IRC-Galleria

Oli mulla suunnitelmia.. mutta ne vähän kärsi täs ajan kuluessa tunti tunnilta lähemmäksi viikonlopun loppua. Oisin niin kovasti halunnut viedä Fredun ja lapset Joulutorille. Sen sijaan vietettiin se aika eläinlääkärissä. Kaapo joutui tiputukseen. Akuutti suolistotulehdus. Lapset sain onneks hoitoon mummulle, etti tarvinnu niitten "Koska me lähetään? Meneekö vielä kauan? Äitiiiii!!" -kitinöitä kuunnella. Varsinkin, kun multa meni jalat alta ja pyörrytys oli lähellä. Kaks kertaa. Koko päivänä en ollu ehtiny syömään mitään -omaa tyhmyyttäni-, kun klo 13 maissa lähettiin suurinpiirtein piipaa-kyytivauhtia eläinlääkäriin.

Mutta kaikesta huolimatta sain huokasta helpotuksesta, kun koiralle saatiin lääkkeet ja tästä ei ole enää toivonmukaan kuin suunta ylöspäin. Toisaalta vaan harmittaa, että tuo muutama tunti meni ns. "hukkaan" ajanvietosta Fredun kanssa. Mutta en mä ois varmaan selvinnyt tosta reissusta ilman sitä. Vähä väkisin yritin pitää itteni kasassa, vaik romahdus oli monta kertaa lähellä. Sain mä sentäs autonkin ajettua..

Mä sain Fredulta synttärilahjaksi uuden puhelimen. Mun ekan KOSKETUSNÄYTTÖpuhelimen. ♥ Mä oon ihan hukassa ton kaa.. vielä.. mutta eiköhän tää tästä. Kaikkeen tottuu. Äänitti lapset mulle jo "ÄITI, sulle tuli viesti!" viestiäänen. Mun mies on vaan nini paras. Vaikka on siin ne omat kökköpuolensakin. Kuten meissä kaikissa. Eikä se nyt oo paras vaan sen takia, että sain puhelimen.. vaan tää koko viikonloppu. Joko se oli mun marmatuksista ottanu vähän neuvoa ja näytti oikeesti mulle, että tykkää ja haluaa tai sit sillä oli vaan halipula. Se sanoi mulle jopa heippahalitellessa tuolla tienposkessa auton vieressä, että sillä on nyt jo mua ikävä, ennen ku on ees lähteny. Mun sydän suli. Mä en ois halunnut päästää siitä irti. Mä rakastan sitä ihan totaalisesti. (Ja se on niin jumalauta komee.. ja vielä komeempi sen nahkarotsinsa kanssa.. uuuuuuh.)