IRC-Galleria

Iltarantaa. Päiväntäysi verta, hikeä ja teräöljyä. Äsken laskeuduin kosmisella ahterillani pehmeästi ja onnistuneesti piihelmitauluni edessä narisevalle jakkarantapaiselle. Tältä paikalta aion suorittaa raportin, tankkauksen ja tuiki tarpeelliset huoltotoimenpiteet. Viikonloppu kului sangen sekavissa merkeissä, kuten yleensä. Istuin kotona ja katselin kuinka tapetti kuoriutui seinästä ja muodosti uhkaavan näköisiä kuvioita seiniin ja lattioille. Seuraavana päivänä tajusin että tapetti oli edelleen seinillä ja ainoa uhkaavan näköinen asia koko asunnossa oli kuukauden vanha perunasalaattirasia. Melkoinen antikliimaksi. Perjantaina oli tarkoitus suunnistaa Manseen, tuohon kaupunkiin jota Mensan vastakohdaksi kutsutaan. Tamperkele? Mutta hukkasin hosumiseni keskellä niin sekstanttini kuin jousipyssyni, joten reissusta tuli surkea fiasko. Mutta nyt olen päässyt taas jälleen kerran viikon puoleen väliin, joten on syytä olla edes jossain määrin onnellinen. Olen suunnitellut jopa hakevani opiskelemaan. Tosin sen juoniminen on vasta lapsenkengissä jotka puristavat koska ovat vain kokoa 24. Silmäleikkausrahatkin alkavat olla pikkuhiljaa kasassa. Missä kasassa? Lumikasassa? Lumikasassa leikkivät lapset. Lapset leikkivät kukkulan kuningasta. Ihan turhaan koska minä olen kukkulan kuningas ja tinttaan niitä mukuloita sangen lujaa vastapalloon jos ne perkeleet yrittävät kukkoilla kukolle tunkiolla. Jos vain kaikki menee odotusten mukaan, pian pieni määrä stimuloidulla säteilyllä aikaansaatua vahvistettua valoa tunkeutuu silmämunaani ja luo okulaareissani aikaan vallankumouksen. Tässä vallankumouksessa epäonnistunut vallanpitäjä myopia syrjäytetään ja hänen lakeijansa, paholaisen silmälasit ammutaan haulikolla Vladivostokiin asti. Ja meikäläinen istuu siellä tunkion päällä ja nauraa paskaista naurua. Tosin valtaosin sen takia että koko tunkio on täynnä paskaa. Tulen selittämään teille lähiaikoina lisää kuolettavan tylsiä juttuja joten varautukaa kärsimään rankalla kärsällä. Hahhah. Moi.

Tänään kuunneltua:

Red Temple Spirits - Electric Flowers

Hyvinvointiohjelmien tilalle pahoinvointiohjelmia.

Perkele. Jo toinen yö putkeen unetonna. Väsyttää niin paljon että suupielet halkeaa haukottelusta. Uni vaan ei ota taaskaan tullakseen. Painuin pehkuihin noin kello 23:00. Kieriskelin sängyssä kuin rullaverho hattarakoneessa tähän hetkeen asti. Ei, ei ja ei. Ei, kaikki on kiellettyä. Ei, sekin on kiellettyä. Täytyy varmaan mennä hakemaan resepti jollekin unilääkkeelle. Tai sitten käyn ostamasta Ö-Raudasta rotanmyrkkyä ja vetelen sikeitä lopun ikääni. Tai ostan moukarin. Unen tärkeyden huomaa vasta kun siitä on puute. Vähän sama juttu kuin leipä tai vesi tai nostalgiset 50-luvun leivänpaahtimet. Siirryn parvekkeelle imaisemaan keuhkoihini omituisenvärisen Pall Mallin jonka jälkeen väsään reilut drinksut Red bullista ja jarrunesteestä. Nukkukaa te vaan hyvin vittu. Moi.

Tänään kuunneltua:

Love Like Blood - The Everlasting Dream

Heippa. Sattui pikku vahinko. Onko joku hukannut värikynänsä tänne? No eivät ne täällä ole. En oo nähnyt. Sitten löysin jonkin naisten takin jota kokeilin päälle ja se ratkes ku vetskari lavatansseissa. Hups. Noo, tekevälle sattuu. Mitäköhän hittoo oikein ajattelin tuossakin kohtaa. Viime yönä nukuin 14 tunnin reippaat unet ja näin unta jossa soudin meloninpuolikkaalla pitkin Styx-virtaa. Airoina käytin lyijykyniä. Kaksipäiset lentävät seeprat hyökkäsivät kimppuuni kuin hunnit auringosta mutta torjuin ne jostain syystä meloninpuolikkaaseen asennetulla MG42:lla. Alukseni sai kuitenkin lukuisia fataaleja osumia seeprojen heittelemistä palavista viskilaseista. Aloin vajota ja upposin alukseni mukana niinkuin kunnon kapteenin kuuluukin. Hukuin ja heräsin mielisairaalasta. Sitten heräsin kotoa. Sitten tajusin että heräsin oikeasti. Sitten nukahdin ja heräsin Eiffelin tornista. Sitten heräsin taas ja tajusin että vittu, nyt on aika nousta sängystä. Mistäköhän seuraavaksi herään kun nukahdan? Toivottavasti jostain kaukaa. Siviiliin palaaminen on ollut melko rankkaa. Ja rankka työ vaatii raskaat huvit. Joten siirryn nyt näiden raskaiden töiden parista rankkojen huvien pariin. Vai miten se oli. Hyvää yötä, koko Kap Verde. Slavinsky rakastaa teitä vieläkin vaikka sahibilla olisikin ruutia parrassaan. Niinkuin aurinko hymyilee vasta istutetulle kukkapenkille, hymyilköön se myös teille joka ikisenä päivänä elämässänne. Hyvää yötä, Kap Verde.

Tänään kuunneltua:

Dave Edmunds - Sabre Dance

Käsittämättömän hyvää torstai-iltaa. Jos kaksitoista apinaa saisi kaksitoista kirjoituskonetta ja rajattomasti aikaa, voisivat he kirjoittaa tämänkin merkinnän puolestani. Joten, miksi itse vaivautuisin? Antaa apinoiden tehdä työt. As always. Hyvää yötä.

Tänään kuunneltua:

Carrion - Zapach Szarości

Iltaa. Ollaan tässä viikonvaihteen tiimoilta siirrytty lykkäämään keskusteluja näinkin kiireellisen keskustelunaiheen tiimoilta. Maanantaina istuskeltiin treenikämpillä ja keskusteltiin niitä näitä, enimmäkseen näitä ja näätiä. Pohdittiin että miksi ihmisillä on tauteja jotka ovat saaneet nimensä eläimiltä mutta eläimillä ei ole tauteja jotka olisivat saaneet nimensä ihmiseltä. Onko se esimerkiksi mukavaa pikku teurasemakoita kohtaan kun ihmiset potevat sikotautia? Ja onko soveliasta solvata viattomia tunnelinkaivajia potemalla myyräkuumetta? Seuraavaksi varmaan lääkärikirjoihin painetaan painavaa sanaa muunmuassa virtaheporipulista ja merisiiliangiinasta. Tosin jos eläimet sairastaisivatkin ihmisten mukaan nimettyjä tauteja, miten nimeämisperiaate toimisi? Olisiko olemassa esimerkiksi Eurooppalaisrokko? Tai kansallisuusalkuperänsä mukaan nimetty Korealaiskaihi? Ehkäpä Lauriyskä tai Anterontulehdus? Jälkimmäinen voisi olla kivulias. Kyllä siinä vaiheessa pitäisi jo pistää Mansikki kylmäksi. Tai kuumaksi riippuen maatilan pannuhuoneesta. Ja jalkapallon koosta ja Corollasta ja ties mistä. Hetkinen. Tänään kieriskelin rankametsässä teloen itseäni jatkuvasti moottorinsahalla tarkoituksenmukaisella tavalla ja pitkään harkiten. Viihdyin niin hyvin että lähdin sieltä vittuun. Loppuehtoosta istuttiin taas treeniksellä. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan selvinpäin. Huligaaninvereni viettää nyt harrastamaan eksessiivistä ruisleivän nauttimista ja kumoamaan kurkustani alas jalostettua mallasohraa. Jollen nyt toteuta viettieni tahtoa, syöksyy ikkunastani KRP-Proomu ja minut viedään Juupajoelle jatkokuulusteluihin. Sellaista kohtaloa en tahtoisi kenellekään, en edes itselleni. Kettu kuittaa. Huomenna on yö. Siivilöitä ei oikeasti ole olemassa.

Tänään kuunneltua:

Colosseum - The Machine Demands A Sacrifice

Huomenet. Olen taas laiminlyönyt teitä vasaralla sormille ja itseäni lekalla päähän ja jättänyt merkintöjen tekemisen useaksi viikoksi. Voin puolustuksekseni sanoa että on ollut muuta mietittävää. Vitut ole ollut. Ajattelin antaa teille armoa. Olen miettinyt ainoastaan ruokaa. Tä? Toissapäivänä pääsin vihdoin ja viimein Märyltä pois. Opein siellä ollessani kahden kuukauden aikana enemmän kuin 12 vuoden aikana koulussa. Menen sinne vielä jonakin päivänä takaisin. Olen maksanut univelkaa niin paljon että se alkaa näkymään kohta veronpalautuksissa. Voisin maksaa muutkin velkani nukkumalla. Paluu arjen liukuhihnojen pyöritykseen ja henkisen orjuuden painostavaan ilmapiiriin on edessäni maanantaina. Saan huokaista helpotuksesta vielä viikonlopun samalla kun oion jäseniäni ja kuvittelen päässäni kuinka sairaspäivärahat kilahtelevat sentti sentiltä tililleni. Muuten, ensimmäisen kerran kun kuulin (siis en nähnyt) tämän Saunalahden "uuden" mainoksen, luulin aluksi että Viagraa mainostetaan jo iltapäivätelevisiossa. Ehkä mainoksessa esitetty kysymys "mistä näitä senttejä oikein tulee?" oli lievästi harhaanjohtava. Tai sitten vika on jälleen kerran pääkopassani. Nähtyäni mainoksen tajusin kuitenkin tehneeni lievän arviointivirheen. Pfizerin sinistä ei siis mainosteta televisiossa vieläkään. Ihminen onpi erehtyväinen. Itsestäni en niinkään tiedä. Uudenvuoden jälkeisenä perjantaina palasin Märylle ja missasin lauantain megabileet kun Das Boot täytti 30. Ehkä terveyteni kannalta vaan parempi. Seuraava viikonloppu kului kotona nysvätessä niinkuin sitäkin seuraava. Kaulimella päähän ja henki pois. Niin. Sen pituinen se.

Tänään kuunneltua:

Manowar - Hail To England

Iltaa. Hiljaa saatana. Jännä päivä tänään! Märyltä Halikon Prismaan ja Prismasta Hirvikoskelle ja Hirvikoskelta Loimaalle. Vietetään paraikaa taas näitä iänikuisen ja kuluneen nuhjaantuneen perinteisiä seminaareja täällä Villa Leppäsessä. Istun varjoisassa ja tunnelmallisessa atk-huoneessa. Näytön kelmeä valaistus tuo mieleeni ne yöt Klondikessa jolloin sain keuhkokuolion. Rauha vallitsee tässä nurkassa, ulkopuolella ihmiset sosialisoivat teennäisen naurun säestyksellä ja puhuvat itsensä tainnoksiin omasta tärkeydestään. Itse aaltoilen tällä hetkellä jonkinnäköisessä transsissa jossa ruttoa vilisevän aivosoluyhteiskuntani kimppuun käydään kuin yleinen syyttäjä. Saatan kuulla sieluni korvin aivosynapsieni pätkivän kuin vanha Pekka ja Pätkä -elokuva. Pääni täyttyy ajatuksista, jotka ovat kuin hullujen sinfoniaa maksalaatikoiden jumalille. Mieleni tekevi, aivoni ajattelevi siirtyä harrastamaan lievästi tajuntahaasteellista vaaka-asentoa. Red bullin terästämät otsasuoneni pamppailevat jännityksestä kuin rytmihäiriöinen subwoofer. Hallusinaatiot joita näen herättävät minussa piilevän hirviön, joka juoksee vapaana veteraanien hautojen peittämillä nummilla. On vuosi 1984. Kuljen pitkin Miamin katuja pinkissä smokissa. Smokkini taskuissa on huolella piilotettu pullo Bulgarialaista pirtujogurttia. Taskussani on konepistooli enkä pelkää käyttää sitä. Vastaani kävelee Supponen joka on pukeutunut neukkukenraaliksi. Ei taas näitä näkyjä! Sormeni revitään irti luineen päivineen ja minut pakotetaan katsomaan Bonanzaa. Herään kylmän hien peittämänä unesta jota en koskaan nukkunut. Takaumat viiltävät otsalohkoani kuin aamuaurinko jäätyneen utopian autioita katuja. Olen hereillä mutta kuitenkään en ole. Siirryn astraalisella tasolla takaisin nykyhetkeen ja hyväksyn sen tosiasian että olen vajaamielinen ja antisosiaalinen asteroidi. Anabolinen sellainen. Yritän selvitä nyt tästä illasta rikkomatta yhtään peiliä ja katkaisematta yhtäkään raajoistani. Makuuasento kutsuu, ja kun se kutsuu on vastattava kutsuun. Hyvästi jääkää. Tai näkemiin jääkää. Senkin jälkeenjääneet.

Tänään kuunneltua:

Sting - Englishman In New York

Aamua. Viikko on taas vierähtänyt kuin vierivä kivi alas rinnettä joka ei lopu koskaan. Karistelin olkapäilleni kertyneet sammalmuodostumat tekemällä seksuaalisesti epäilyttäviä kansantanssiliikkeitä. On taas aika vuodattaa tuhansia pisaroita kallisarvoista sydänvertani teidän paksujen kallojenne etupuolella möllöttävien ja tuskallisesti verestävien näköelintenne eteen. Sunnuntai-iltana tein comebackin Märynummelle ja syötyäni sairaan hyvän iltapalan (sarkasmia) vedin unta kaaliin niin että venäläisetkin jo siinä alkoi pyöriä ja ihmetellä että mistäs he nyt soppansa keittävät. Maanantaiaamusta asti olen tasapainotellut maanisten ja depressiivisten mielialojen välillä kuin viivaa pitkin kävelemään pakotettu rattijuoppo. Torstaina onnistuin hajottamaan jopa hampaani syystä jota en täysin henkilökohtaisesti tiedosta. Siis yhden hampaan vain. Kirotun moniselitteinen kielemme. Enkä puhu nyt oraalionkalossa sijaitsevasta mehujäälihaksesta. Tänä aamuna ahdoin kupuni täyteen ravitsevaa ja remonttihommiin soveltuvaa kaurapuuroa. Kello 9:45 lähdin ajelemaan kohti domustani. Takaisin pitää olla viimeistään 21:30. Joten minulla on runsaasti aikaa vetää aivan järkyttävät perseet. Öhöm-möhö. Lopettelen tähän ja menen lopettamaan elämänmuotoja. Hasta luego.

Tänään kuunneltua:

Kyyria - Jagannath

Aamua. Oon taas pitänyt pientä taukoa ja laiminlyönyt yleisöni. Elikkä Leppikosken. Mutta nyt, aion kerrata viimeisen kahden viikon tapahtumia. Viime viikon vietin Märynummen seesteisessä ilmapiirissä, viikonloppuna lomailin. Olin vaan niin poikki (keskeltä) etten jaksanut kirjoittaa ylös enkä alas ala- enkä ylämäkiä. Tämänkin viikon olen viettänyt kuluttaen Halikon sairaalan lakanoita ja ahtaen kupuni täyteen ravitsevaa ja hivenainepitoista pöpiläsapuskaa. Ravinnon laadusta rahtilentokoneen kokoinen plussa, tosin pöhöttyneen laitostuneesta hiivamössökotikaljasta Halikon kirjastotädin (vai onkohan se setä) kokoinen miinus. Eilen, lähestyvän hanukan kunniaksi matkein hyrrää ja pyörein Turun keskustassa kuin jarruton sentrifugi. Systeripuolelta taisi mennä hermot, mut omapa on vikansa. Mitäs lähti mun kanssa (puru)radalle. Tosin en ottanut tippaa enkä pisaraakaan keittoa, olin vain muuten vaan sekaisin kuin mormoni raamattupainossa. Ehtoolla kiisin Largollani silmät ja hampaat ristissä Turusta kotiin ja tajuntani lähti kankaalle tarpomaan heti kun asetin itseni vaaka-asentoon. Nyt toivottelen teille hyvää huomenta, toivottavasti jaksan kirjoitella taas ensi viikonloppuna. Tänään treeneihin, ehkä lageria lärviin ja huomenehtoolla back to Märyyyyyyy. Äyyyyy. Juokaa jarrunestettä. Lähden nyt kaupungille. Morjens!

Tänään kuunneltua:

Ayreon - Dawn Of A Million Souls