Peli: Manhunt.
Alusta: PC.
Laitevaatimus: Retropeli retrokoneille.
Testikone: Murhaavan hienosti tikkas syvälle maksaan.
Kivitähti tunnetaan parhaiten suuresta autovarkaudesta ja sen lukuisista jatkoista. Kivitähdellä on takataskussaan myös vähemmän tunnettuja pelejä kuten se koulukiusaaja ja tämä totaalisen raaka Manhuntsarja. Muut pelitalot ovat yleensä vältelleet liiallista väkivaltaa ja muita arveluttavia aihepiirejä. Sensijaan rokkitähdet ovat juuri tuosta pimeyden kaivosta ammentaneet omat keitoksensa. Jokainen tuomitseva lehtikirjoitus ja muu negatiivinen palaute on ollut lafkan tuotteille ilmaista mainosta.
Kivitähden peleistä pitää vielä mainita sellainen erityisyys että yleensä ne ovat olleet hyvällä juonella ja laajalla hiekkalaatikolla varustettuja teoksia, tässä pelissä puolestaan ei niitä kumpaakaan ole. Mutta eräs pieni negatiivinen piirre on jäänyt. Nimittäin jokainen lafkan peli on ainakin minulla kaatunut äänipieraisuun ja koneen täydelliseen jumiutumiseen, eikä Manhuntkaan ollut poikkeus. Onko muilla ollut samoja ongelmia? Vai onko jokaisessa konekokonnaisuudessani olut jotain vikaa?
Pelissä kuolemaansa tuomittu murhamies saa toisen "mahdollisuuden". Hän herää keskeltä hylättyä slummia ja laitettuaan kuulokkeen korvaan hänelle selviää pelin henki. Antisankarimme on tapettava tieltään kaikki vastustajat selvitäkseen slummista ulos. Samalla hänen liikkeitään kuvataan koko ajan ja tarkoitun on tehdä elokuva hyvin varakkaille ja ilmeisen hulluille asiakkaille. Tästä johtuen pelikuva on vhs-videon tasoista suttua ja räkäinen slummi korostaa tätä synkkää tunnelmaa. Peli pyöriikin lähinnä tunnelmansa ansiosta mallikkaasti eteenpäin. No ainakin siihen saakka kunnes kyllästyy toistamaan samat tapot toinen toisensa perään ja jokainen kenttä on toisensa toisto. Väliin tosin pääsi ammuskelemaan mutta ne ammuskeluosuudet olivat huonointa näkemääni pyssyvoimistelua miesmuistiin.
Kontrollit toimivat hyvin ja varsinkin alussa oli ilo panna päiviltä jengiläisiä. Tosin tämän pelin antisankariin ei oikein voi samaistua ja se tekee tapahtumista hiukan etäisiä. Mutta kuten firman muissakin peleissä on ollut tapana, myös Manhuntin on tarkoitus shokeerata ja jopa inhoittaa pelaajaansa. Tämä onkin totaalisesti niitä pelejä joita aina nostetaan esille kun on kyse nuorten tekemistä rötöksistä. Itse en kritisoi pelin väkivaltaa, mutta katsonkin olevani sen verran tervepäinen että osaan katsoa mikä on arvomailmassani oikein ja väärin. Joten en hyväksy pelin silmitöntä väkivaltaa tosielämään, mutta pystyn siitä nauttimaan kuten mistä tahansa B-luokan väkivaltaelokuvasta.
En ole mikään hiiviskelypelien ehdoton ystävä, ja niin kävi tälläkin kertaa että vahvasta tunnelmasta ja splätterihengestään huolimatta puukkohippa alkoi pahemman kerran puuduttamaan noin puolen välin paikkeilla. Varsinkin silloin kun tallennuspistejärjestelmä heitti vaikean kohdan jälkeen koko roskan alkuun yhden kämmin vuoksi. Joten puhtain sydämmin voin sanoa että tämä teos jäi kesken.
Äänimaailma, hyvät ääninäyttelijät, kuvan rakeisuus ja prutalius kantoivat jonkun matkaa mutta katsoin noin puolen välin jälkeen nähneeni pelistä kaiken ja jatkan seuraavan teoksen pariin.
Hyvää:
Kuvan rakeisuus.
Ääniympäristö.
Tunnelma.
Omaleimainen pienen piirin kulttiteos.
Huonoa:
Liika hiviskely.
Yksitoikkoiset tapot ja kentät.
Ikuisesti vihaamani tallennuspistejärjestelmä.
Pelkkä tunnelma ei kanna pelin loppuun, luiden päälle olisi kaivattu lihaa.
Yleisarvosana:
7 (asteikolla 1-10)
Yhteenveto:
Vahvalla tunnelmalla varustettu hiiviskely/ammuskelu, joka kaatuu yksitoikkoisuuteen.
Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.
Armand