IRC-Galleria

Kaksi sanaa, joista muodostuu tuossa nimenomaisessa järjestyksessä potentiaalisesti yli 12 tuntia kestävä, strateginen toista maailmansotaa alkutilanteessaan imitoiva sotasimulaatio, missä pienet muoviset tankit ja pommikoneet ottavat yhteen eeppisillä usean millimetrin taistelukentillä giganttisten titaanien siristäessään silmiään laudan ympärillä, pyöritellen kädessään kohtalon noppia, joiden avulla päätetään miljoonien kohtaloita, kun Saksan ja Venäjän rajalle kasattu ruostunut rauta kiillotetaan kiväärin nakuttaessa ja haupitsien taustakuoron mylviessä.

Haluan takaisin menettämäni pöhnän ja 12 tuntia elämästäni.

Kun tuossa neljän perseessä lopettelimme projektityön rassaamista koulussa ja päätin lähteä tänne Jazuliuz:sen kämpille lämmittelemään iltaa varten, ajattelin että sushia voisi syödä päivälliseksi. Niinpä hakaisin Norimarusta sushiaterian ruokailusetit, alkosta kuperkeikkaöljyt ja sitten Guitar Hero III:sta kunnes ranteet alkoi kramppaamaan, oujee. Vielä myöhemmin illasta(oikeastaan jo sitten aiemmin lauantaiyöstä :P) nuijittiin possun sisäfileestä piffit ja maisteltiin ne kaverin viinin kanssa. Illlalla yhdet baarissa ja nyt päässä pyörii siihen vauhtiin ettei arvaa unille mennä vielä hetkeen. noh, kunnon musaa vain soimaan ja hyvä tulee. Nyt kaveri kuorsaa keittiössä sellaisella völyymillä ettei tässä itse tuskin unta saakkaan enään hetkeen.

Paha, paha, ilkeä krapulakeiju on selätetty jälleen! Haluamme kiittää projektitöidemme työnantajaa onnistuneesta saunaillasta ja tuikkaamme soittimeen seuraavan biisin.
http://www.youtube.com/watch?v=ep0q75CfIIs
Dj Isaac - Nobody Listens to Techno. Sitten noudamme kiltisti tuopillisen nestepitoista litkua kaapista(kutsutaan nyt vaikka mehukatin appelsiini mehuksi) ja aloitamme päivän askareet.

Aamulla ei malttanut vain olla paikoillaan ja nukkua tarpeeksi kun lähdin jo 1½ tuntia etukäteen kohti keskustaa ja Ixonoksen toimistoa. Nyt on salassapito ja harjoittelusopimukset kirjoiteltuna, ens vuonna pääsis oman alan hommiinkin ensimmäistä kertaa opiskelun aikana.

Nyt jatkuu jonkinasteisen esitelmän kokoonparsiminen, TietoEnator haluaa tietää miten passwordmanagerimme edistyy.

Lähdin kotia kohti eilen kolmen junalla treeltä. Matkan jälkeen seinäjoella junasta pois noustessani vaihdoin emännyksen autoon ja hurauttelimme Anttilaan, missä vilkuilin läppärivalikoimaa ja pistin veronpalautukseni palamaan.

Nyt irccaan sängynpohjalta omalla läppärillä. oujee.

Unohtakaa Evanescence, Within Temptation ja Nightwish. iRonica tuli, näki, ja pieksi ne kaikki. Tiistai-iltana levynjulkaisukeikallaan ollut iRonica vakuutti itseni uudelleen siitä, ettei suomimetalli olekkaan hiljalleen hiipumassa keskinkertaisuuteen. Tyylillisesti seilailtiin nätisti melkein powerinomaisista kikkelisooloista ja synaneppailuista aina trash/death-henkisiin mättöpätkiin ja murinaan. Erityisesti bändistä vakuutti vokalisti Elina, lähtiessään säkeistöissä matalalta, päätyen TarjaTurusmaisiin oktaaveihin ja kertsissä sulavasti sekaisin heittelivät ajoittain sähäkkä murina ja kirkas laulu. Eipä siinä, bändikin osasi hommansa, ilman tulppia ei vain klubikeikalla oikein saanut eriteltyä kitaraa, mutta kunhan keikalta pääsi ja aamulla heräsi hieman ennen yhtä, pääsi käppäilemään Swamppiin ja investoimaan tuoreeseen lättyyn.

Nyt kymmenkunta kertaa levyn läpi kuunnelleena on levyltä noussut joitain suosikkeja, kuten parhaillaankin soiva All That I Drain. Levyllä pääsi kitaran varressakin heiluva äijä, Ville paremmin oikeuksiinsa. Kaikenkaikkiaan tasapainoinen ja onnistunut miksaus, levyltä löytyy kaikille jotain eikä jätä kylmäksi.

Ihmettelen ellei tältä porukalta kuulla myöhemmin lisää.

The 69 Eyes pyörähti Sjoella soittamassa yhden parituntisen. Vekkulia settiä vekkuleilta sediltä. Kovasti yritettiin saada serkkukin mukaan mutta 800 kilometrin matkaväsymys ilmeisesti painoi enemmän vaakakupissa kuin viihtyisästi rokkailtu iltama. Noh, saipa jälleen naureskella Seinäjoelle, joka tuijotti toisenkin kerran kun ohi käveli. Ei ole näin pienessä pitäjässä totuttu siihen että joku näyttää siltä miltä haluaa.

Kummia katseita päivällä: Kappahlin asiakkaat arvostivat asiantuntevia mielipiteitä kun kuuluvalla äänellä tokaisin mummalle(joka kierrätti serkkuamme vaatekaupoissa): Katos tätä paitaa, just samannäkönen kangas ku paapan pitkis kalsareis? Ja joku vissiin ihan tosissaan tätä pitää päällään.

Minkäs teet, kait tämä ny sit on sitä vintagea, vanhoilta kalsareilta ja auringossa haalistuneilta isomumman verhoilta näyttäviä kankaita paidoissa, jotka näyttävät kaikki äitiysvaatteilta. Ehkä tämä muodin uusi suuntaus rohkaisee naisia kasvattamaan valtavat kaljamahat, että nämä rintojen alle kiristyvät telttakankaat täyttyisivät. Tiedä häntä.

Nyt kun muodista aloin puhumaan niin ihmetellään nyt koko genre läpi. Miksi, voi miksi, pitää lahkeet tukkia sukkiin? Olen edelleen vakuuttunut siitä että tämän tavan kehitteli joku muodin johtotähti kyllästyttyään siihen että kun hän piti jotain vaatteita päällään, oli seuraavalla viikolla puoli valtakuntaa samoissa vaatteissa. Joten hän päätti kiskoa sukat korkealle lahkeiden päälle näyttääkseen niin helvetin naurettavalta, ettei kukaan täysipäinen voisi seurata perässä. Ja kuinkas ollakkaan, seuraavalla viikolla jo kaikki 10-16 vuotiaat muotiteinit jemmailivat lahkeitaan sukkiinsa kuin idiootit tarhalaiset, joiden motoriikka ja keskittymiskyky riittää juuri ja juuri käsien tuhrimiseen maalipurkissa ja paperille lätkäisemiseen, eikä pukeutumisen liikesarjat ole vielä iskostuneet tajuntaan automatisoituneeksi aamukoomassa suoritettavaksi funktioksi.

Toinen jo toivon mukaan kuolemaan päin oleva muoti on naurettavan suurien objektien tuominen vaatteisiin. Siinä missä vanhat kaulakorut ovat pieniä ja siroja riipuksia(lukuunottamatta räppäreitä joiden uskottavuus laskettiin kaulassa roikkuvan metallin kilopainosta), ovat nykyiset lähinnä jotain hamppuköydellä kasaan parsittuja kotilonpuoliskon ja teevadin ristisiitoksia, jotka saavat vastaantulijat punastumaan myötähäpeästä. Mikäli joidenkin muotineuleiden suunnittelijat jatkavat samaan kehityssuuntaan, minne ovat lipuneet auttamatta jo pari vuotta, voi paidastaan irronneista napeista tehdä itselleen kahvittelusetin ostamalla kuppeja ja lusikoita niille lautasille, jotka paidan rintamuksesta tipahti. Ja mikäli nämä törkeät hopean ja kullanväriset punotut vyöt vielä vuoden tai pari levenevät, on niiden alle turha laittaa minihametta, ellei sitten halua jotain pientä mustaa alushametta sinne vyönsä hiertymiä pehmentämään.

Eiköhän siinä tullut katettua ehkä eniten huvittuneisuutta lisänneet ilmiöt muutaman vuoden ajalta. Oppaananne muodin ihmeellisyyksiin toimi Daealis, toivottavasti olette nauraneet yhtä paljon kuin minäkin näille muodin ihmeluomuksille, joiden käyttäjillä ei ilmeisesti ole mitään käsitystä kuinka uskomattoman typeriltä ne näyttävät ihmisestä, jolla on edes etäisesti silmää sille, mikä näyttää hyvältä.

Np: Eminem - Lose Yourself

Pitäisi vissiin hankkia elämä.


Muttei jaksa.

np: Dope - Let's Fuck

Varmaan useimmat ovat nähneet joskus, kuinka tuttu tai tuntematon on noukka pystyssä selittänyt, kuinka hän ei voi ostaa vaatteitaan H&Mstä, koska osa siellä myydyistä kuteista tuotetaan lapsityövoimalla (eikös tämä väite elänyt vahvasti joskus vuosi pari takaperin ainakin). He sen sijaan kävelevät viereiseen kauppaan ja maksavat vaatteistaan hieman enemmän, mutta luulevat nyt tekevänsä koko maailmalle palveluksen.

Yllättäen koko maailman yli pyyhkäisee tälläinen todella kaunis ideologia(notice the sarcasm): Boikotoidaan lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita. Kiinassa pienen sweatshopin johtajat kurkistavat mustan aukon lailla uhkaavasti pimeyttä huokuvaan lompakkoonsa ja kyynel silmäkulmassa naulaavat laudat pajan oven eteen, jättäen 200 reippaasti köyhyysrajan alapuolella elävää huono-onnista ilman sitä ainutta tulonlähdettä. Nyt Pieni Ling palaa kotiin ilman päivittäistä riisikuppiaan, saa isältään ankaran pieksännän ja mikäli pystyy vielä seisomaan omilla jaloillaan hänet potkaistaan ulos tienaamaan rahat toisin. Ling on nyt lapsiprostituoitu kiinan slummeissa.

Kyllä kannatti boikotoida. Asiat ei aina ole niin yksinkertaisia. Suomesta katsottuna on vain helppo tuomita moinen, kun ei täällä niin ankaraa köyhyyttä. Se ihmisarvoja riistävä orjapiiskuripaja alkaa näyttää oikein inhimillisen lämpöiseltä ja houkuttelevalta, kun on valittava bambukepin piiskan alla neulomisen tai katuojassa kuolemisen väliltä.

Pitkästä aikaa rantauduin Tampereen kämppääni ja tein epäpyhän valan itseni kanssa jo matkalla, että tänä viikonloppuna en tekisi mitään rakentavaa. Tähän asti olen pitänyt kiinni suunnitelmasta, istahdin koneen ääreen eilen, ja muutaman tunnin unien jälkeen tein saman tänäänkin. Pienenpieni tauko välissä oli, jolloin iskettiin murkinaa pannulle ja pyöräytettiin jotain syötäväksi luokiteltavaa pöperöä, ettei sentään nälkiintymistä tarvitse harjoitella. Tämäkin liki hyödyllinen tekeminen sitten korvattiin välittömästi katsomalla muutama jakso Macgyverin neljättä kautta.

Joillekkin kuulemma lomailu on vaikeaa. Eivät kuulemma osaa vain istua paikallaan ja olla tekemättä yhtään mitään.

Amatöörit.

Gamma Ray - Heaven Can Wait