IRC-Galleria

joulu sen kun tulee. joka vuosi tuntuu että se tulee kuin varkain ja aina aivan yllättäen. vasta pikkuhiljaa olen alkanut havahtumaan siihen, että jouluun ei ole enää edes kahta viikkoa. en ole ostanut vielä yhtään joululahjaa.

joululahjojen ostaminen onkin rankkaa hommaa. viime viikolla kiersin kaksi tuntia keskustan kaupoissa, enkä löytänyt kenellekään mitään. kaupat täynnä ihmisiä ja joka paikassa myynnissä ties minkälaista krääsää. painajaista. kyllä siinä lahjassa aina joku ideakin pitää olla. enpä tiedä. viime jouluna uhkailin, että annan kaikille vessapaperirullaporot ja tänä jouluna näyttää että tämä uhkaukseni (taikka lupaukseni) saattaa toteutua. ällöttää vaan kun pitää väkisin juosta jossain kaupoissa ostamassa jotain päätöntä. vaikka ei sillä, on lahjojen antaminen kivaa.

tänään on ollut taas aika perinteinen sunnuntai. nukuin puolikahteen. sitten oli taas yhdet pikkujoulut.

eilen oli tarkoituksena opetella juhlimaan sivistyneesti, mutta kallio ei taida olla siihen paras mahdollinen paikka. pacificossa humpattiin ja minä lähdin kotiin jo yhden jälkeen, mutta myöhästyin vikasta ratikasta ja jouduin juoksemaan pasilaan, että ehdin junaan. kannattaa joskus kokeilla tuollaista kolmen kilometrin lenkkiä pienessä sievässä ja samalla kun syö joka-baari-illan-jälkeisiä-pakollisia-snägäriranskalaisia. oli hyvä lenkki. en hallinut oikein ajantulkintaa joten olin sittenkin vartin ennen junan lähtöä asemalla. luin aurinkomatkojen lomaopasta ja minulla oli kylmä. sitten tuli juna. kotona olin puoli kolmelta ja koin järkytyksen. ensimmäinen kerta kun kotiin tullessani koira ei tullut ovelle vastaan iloisena häntä heiluen. aina on tullut, oli vuorokauden aika mikä tahansa. siellä se nukkui minun huoneessa ja vähän raotti vaan silmiään, käänsi kyljettä ja jatkoi unia, kun menin huoneeseeni. allusta on tullut vanha.

huomenna ei ole koulua juuri lainkaan. pitää vaan keksiä mitä teen puhiksen lopputyönä.

illanjatkoja.