IRC-Galleria

Peli: Beyond Good and Evil

Alusta: PC

Muut alustat: PS 2, Xbox, GameCube sekä uusi HD versio PS 3 ja Xbox 360

Julkaistu: 2004

Voisin yksisilmäisesti kirjoittaa vain että hyvä peli ja antaa yhdeksän pistettä. Mutta pitäähän sitä jotakin raapustella teidän iloksi.

No jaaritellaanpa ensin elämäntilanteesta pelaajan ja perheenisän silmin. Ensinnäkin pitää mainita että kausiluontoinen työni joka sijoittuu kesäaikaan kuivatti minun arvosteluarkistoni lähes olemattomiin ja nyt pitää tehdä rästiin jääneitä kotitöitä ja yrittää siinä sivussa vähän kartuttaa arkistoa pelailemalla hiukan yksinkertaisempia ja nopeasti läpäistäviä pelejä. Olenkin jo siinä ihnan hyvin onnistunut ja tämä on jo viides kirjoitelma jonka voin julkaista sitten kun se on ajankohtaista. Suuri siivousurakkani lähenee loppua ja arki lapsen kanssa kotona vaimon käydessä töissä on taas asettunut uomiinsa. Joten kun saan nämä viimeiset suuret kotityöt tehtyä voin helposti tasapainoilla harrastukseni ja perhe-elämäni välillä.

Mitä peleihin tulee niin minulla on vielä pahasti kesken Diablo 3 ja ikuisuusprojektini LOTRO. Enkä ole vielä päässyt edes siivua maistamaan Skyrimistä vaikka kyseinen teos osuu lempilajityyppiini. Avaamattomina paketeissa on vielä monta muutakin peliä tuossa pöydän nurkalla. Kuten esimerkiksi Dragon Age, Dead space 2 ja massaefekteistäkin olen kerinnyt pelaamaan vasta ensimmäisen osan. Joten jatkossa tulee olemaan uudempaankin materiaalin perustuvia arvioita. En kumminkaan pelaile näitä vanhoja pelejä pelkästään kartuttaakseni arvosteluarkistoa, vaan pidän kaikenlaisista videopeleistä. Osa näistä nykyään vähemmän tunnetuista takavuosien tapauksista on nykypäivän mittapuulla aika kuraista kamaa, mutta väliin löytyy pölyn peittämiä helmiä kuten tämä Beyond Good and Evil.

Beyond Good and Evil onnistuu monessa seikassa, eikä suinkaan vähiten merkittävä asia ole pelin hämmentävän hyvin tehty ristiinveto eri pelityylien välillä. Se on samanaikaisesti lievä hiekkalaatikko, kaahailu, avaruuslentely/ammuskelu, seikkailupeli, hiiviskely, mätkintä, tasoloikka ja jopa aavistus roolipelielementtejä löytyy. Harvoin olen nähnyt edes kahden eri pelityylin toimivaa kokonnaisuutta, joten nostan hattua tekijöille tämän sillisalaatin kunnioitettavasta synnytyksestä. Pelityylien ristisiitoksen lisäksi pelissä on toimiva Tarina. Juoni jopa hiukan liikuttaa parhaimmissa kohdissa ja siinä on havaittavissa toimiva draaman kaari. Tähän kaikkeen on lisätty vielä ripaus yhteiskuntakritiikkiä. Tosin yhteiskuntakritiikki on sieltä kärjistetymmästä päästä.

Tarinan keskiössä on kaunis Jade niminen nuori nainen joka asuu alussa majakkasaarella orpolasten ja sikaa muistuttavan setänsä kanssa. Alun muukalaishyökkäyksen jälkeen tarina potkaistaan vauhdillä käyntiin ja jo ensimmäisen kuvauskeikan aikana alkaa selviämään kuka on kukin. Niinpä Jade pestautuu kapinnallisten leipiin kukistaakseen hirmuhallitsijan. Hänen seikkailunsa etenee aina paikallisen kuun pinnalle saakka. Pistoolin sijaan tarinan sankarittaren tärkein ase on kamera, toki hän osaa tarvittaessa myös lähitaistelun salat. Mutta monesti on viisaampaa hiippailla kohteeseen ja napsia tarvittavat kuvat ja lähettää ne kapinnallisten julkaistaviksi.

Pelin pääjuoni on hyvin lyhkäinen mutta oheistekeminen tekee siitä yli kymmentuntisen ja mielekkään pelattavan. Oheistehtävillä on sitä paitsi järkevä tarkoitus. Nimittäin tietyissä kohtiin on pakko käydä vaikka kisaamassa ja keskittyä kuvaamaan eläimiä jotta saisit kallisarvoisia helmiä. Helmillä puolestaan ostetaan kulkuneuvoon osia joiden avulla päästään etenemään.

Visuaalinen anti on ajatonta piiroselokuvamaista tavaraa ja vanhuus ei tule ihan heti mieleen pelin ulkoista antia tarkastellessa. Vosi jopa vaittää graavista antia eräänlaiseksi taiteeksi pienine omituisuuksineen päivineen. Miljöö nimittäin on aika kaukana meidän arkirealismista, mutta silti se vaikuttaa siltä ettei sitä ole tekemällä tehty. Äänet ovat näyttelijöineen päivineen huipputasoa ja musiikit eivät voisi olla enää sopivampia. Nimittäin teknojunkutus ja räpätys oikeissa kohdissä istuu kuin nyrkki silmään.

Ainoat huonot puolet tästä löytyvät päätarinan lyhkäisyydestä, vihaamastani tallennuspistejärjestelmästä ja jokseenkin raskaasta pelimoottorista joka väliin takkuili ja jopa kaatoi koko koneen pariin kertaan. Eli pientä teknistä huojuntaa oli havaittavissa. Nämä seikat eivät kumminkaan saa minua vähentämään pelistä kuin yhden pisteen pois.

Mahtava pelikokemus ja aina väliin kannattaa katsoa taaksepäin sensijaan että juoksee tämän hetken listahittien perässä.

Arvosana:
9 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Erikoinen, erikoiseen maailmaan sijoittuva monen pelityypin ristisiitos. Ehotonta kulttiainesta monelta suunnalta tarkasteltuna.

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand