IRC-Galleria

Moro. Se on moro. Viikonloppu oli ja meni. Sujui kuin neliraajarikolta rintauinti. Jo (epä)toivontäyteisenä torstaina laminaattisutenööri Mikko "Ohjuspatteri" Talvitie poikkesi. Ei siis seksuaalisesti vaan poikkesi kylään. Tai siis ei kylään vaan siis kävi tässä. Bensalla. Ei kun siis meitsin tykönä. Jumalauta! Laihalla seoksella käyvät, kolmelta sivulta tuettu, oiottukin vielä. Siellä ovat kivasti sitten niin. Joo mutta se örstaista. Örjantaista en muista yhtään mitään. Ainakaan nyt. Saatan muistaa toiste. Ehkä en. Öuantaina oltiin treenikämpillä nauttimassa alkoholia ja soittelemassa villisti rönsyilevää papinkidutusmusiikkia. Sikoja helmille. Muuten jees mutta yskein aivoni ihohuokosieni kautta pellolle. Ruispellolle. Eikun. Niin, siis oikeastaan harmaa aivomassa näytti vähän... öh. Suom. Huom. ihohuokosieni itsessään on äärimmäisen myrkyllinen ja saattaa aiheuttaa jo pelkkänä luettuna sanana hallusinaatioita ja lapsettomuutta. Lukijoita kehotetaankin ylläpitämään äärimmäistä varovaisuutta ihohuokosienestä lukiessaan. Joo, olo on edelleen kuin resiinan alle jääneellä intiaanilla. Sulkahattu vaan puuttuu. Sulkahattu päässä saattaisin olla yli puoltoistametrinen. Piti sitten öuantai-illan kunniaksi ja häpeäksi mennä vielä yykailee Heviä Isänpäivää -tapahtumaan mutta fysiikka ei kestänyt. Puhumattakaan kemiasta ja matematiikasta. Eipä kestä. Önnuntaiaamulla olo oli hirveä ja peuraa. Mynthon kielen alla ja sossupipo päässä lähdin epämääräisesti horjuen ja keinuen sukuloimaan. Nisänpäivä on viheliäinen keksintö. Selvisin päivästä, kiitos isoisäni avokätisten konjakkiannosten. Sain lopultakin valloitettua ja kansallistettua keittokomerossani jo monta kuukautta erinäisiä hajuja erittäneen tiskivuoren. Huomenna lähetään Gustaffsonin Veikan kanssa ryyppäämään ja puhumaan extreme-urheilusta. Nyt suljen selaimen ja siirryn saunan lauteille meditoimaan. Kiitos.

Tänään kuunneltua:

Bariş Manço - Gecti Dost Kervani