En ole koskaan, EN KOSKAAN itkenyt näin lujaa, että henki ei kulje, rintaan sattuu ja tuntuu että tukehdun vaikka hengitänkin kokoajan. Ihan kuin joku takoisi nyrkillä rintaan. Onko se enää edes itkua? Se on jo jotain kauhua. Paineaalto iskee kyyneleet sivuun, eikä ne tule silmistä ulos. Sen todella VOI kokea. Ympärillä voi vaikka pommi räjähtää, mutta sitä ei kuule.
Tältäkö se tuntuu, kun menettää jonkun läheisensä yllättäen? Tai pahimmassa tapauksessa, kun menettää oman lapsensa?
Olen kerran nähnyt painajaisen, jossa itkin samanlailla, enkä uskonut sellaiseen edes pystyväni. Tuossa painajaisessa esikoiseni.. no hän ei tullut siskoni ja isänsä mukana kotiin takaisin, ei enää koskaan tulisi. Jouduin shokkiin. Mutta nyt olen kokenut tuon kauhunalaisen itkun.
Ja mitä minä tein? Minä katsoin vain Greyn anatomian 6.kauden päätösjaksot. Mutta se itku oli todellista. Ja onneksi olin yksin.