IRC-Galleria

Toivottavasti ihmiset uskoo tähän yhä yhtä lujasti, kuin minäkin taas tällä hetkellä. Kaikesta huolimatta meille paistaa jälleen aurinko ja rinta rottingilla voin tyytyväisesti hymyillä. Se haluaa sittenkin, se pystyy ja hyväksyy. Se tajuaa ja tietää. Se melkein kysyi, kysymättä sanoi ja suunnitteli. Se sanoi, että "Olisihan tämä noittenkin koti." Mun lasten koti. Mun koti.. meidän yhteinen koti. Minä ja Äf, ja minun lapset. Ehkä jo tänä vuonna. Äf heitti pallon mulle ja sanoi, että mä teen päätöksen milloin. Että mä olen se joka tietää parhaiten mun lasten kohdalla, koska niiden koulu ja tarha siirtyy uuteen paikkaan. Äf kun ei ole koskaan itse joutunut koulua vaihtamaan.

Otin puheeksi viime syksyisen ojakuoppaan lankeamisen ja vaadin selityksen. Sanoin, että halusin antaa sille aikaa käsitellä omia tunteitaan. Olihan mullakin siinä käsiteltävää. Siitä en tosin mitään maininnut. Mun mielestä case is closed, kun Äf sanoi, että kyse oli todellakin vain ahdistuksesta, kun ei ollut nähnyt mua ja mun lapsia pitkään aikaan. Että kuten se arveli, niin näkeminen helpottaa. Ja niin se helpottikin. Ja nyt se on miettinyt yhteistä elämää. Meidän keskustelun jälkeen se on ollut niin huomaavainen. Kuin totaalisen helpottunut. Sen äänensävy muuttui hilpeäksi ja se pusutteli ja halaili mua koko sunnuntain. Se otti mut vieressänsä kainaloonsa sen perheen läsnäollessa. Se oli aidosti onnellinen. Sen ääni oli yhä tänään puhelimessa hilpeä. En tiedä kumpi meistä on onnellisempi.

Ensimmäisenä yönä näin niin todentuntuista unta, että siitä oli pakko puhua Äffälle. Meillä, mutta Äffää ei unessa näkynyt, oli vastasyntynyt poikavauva, jonka olin unohtanut(!!?!) siskoni luo yöksi. Hain vauvani pois ja kävin kaupassa ja tapaamassa sukulaisiani. Heräsin ja sanoin Äffälle, että multa puuttuu jotain. Multa puuttuu mun vauvani. No toisena yönä näin unta, että Äf kihlasi mut. Tästä unesta en oikein muistakaan mitään yksityiskohtia. Että tämmöisiä kuulumisia taas Äffän kainalosta.

Paras naistenpäivä ikinä. Sain kortin ja suklaata lahjaksi. Mun nimessä V-kirjain oli tehty sydämeksi. Äf tykkää musta oikeasti.