii paikkasa, ah. Pitää kysyä tiistaina paljon maksaa taksi Hofheimista lentokentälle (matkaa 15km). Täällähä nää ihmettelee et miten en vois matkata junalla, mutta kyl mä tyylilläni tallaan. Rahatilannekin taitaa antaa tuolle taksimatkalle siunauksen. Jotenkin se kiehtoo enemmän. Ja kyllä perjantaina lähen täältä heti matkaan kuin mahdollista, minä en aio missata konettani! Ja no mukavampi olla matkalla kun hermona odottaa sitä hetkeä että lähtee. Eikä tää nyt tää paikka jotenkin työntää mua pois, kun sydän mulla on jo Suomessa, mä olen mielessäni jo niin siellä. Tässä odottaa niin paljon kotiin tuloa.

Hmmm, pitikös tänään nukkua pitkään.... Juu, muttei ihan kahteen asti xD Oli hieman puulla päähä lyöty olo kun kattoi kelloo ja hei se on jo kaks. No mutta ei siinä mitää vahinkoo tapahtunut kun iltamenoihin sitä on lähössä. Hyvä kun vaan sai nukuttua. Siis no välillähä sitä heräs kun lapset itki ja leikki tuolla muualla, mutta silti siinä omassa unimaailmassa aika kului. Kotona Suomessa ei sitä tätäkää herkkua enää harrasteta et nukuttais ees puolille päivin. Mutta koti on silti koti eikä haittaa ettei siellä saa nukkua.

Pitäis tarkastaa vielä laukut ja miettiä mitä kaikkee tarvii ostaa, paljonko voi ottaa vielä suklaata jne mukaan etc. Mut kyllä alkaa tuntua et periaatteessa kaikki ois nyt mukana. Laukut pakattuna jo viikon x) enää vaa viimeset vaatteet mukaan ja viikonpäästä on jo kotona. Voi että. Kyllä tässä alkaa jo painajaisii nähä siitä et ei pääsekää kentälle tai et lennot on peruttu, tai et tulee ite kipeeks eikä pääse lentää jne. Odottaa kyllä niin kovasti jo tuota lähtöä että parempi olisi jos se olisi jo huomenna eikä vasta 6 yön päästä.

Mut noh näillä mennään ja tänää vielä iltaa istumaan Wiesbadeniin, maistelee saksalaista olutta jne.

Nyt on viimeinen perjantai ilta, viikon päästä ollaankin sit lentokentällä lähtökuopissa kohti kotia. Voi että sitä ei jaksaisi sitten millään odottaa. Mutta no on tässä vielä viikko. Tänää vaan lepäilen ja olen, mutta huomenna sit viimeistä kertaa saksassa yöelämään, ei kyllä kiinnosta ollenkaa mikään pitkään valvominen, joten ajoissa varmaan "kotiin" Paolan kanssa. sunnuntaina sit pitäisiki nähä vielä bussityyppi viimeistä kertaa ja voi ikävä tulee täälläkin kaikkee, mut pakko päästä pois.

Arg kyllä ketutti aamulla kun ei muksu suostunutkaa menemään tarhaan, voi kösse kyllä mä oman lapseni kaappaisin parkuvana kainaloon ja iskisin tarhaan. No siivottiin sit yhdessä, se onneksi vie tupla ajan ja onneksi jäi samalla suihkussa käymättä ja jäi se hetki vain minulle aika käyttämättä.

No tänää sit tässä kun vaan on. Pitää ettii kohta vielä jotain syötävää ja jatkaa unia. Parin tunnin päikkäritkin tuntui niin hyvältä kun tällä viikolla on joka päivä ollut menossa. Ens viikolla sit taas kaikkee menoo. Ja vielä viimeinen tarkastus tavaroille pitää tehä täs viikonloppuna, ihanaa. Voi ihanaa mennä kotiin.

Eikä tarvi siivota enää toisten sotkuja, ja pääsee olemaan vapaasti kotona. Haa, voi että odotus on hirveetä.

Voi miten ihanalta tuntuikaan nukkua pitkään. Tänään en haluakaan muuta kuin vain maata sängyssä, olla koneella, viimeistellä pukin konttiin menevät toiset lapaset ja levätä. Kun koko viikon juoksee jossakin sitä alkaa väsyä. Pitihän sitä tänäänkin lähteä Frankfurttiin, mutta perjantaina sain kaupungista tarpeeksi, siellä on liikaa ihmisiä minulle. Ja koska tänään on sunnuntai, ei siellä ole mikään paikka auki. Eikä nyt jaksa lähteä minnekään, tänään linja-autot ja junat kulkevata harvemmin ja joka paikaan kestää tunnin tai enemmän matkata. Miksi istua vain linja-autossa 2 tuntia päivästä kun voi vaan olla.

Vaikka tämä onkin toisiksi viimeinen sunnuntai, ei se tarkoita että pitäisi juosta ja kokea kaikki kun vielä on mahdollisuus. Ei suoraan sanottuna jaksa. Tällä viikolla on käynyt viitenä päivänä muualla, tullut myöhää kotiin monena iltana ja eilen sai babysitatakin vielä. Nyt on varsin väsynyt olo. Jos täällä asuisi ihmisiä lähellä niin voisi tavatakin jonku, mutta nyt olen väsynyt matkustamiseen ja siihen kuinka paljon se syö rahaa. Nyt siis heittäydyn laiskaksi, että jaksan ensi viikon taas ahertaa.

Nyt on toinen laukku ostettua ja laukut ovat kumpikin puolillaan. Painoa on jo niissä kuitenkin yhteensä 15kg. Saan onneksi Paolan mukana laitettua muutaman kilon ja käsimatkatavaroita en ole vielä pakannutkaan. Ihmetetlen vain miten vähän sitä täällä onkaan tavataa loppupeleissä. Kassini ovat oikeastaan täynnä vain joululahjoja. Onneksi enää ei puutu kuin pari pakettia, ideoita onneksi on myös osaan ainakin.

Voi kuinka haluaisin nyt kotiin taas. En halua ilmiantaa itseäni nyt enkä ole vielä poistunut tänään huoneestani, luulkoon rauhassa että nukun vielä. en jaksa jotenkin nyt olla heidän kanssaan, tunnen oloni iha ulkopuoliseksi kun olen lähdössäkin. Tuntuu vaivaantuneelta olla tuolla vaikka ihan tervetullut olisikin heidän mukaansa. Noh mutta kohta pitää ettiä jotain ruokaa kuitenkin. Ihana päästä pois täältä. Päästä kotiin jossa ei kyllä saa nukkua näin pitkää mutta missä vanhemmat repii sängystä ja on kokoaja joku jonka kaa olla ja puhua. Ja on erilailla tekemistäkin kuin täällä. Nyt nautin tästä tekemättömästä sunnuntaista kyllä kuitenkin.

Ikävä on, ikävä on kaikkea. En ole koskaan kaivannut mitään näin kovasti, en ole koskaan odottanut mitään niin kovin kun nyt. Odottaminen on ihmeellistä, sitä odottaa, odottaa ja odottaa, ja tuntuu ettei aika koskaan lopu. Sitä tietää pääsevänsä parempaan paikaan, sinne mistä lähti pakoon. Voi kuinka sitä kaipaakaan, sitä kaikkea mitä on ollut. Toivoo että kaikki olisi ennallaan, mutta kyllähä sitä välimatka kultaa muistoja.

Nyt voin kuvitella kuinka sitä lapsena on joulupukkia odottanut, tai ihan mitä tahansa. Nyt odotan niin hartaasti sitä päivää että näkee rakkaat. Voiko näin hartaasti mitään odottaa? Voiko näin kovasti mitään kaivata? Kyllä, tämä on todellista. Sitä tietää ettei ole enää kovin montaa päivää, tietää ajan kuluvan nopeasti (ehkä luvattoman nopeasti). Silti kokee ettei se päivä tule koskaan. Pelkää ettei se päivä tulekaan, ettei aika kulu, ettei pääse kotiin.

Samalla tuntuu että se on huominen kun täältä lähtee, mutta samalla myös tuntee että se on kuin vuosi. Aika on hidastanut kulkunsa, aika on kuitenkin katoavaa. Hartaasti odotan. Sydämeni on jo Suomessa, ajatukseni ovat Suomessa, mutta silti olen täällä. Kaipuu on ihmeellistä, ikävä on raastavaa. Kuin ei koskaan näkisi enää, mutta tietää, tietää että pian näkee. Lopulta tämä odottaminen lienee parempaa aikaa kuin se hetki kun näkee.

Voi kuinka pelottaa lähteä täältä matkaan, jättää hyvästit Saksalle ja uusille ystäville. Sitä miettii kuinka selviää laukkuineen kentälle, kuinka pääsee koneeseen. Voi vain kuvitella miltä tuntuu nousta koneeseen, matkata kotiin. Koti, ajatus kodista ja kaikista läheisistä nostattaa miltei kyyneleet silmiin. Se on jotain niin hienoa, se tuntuu nyt maailman hienoimmalta asialta. Sitä kaipaa, kaipaa kovasti. Samalla alkaa kaipaamaan aikaansa täällä, mutta tänne voi vielä palata joskus lomalle. Elämä jatkuu, Paolakin palaa kesällä Brasiliaan, bussityyppi jää tänne. Mutta heitä ei voi unohtaa. Tiedän etten voisi täällä kokea niin suurta riemua kuin mitä kotona. Tiedän ettei minun olisi keväällä täällä niin hyvä olla kuin kotona. Siksi en tänne jää, vaikka tätäkin aikaa kaipaan. Tämä on ainutkertainen kokemus minulle, hyviä hyviä muistoja ja suurta henkistä kasvamista.

Voin vain kuvitella kuinka pahalta ihmisistä tuntuu ikävä, kuinka vaikeaa on muuttaa uuteen maahan, lähteä pois. Kyllä sen elämän varmasti saa järjestettyä, mutta se kaipuu on varmasti raastavaa. Tulee tiesti se uusi elämä, mutta kuinka sitä varmasti kaipaa juuriaan, kaipaa jotain. Jälleennäkemiset ovat varmasti ikimuistoisia, jos joskus pääsee takaisin kotiin tai löytää kadonneen sukulaisen. Kaipaus ja ikävä ovat ikäviä tunteita, ne riistävät ja raastavat, tuntuvat tukahduttavan.

Pian pääsen kotiin, se tuntuu parhaalta. Ikäväkin tuli vasta kun sai varmuuden siihen että palaa takaisin. Sai tietää näkevänsä kaikki taas ja jäävänsä rakkaiden pariin.