Päivää. Tänään ajattelin aloittaa äkkirikastumisen. Keksein nimittäin niin oivallisen bisnesidean että se on kuin telkänpönttö helvetistä vasten teidän kasvojanne köyhät. Sain ideani elokuvasta jossa mies haastoi leivättömän pöydän ääreen itsensä Jumalan. Antikristillinen elokuva-anti kiihotti aivonystyröitäni ja oli pakko katsoa koko leffa. Suunnitelmaani ei oikeastaan kuulu oikeussalivisiittejä tai mitään mielikuvitusolentoja. Otetaanpa epähavainnollinen esimerkki. Yhtiö kehittää tuotteen. Yhtiö hankkii täydet oikeudet tuotteeseen. Yhtiö kauppaa tuotetta ja saa siitä voittoa. No, kuvitellaanpa että tämä "tuote" ei olisikaan niinkään tuote vaan henkilöhahmo. Henkilö, jonka viihdeteollisuus tuo tutuksi kansan matalille jonoille mutta jota kuitenkaan ei oikeasti ole olemassa. Vaikka kyseinen henkilö on mielikuvituksen tuotetta, hän tienaa rahaa yhtiölle joka hänet loi. Mielikuvituksen tuote. Mielikuvituksenkin tuote on *tuote*. Ja sillä ilmeisesti pystyy rahastamaan. Mutta, miten kukaan pystyy todistamaan mikä on kenenkin mielikuvituksen tuotetta? Idean kehittänyt saattaa elää kodittomana kun hänet hylännyt yhtiökumppani käärii sievoisat voitot. Ja tietysti, voihan aina sanoa "hän teki sen ensin." Niin niin, kenties tekikin, mutta joku muu saattoi *ajatella* sen ennen. Jos tämä systeemi toimii näin päin, niin miksei se voisi toimia toisinpäin. Jos rekisteröin mielikuvituksen tuotteen omiin nimiini, tulen ottamaan kunnian kaikesta mitä ihmismieli ikinä tulee keksimään. Joku saattaa miettiä että tuohan olisi täyttä fasismia. Mutta ajatelkaa, mielikuvituksen käyttömaksu. Kukaan ei mitenkään voi todistaa ettenkö olisi jo keksinyt kaiken. Ja kukaan muu ei voi ottaa oikeuksia mielikuvituksen tuotteisiin, koska minä ehdein ensin. Eikö tämän maailman asiat olekin järjestetty aivan mahtavasti?
Tänään kuunneltua:
Iron Cross - Fight For The Strangers