IRC-Galleria

MUSTA SAATTUE

Synkkänä yönä metsässä, mahtavien puiden heittämän ikuisen pimeyden turvin, taivalsi musta jono päämäärättömänoloisesti mustana nauhana synkkyydessä, josta sitä ei voinut erottaa. Tuntui siltä kuin tuo omituinen muodostelma olisi ensin rikkonut hiljaisuuden vaimeilla askelten tömähdyksillä mutta samalla tiivistänyt sitä; tehnyt sen olevammaksi olemalla poikkeus sen ikuisessa olevaisuudessa. Saattueeseen kuului Mikko, Petri, Jänis Jokela ja Seppo Kiviluoto.

On olemassa erilaisia unelmia: tyhmiä ja paskoja.

Demonein maassa oli suuret arpajaiset. Itse suur-Demoni Kauhu Kepponen osallistui niihin, sillä palkintona oli matka Pakistaniin.
- Vidu! Pakko voittaa! Ihan pakko, haluun nii paljo Paksitaniin! mietti suur-demoni Kauhu itsekseen.
Samassa demoni Kepposen asuntoon säntäsi pää kolmantena jalkana ja käsi ainoana selkänä vääräsääri-demoni Reijo Reppana.
- Vidu! Pakko voittaa! Ihan pakko, haluun nii paljo Pakistaniin! huusi Reijo täysiä suur-demonin korvaan.
Juuri kun Kauhu oli lyömässä Reijoa märällä rätillä otsaan, joka toimi raiskaaja-demoni Riitta Riitta Riitan pakarana, sisälle säntäsi itse Jumala, joka huusi, että huijausta ei sallita!
- Vidu! mietti Kauhu itsekseen sanoen sen myös ääneen.
Jumala loi silmäyksen läsnäolijohin nosti sormensa sanoen:
- Oon GAAD, te ETTE, voitte sukkaa meigän biirdii ja dissaa vaik mutsienne pilluu, meizi ei välitä!
Siiten ilmapallot täyttivät suur-demonin keuhkot, eikä hän pystynyt hengittämään kovinkaan hyvin. Jumala katsoi suur-demonia kulmiensa alta ja kosketti hellästi reittään. Hiki valui Reijon käsivartta pitkin hyvin viettelevästi ja niinpä Jumala siirtyi hänen lähelleen; hitaasti mutta varmasti Jumala työnsi kolmihaaraisen kielensä kahden hampaansa välistä Reijon sileälle iholle ja nuolaisi nautinnollisesti hikipisaran suihinsa. Riitta Riitta Riitan emätin jäykistyi erektion vallassa ja lähes taianomaisesti hän työnsi sen Harley Davidsonin ja norsun väliin vienon punan noustessa hänen kasvoilleen. Jumalan toinen silmä lähti leijumaan kohti lampea, jossa kalat päästivät täydellisen pyöreitä kuplia suistaan. Mikään ei ollut niinkuin ennen.

Tuli vain mieleeni, että, oi Rakas, Rakas päiväkirja(!), että! Jos yhtäkkiä joku alkaisi yht'äkkiä lentämään niin ihmiset varmaan menisivät kovasti hämilleen sellaisesta. Yleensähän hämilläänolo ei ole olentojen lemppari tila, joten uskoisib, että muut alkaisivat lopulta pyytämään tätä lentelijää lopettamaan. Sillei:

- Hei tyyppi, ny loppu lentely! Yritätkö saada muut vaa oksentelee?? Vai ootko kenties kateelline?
- Hullu se o! Tapetaan!
- Joo! Poltetaan se roviolla, se on PATA-ÄSSÄ!! Oon kuullu et muut ei lennä!!
- Tuo samalla Venus-höylii kaupast ku käytte tappaa sen!
- Oke! Tuon, tarviitko mitään muuta?
- No jos jotai kivaa illaks ku aattelin et katottais leffa tai jotain...
- Joo, no tuon vaik pizzaa ni sun ei tarvii kokkailla.
- Okei, pidä hauskaa!
- Joo, pusi(koira)moi!

Mutta eihän sellainen outo tyyppi osaisi lopettaa, kun olisi niin outo. Joten PRESIDENTTI lähettäisi sille postikortin Rhodoxelta, jossa olisi juuri lepuuttelemassasormiaan kun on rullaillut niin paljon sellasta vanhanaikaista puhelinta. Siinä kortissa lukisi sitten:

"Moikka vaan! Oon kuullu et lentelet, älä tee nii enää! Täällä on +27 astetta lämmintä eikä pilviä näkyvissä! Oon kuullu et siellä Suomessa sataa, hehehe ;-)

TW. Presidentti "pressa" Perheineen"

Mutta ei oudot tyypit osaa PRESIDENTTIEN käskyistä välittää sellaisella tavalla kuin pitäisi, joten muille ei jäisi muita vaihtoehtoja, kuin pidättää lentelevä mies ja heittää hänet putkaan odottamaan oikeudenkäyntiä, jossa mies todettaisiin TÄYSIÄ syylliseksi 100% ja vankeutta ja kuolemaa ja näkkäriä 24/7 sata lasissa! Oikeudessa tuomari tahtoo pitää puheen:

"Heippa vaan! Ollaan kokoonnuttu tänne ihan vaan sen takii et täällä keskuudessamme yks tyyppi on lennelly ilman mitään lupakirjoja ja näin ollen vaarantanut sekä YLEISEN että OMANSA sekä myös kaikkien VÄHEMMISTÖJEN niin ETNISTEN kuin SEKSUAALIsellaistenkin, joten tehtävänäni Jumalan oikeana kätenä sekä niinollen ihmisten tuomitsijana on vain ja ainoastaan laittaa vähän rangaistusta tän höpsön päälle! Tahtoisin vielä sanoa että tsekatkaa mun uus kirja "Kolme sävelaskelta linnaan ja kuinka sieltä pääsee takas" --MEITSI SIIS KIRJOTTANU TON -- sopis tän lentelijänki tsekkailla se, hyvii vinkkeij ja _AINOO_ _OIKEE_ kinkunpaisto-ohje! Ei mitää turhaa läppää siis mut nyt meikä siis tuomitsee tän lentelijän!" PAM PAM!

Rakas päiväkirja. Tahtoisin nyt kirjoittaa Sinuun viisi asiaa pyssyistä.

1. Pyssyt eivät tapa ihmisiä - tappaminen tappaa.

2. Jos avaimenperä tahi sytytin on pyssynmuotoinen, voi ikävän väkivaltaista vaikutelmaa lieventää esimerkiksi työhaastattelutilaisuudessa pitämällä vaikkapa sydämenmuotoista takapuolta tai iloisesti kirjailtuja vaatteita.

3. Kaikilla kuuluisuuksilla ei välttämättä ole pyssyä tai siihen verrattavia varusteita, kuten esimerkiksi nyrkkejä tai polvia.

4. Pyssyjen kiillottaminen on joillekkin ihmisille rentouttavaa ajanvietettä.

5. Jos omistat pyssyn, muistathan pitää sitä lukkojen takana jotteivat väärät tahot, kuten esimerkiksi ystäväsi, lapsesi, isovanhempasi tai Sinä itse pääse siihen ikävällä tavalla käsiksi.

Nämä huomiot ovat tästä hetkestä lähtien huomionarvoisia ja julkaisuvapaata niinsanottua "kamaa". Kiitos tästä hetkestä.

Yksi.

Muiden ihmisten olemus kaiketi vie jotain pois toisilta. Ainakin niin pitäisi käyttäytyä. Monet ihmistenväliset asiat perustuvat siihen, että pysäyttää virran tai kääntää sen. Että uomat siirtyvät ennemmin kuin antaisi asioiden vain mennä.

Kaksi.

Ulkopuoliset tekevät piirin ja piirissä olevat vahvistavat itseään - omaa maailmaansa - kasaamalla käpyjä itsensä alle, jotta voivat katsoa muita alaspäin. Ne, jotka eivät ole heille kateellisia, näkevät käpyjä ja ihmisiä, jotka ovat jumissa. Ne jotka ovat, näkevät ihmisiä, jotka ovat jo niin korkealla, että heillä ei ole enää mitään tavoiteltavaa. Mut apinatki kiipeilee puisss ja sillei........

Kolme.

Ihmiset rakentavat muureja ympärilleen ja kuvittelevat, että ovat sitä vapaampia, mitä paksumpien kivivallitusten ympäröiminä he ovat. Mestarit tunkevat olemuksensa kenkälaatikkoon, jonka ampuvat avaruuteen niin keskelle tyhjyyttä kuin vain on mahdollista. Todelliset vapaustaistelijat ampuvat vielä lähimmät tähdet pois ympäriltään. Jokainen on varmasti turvassa, jos vain kukaan ei ole lähettyvillä. Ja kukaanhan ei ole turvallisuutta hakevan ihmisen läheisyydessä turvassa.

Viisi.

Rajat muodostavat keskikohdan, piikit tekevät kontrastia. Miten hyvän ja pahan käsitteet muovautuvat ja miten absoluuttiset asiat voivat muuttua. Jos koko ajan seisoo reunalla niin miten pudotuksen läheisyyskään voi enää tuntua miltään, kun mitään muuta ei henkilökohtaisessa maailmassa ole niin lähellä.

Yksitoista.

Rakkaus on juuri sitä, mikä ei sekoita vatsaa kauheasti. Mutta ei sen pysyvyys vähennä hetkien arvoa, koska ei ajassa mitään muuta ole. Eikä mikään muu voi ihmiselämää mihinkään suuntaan muokata. Ku ne maanviljelijätkii vaa niil auroil muokkaileee..........

Vedessä virtaavista asioista pitäisi ottaa kiinni ja vetää ne rantaan. Ja sitten huomaakin, että niistä on kadonnut se, mihin niissä eniten kiintyi - avuton ja päämäärätön virtaaminen tuntemattomasta tietämättömyyteen. Ehkä se, mitä sellaisessa koskaan on voinut nähdä, on omat toiveensa. Jotain sellaista mitä ei itse kuitenkaan uskalla tehdä.

Pysähtyminen tulee kai vasta sitten kysymykseen, kun on liikkunut tarpeeksi pitkään.

Lehdet huojuvat kesäisessä kuivassa ilmassa kuin olisivat humalassa, mutta eiväthän ne tietenkään ole. Promillemäärien uskoisin suurimmalla osalla lehdistä olevan hyvin pieni ellei jopa mitätön. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että selvänä täällä ei kukaan tai mikään ole. Kaikkea olevaa varjostaa tietty epämääräisyys, ilmeisesti se kuuluu osaksi elämää. En usko että voisin koskaan sanoa yhtään ajatustani olematta samanaikaisesti täsmälleen eri mieltä itseni kanssa. Tuskin kukaan voi. Mutta minä olenkin aina väärässä. Onhan se hienoa tiedostaa se ja elää valhettaan aivan kuin se olisi totuus, mikä ei tietenkään millään tavoin vähennä minkään todellisuuspohjaa. Tai minkään epätodellisuutta.

Ja nyt kun on todennut asioiden epämääräisyyden voi aivan yhtä hyvin olla uskomatta koko asiaan. Niin asiat meille itsensä näyttävät kuin me olemme valmiita ne näkemään. Ja ne lehdet ovat ihan vitun kännissä.

Voi kuinka elämä osaakaan olla julmaa. Toisinaan sitä ajattelee, että kuvittelee, mutta herätessään huomaa, että kuvittelut ovatkin osana ajattelua, ja osa ajattelusta tapahtuu pään ulkopuolella - yleensä jopa hieman ennen sen siirtymistä sisätiloihin.

Ainahan sitä on tullut ajateltua kaikkea, mitä päähän vain mahtuu: ihmeellisen muotoisia ihmisiä, joilla ei ole yhtään sen enempää tarkoitusta kuin minullakaan. Ne pystyy melkein näkemään, vaikka näkeminen vaatii ilmeisesti sen, että silmiä pitää auki. Koskettelee ärsykkeitä mielellään. Ja sitten joskus, kun pitää silmiä auki ja näkee jotain, millä ajattelee olevan enemmän merkitystä kuin tuolla sanalla, jolla ei itse asiassa mitenkään erityisen paljon merkitystä ole, ei sitä voikkaan muistaa ja onkia mielen syövereistä tarkkana kuvauksena silmäluomiensa sisäpuolelle. Vain vääristyneitä ihmisiä, joita ei ole.

Ikävä kyllä puut eivät kävele itsekseen sillä tavoin, että osaisin suostutella oman itseni sisällä olevat ajatukset näkemään asiat niin, että ne tekisivät niin, siispä tyynnyttelen näitä hahmoja - jotka muuten myös muut pystyvät minun mielessäni näkemään jos sanoihinsa on luottamista - ja käyn auttamassa niitä. Vaikka ei niillä ole tahtoa, eikä minullakaan. Teen sen silti.

Tässä menee aikaa, kun kirjoitan. Se vaan valuu ja valuu, eikä siitä saa mitään otetta. Joskus se melkein pysähtyy ja joskus se vetää jalat alta. Nyt se vaan menee jotenkin, eikä sillä oikeastaan ole niin väliä. Se ei tällä hetkellä kiinnosta juurikaan. Tiesitte varmaan, että pyjama päällä ei kannata olla kuin takki auki. Liikkua ylpeästi ja esitellä omaa alastonta kehoaan kaikille puille. Se ei sovi!

Kukaan ei voi ikinä sopia siihen, mikä tehdään valmiiksi, kun omat rajat ovat aina omat, eikä kukaan muu voi tietää niitä - harvoin niistä itsekkään on perillä. Jos kaikki käsitteet kyseenalaistaa ja niistä ottaa paloja pois, niin kohta käteen jääkin vain ei mitään. Monet käsitteet ovatkin hajonneet täysin merkityksettömiksi paloiksi ja välillä on vaikea tajuta, miten ne on ennen nähnyt. Ennen näki selvän seinän, rajan, muurin ja sitten kun sitä lähti kiertämään, se katosi. Jotkin keskustelut ovat alkaneet tuntua pahoilta, kun ei voi sanoa mitään. Tai voi, mutta tietää, että on kuitenkin yhtä paljon väärässä kuin oikeassakin. Aina. Mikään ei ole objektiivista.

Yritänkin keskittyä hetkiin, isoihin ja pieniin. En ajattomiin yleispäteviin totuuksiin, sillä sellaisia ei ole. Ja luonnollisesti olen tässäkin asiassa väärässä. Senkin voisin todistaa, mutta ei se sen todemmaksi muuttuisi, tai tämä juttu järkevämmäksi. Tai tyhmämmäksi.