IRC-Galleria

Villit ideat ensi taapamiselle Tampereella. Äf on "kauhuissaan", mutta äänensävy vastauksessa paljasti, että myös innoissaan. Se alkaa oppimaan, kui kivaa on leikkiä yhdessä. Vitsikkäänä siihen sitten tokas, että jos me pidättäydyttäiskin seksistä ennen avioliittoa. Sanoin, ettei me voida, koska A) me ollaan astuttu sille polun väärälle puolelle siinä asiassa jo ja nyt sitä kutsuttaisiin enää vain selibaatiksi.. B) mulle riittää jo kokeilu 5-6 viikon selibaatista - ei ole mua varten.

Tämän jälkeen keskenäni aloin miettimään.. "ei seksiä ennen ... avioliittoa .. - avioliittoa.. avioliittoa ! Herran jumala. Me ollaan nyt tosissamme. Todella. Laatikoiden keräämiselle on tullut oikeasti tarkoitus. Meillä on suunnitelmat. Mä olen jo kertonut Äffälle mun biologisen kellon tikittävän. Siihen se vaan nauroi, että on mulla aikaa. En ole vielä edes kolmeakymmentä. Sit mä melkein väänsin porua, että siihen ei ole enää kauaa! Ja kun 35 tulee täyteen, nousee mahdollisuusprosentit esim. downin syndroomalapseen. Ja mä haluan jumalauta olla nuorena vapaa.. lasten kasvatuksesta. Mulla piti olla nuorena lapset tehtynä. Se on siis muksu/vuosi tahdilla vedettävä, jos odotellaan vielä jotai 4 vuotta. Ja alotettava mahdollisimman "pian". Toisaalta.. mä haluan elää tätä tavallaan vapaata lapsiaikaa vielä tovin. Ihanaa kun ei ole taaperoa vaatimassa 24/7-huomiota. Ei tarvitse enää kuin pyyhkiä isohätä, harjata tukka ja kaataa juomaa lasiin. Ehkä siks mä haluankin nyt niin kovasti vauvaa, koska mun vauvat on loppu. Ei käärmevauvaa voi laskea tähän.

Katsoin Greyn anatomiaa.. ah niin ihanaa itkuterapiaa. Bailey meni vihdoin naimisiin ja -OMG- mä olin pyörtyä, oikeasti. Mä itkin. Mä itkin mainoskatkon.. mä niiskutan vieläkin. Mun piti olla olla jo nukkumassa 2 tuntia sitten. Mä katsoin eilen Satuhäitä. Mä itkin.. tietenkin mä itkin. Mutta mä myös oivalsin, että haluan meidän joskus-häihin pöytä"numeroinnit" maatilan työkoneilla. On puimuripöytä.. traktoripöytä.. on kaivuripöytä.. meidän pöytä on talikko ja saappaat. Mehän se työ tehdään, saappaamme liataan, muut vaan avustaa. Häävalssin esittää eräs hevibändi, hitaalla hevimeiningillä.. joko edelleen se Nothing Else Matters tai Finlandersin Oikeesti. Vaikka Oikeesti-biisi onkin monissa muissakin häissä, kuten oli viime kesänä eräissä häissä, joissa sain juhlia minulle tuntemattoman hääparin avio-onnen alkua. (Siellä katsoin ja kuvasin häävalssia.. Fredu jäi pöytään tai kävi vain pikaisesti katsomassa taka-alalla. Kun tulin takaisin juhlasaliin, oli tilanne kuin romanttisen leffan hidastettu kohtaus; minä kävelin juhlatamineissani kamera käsissäni, katselin jalkoihini, nostin katseeni juuri biisin kertosäkeen "Tahdon oikeesti olla sinun, enkä vain leikisti rakastaa.." kohdalla ja katsoin pöytäämme päin. Siellä istui Äf ja katsoi minuun. Katsoi pitkään ja minä katsoin häntä. Meidän molempien ajatukset meni biisin mukaan. Ne pystyi lukemaan toisen silmistä.)

Nyt mä olin pyörtyä, koska tajusin että me voimme vielä yltää tähän kirurgi Baileyn tilaan.. Mä pyörtyisin alttarille. Mä pyörtyisin jo kosintaan ja matkalla kirkkoon. Mä itkisin, mä tarvitsisin maailman kestävimmät waterproof mascarat. Ja eyelinerit ja luomivärit ja meikkivoiteet ja puuterit. Mä itkisin ja Äf itkisi, koska mä itkisin. Ei mua ennen ole pyörryttänyt ajatus häistä. Oonhan mä ne kerran jo kokenut. Mutta nää.. Äf on se mun oikea. Pakko olla. Ei tämmöistä rakkautta vois muuten kokea. Se ois jo silkkaa tuskaa, jos tää tästä vielä "pahentuis".

Päivitys häävalssibiisiin: "Sua yli kaiken mä rakastan" ..joo.. heviversiona.