IRC-Galleria

Tässä sitä ollaan, jälleen kaksi tuntia köyhempänä.

Sain jostain päähäni katsella Twilight: New Moonin. En tiedä mikä tähän riivasi, mutta vanha sanonta "pessimisti ei pety" ei jostain syystä ollut päällimmäisenä muistissa, kuten olisi pitänyt.

Jos kuvittelit että ensimmäisen osan glittervamppyyrit ja "lukio"-ikäiset itkemässä ja arpomassa kuin pahaisetkin 14-kesäiset emoteinit särkyneiden tunteiden perään: Toinen osa tarjoaa sitä samaa sontaa, mutta vain kaksinverroin.

Tällä kertaa sankarittaremme Bella ei enää tyydy pelkästään hiljaa paikallaan kyhjöttävään, ylisuojelevaan kiiltokuvapojuun, Edwardiin, vaan luulee haluavansa maistaa hieman tummaa ja tulista intiaaniverta. Kukapa olisi arvannut, että kunhan ensin Eetu on puolet elokuvasta nyyhkinyt hänen ja naisensa suhdetta ajaen tämän emoilullaan toisen äijän syliin, jätkästä paljastuukin eläimellinen puoli tämän repiessä nahkansa. Ja katos ville pirua, sieltä löytyi helvetin suurikokoinen susi(ei mikään ihmissusi, vaan SUSI). Animorphit ovat eri asia kuin ihmissudet, mutta mitäpä sitä turhaan nirsoilemaan, eivätpä itseään kunnioittavat vamppyyritkään kimalla auringossa vaan käristyvät tuhkaksi.

Noniin, nyt kun elokuvan järkyttävin juonenkäänne on paljastettu, voimme todeta elokuvan ilmeisimmän käänteen. Bella pogoilee kahden miehen välillä kuin epävarma teini kahden 'tykkäämänsä' pojan välillä, mennessä tullessa ja vielä palatessakin angstailee vuoroin kummankin perään ja lopulta päätyy latinaa puhuvan vamppyyrilordin eteen toiselle puolelle maailmaa.

Wait, what? Missasinko jotain oleellisia juonenkäänteitä? Ilmeisesti en. Juoni vain on näin täysin päätön tilkkutäkki. Useimmat kohtaukset ovat mukana vain näyttääkseen jokin täysin merkityksettömän käänteen Bellan romansseissa. Näyttelijöissä on yhtä paljon taitoa kuin pornoelokuvien extroissa ja he luovat hahmoihinsa syvyyksiä, jotka eivät pärjäisi edes lasten kahluualtaalle vertailussa. Kun hahmoista ainoa, jonka kanssa pystyy edes jotenkin samaistumaan, on vamppyyrien perään haikailevan angstityttären etäistä sivuosaa luotsaava yksinhuoltajaisä, voi huoletta ottaa ja nostaa perseensä penkistä ja kävellä ulos teatterista.

Kuvittelin ihmissusien mukaantuomisen tuovan mukaan uusia virkeitä tuulia täysin pystyynkuolleeseen esiosaan, mutta tämä oli turha toivo. Muutamien taistelukohtauksien jälkeen(jotka eivät ole mitään verrattuna esim. Underworldissä, Bladessa tai Matrixeissa nähtyihin) ihmissusista ei jäänyt elokuvaan kuin märän koiran epämiellyttävä haju.

Jos etsit elokuvan täydeltä esiteinistä angstiromanssia, missä yksi pillittävä rääpäle hyppii kahden miehen välillä, jotka molemmat vuorotellen itku silmäkulmassa rukoilevat tätä jäämään luokseen - Bingo, katso tämä moska.

Ensimmäinen elokuva oli kuin hatullinen paskaa. Jatko-osa on rekallinen samaa sontaa.

Näin pääsi käymään, jälleen lipui syntymäpäivä ohi. Yläasteesta on 10 vuotta takana. Onko matkalla jokin muuttunut, sitä ajattelin muistella.

Musiikkimaku
16: Metalli on musiikkia ja muu on paskaa
17: Metalli on musiikkia. Mukaan liittyi Dj Orkkidea, Dj Proteus, Dj Neon ja joitain hieman elektronisemman musiikin soittajia, The Prodigy esim.
18: Metallista siirryttiin industrial-vaikutteisempiin suuntiin, trancesta enemmän hard houseen ja dark tranceen. Luultavasti myös näihin aikoihin kuulin Gravewormin coverin Fear of the Darkista ja katselin Bravehearttia, joiden ansiosta tykästyin säkkipillin ääneen ja aloin haalimaan myös skottikansansävelmiä.
19-22: Metallin ja konemusiikin raja häilyi kun yhä kasvavissa määrin hain keskimaastossa olevia bändejä. Joitain räppibiisejä opittiin myös arvostamaan.
22-26: Konemusiikki siirtynyt EBM/Dark Electro/Terror linjalle tavanomaisen trancen jäädessä sivummalle. Kaikki metalli menee yhä, mutta industrial-vaikutteiset ja tyylilajeja sekoittavat yhtyeet ovat enemmän mieleen.

Vieläkään en voi sietää iskelmää, countryä enkä poppia.

Ajatusmaailma
16: Alkoholiin en aikonut koskea ikinä. Tähän aikaan myös uskoni oli ehkä fundamentalistisimmillaan, lähestulkoon jenkkilän konservatiivi-shittiä. Toki en sentään mikään young earth -kreationisti. Mustavalkoista, joko hyvää tai pahaa.
17-20: Harmaa alue alkaa muodostua hyvän ja pahan väliin, ehkä toiset asiat ovat eri puolella tätä kaksinapaista jaottelua riippuen kenen näkökulmasta sitä katsellaan. Alkoholiabsolutismi lopahti myös. Pidin oleellisena osana uskoani sen, että pitää ymmärtää sitä mitä vastaan olet, ja aloin tällä syyllä venyttää tietenkin raamatustakin löytyvää kehotusta että juoda saa, muttei humaltua(vanha ohje, alkoholinegatiivisemmasta kulttuurista, jonka tarkoitus oli rajoittaa kohtuudella käyttöä). Perustelut ovat aina olleet mukana omissa ajatuksissa, siksi yritin ottaa selvää wiccasta, asatrusta, buddhismista, jne jo aikoina kun olin hihhulimmillani.
20-21: Siirtyminen opiskelupaikalle, kiinteän netin ääreen, oli ehkä suurin räjähdys ajatusmaailman kehitykselle. Netin kautta löysin Youtubessa jo vireänä käynnissä olleen Kreationismi-Sekularisti väittelyn ja kuvittelin löytäväni joitain vakuuttavia todisteita, joilla perustella uskoani vastaanväittäjille. Sen sijaan huomasin, että ne jotkin omat tekosyyt uskolle olivat niitä täysin samoja, yksinkertaisia ja alkeellisia järkeilyjä, jotka ovat olleet heikkoja perusteita jo vuosisatojen ajan.
20-22:Vahva teistinen usko mureni parissa vuodessa agnostiseen deismiin. Subjektiivinen moralismi alkaa laajentua lähes kaikkeen.
23-24: Ateismi. Viimeisetkin rippeet kristinuskosta tipahtivat pois.
25-26: "Militantti" agnostinen ateisti, satanisti. Oikea ja väärä ovat vain sanoja, jotka jokainen tulkitsevat omalla tavallaan, eikä raja koskaan piirry samaan kohtaan.

Fat Boy Slimin sanoin: You've come a long way, baby.

Tarpeetonta sanoa muuta, tervetuloa tasa-arvon maailmaan.

Naiset ihkuttavat teinejä, se on *kröh*säälittävää*kröh*.... ilmeisesti 'normaalia'... Miehet tekevät sitä, se on perverssiä, limaista, (syötä-kuvottavuutta-heijasteleva-adjektiivi-tähän), jne.

Ah tätä tasa-arvoisuutta.

Nyt on elokuva poikineen katseltu ja edessä vielä yksi.

2012 - Yllätyksetön mullistusspektaakkeli. Maailma murenee ympärillä kerrostalo ja katu kerrallaan, vaan yhtenä päähenkilön sidekickinä toimiva vässykkä joka ensimmäistä kertaa ohjastaa yli kaksimoottorista konetta säilyttää tyynen katseensa laavan pulputessa ympärillä kaduille ja kerrostalojen kaatuessa kohti lentokonetta. Efektit ovat toki huippuluokkaa ja kerrankin kadut ovat täynnä ihmisiä kun laavavirrat kylvävät kuolemaa,mutta kuten day after tomorrow ja muut katastrofit ovat jo kulkiessaan samaa punaista lankaa pitkin osoittaneet: ei näihin tuomionpäiviin saada juonta.

Nyt sherlock holmes.

Ostin sitten kännykän. Nyt jää wanha 3310 sivulle ja uusi 6700 kouraan.

Tuossa joku aika takaperoisesti kulkiessamme voivat ainakin ateistiseen suuntaan kallellaan olevia foorumeja/boardeja/kanavia seuranneet palauttaa hermostoihinsa sellaisen tarttuvan ja informatiivisen rap-genreen tipahtavan kappaleen fundamentalisti-konferenssistä jostain päin ameriikan suurta ja mahtavaa mannerta, kuin Christian Side-Hug.

Noh, tämä hulvaton übermoralisoinnin uusi kulmakivihän lähti käsistä kuin saippua homoseksuaalisissa vankilafantasioissa ja räpellys on lähes yhtä suosittu kuin ThunderF00tin videot, missä hän murskaa VFXn aivopieruja. Ja kuten kaikki hupaisat jutut, mitä fundamentalistit tekevät, tämäkin sai oman tribuuttinsa(Kent Hovind vankilaan veropetoksesta, köhköh).

Mikäli siis "side-hug" tuntuu kovin likaiselta vieläkin, tässä video, joka varoittaa kaikkia tällaisen koskettelun vaaroista.

The Force is a tool of Satan!

Tee ekoteko, ala juoda sitä hanavettä ilman että joku pullottaa sen ensin.
http://kuvaton.com/kuvei/facts_about_bottled_water.jpg

Two Lumps, nettisarjis jota olen seurannut jo useamman vuoden, onnistui jälleen saamaan repsahtelun fiiliksiä aikaiseksi, kun otin kiinni menetettyjä inttiviikkoja ja selailin aikajanaa taaksepäin.

Copyraittia Seinfeldille.

Läppäriä esille ja vanhat ohjelmoinnin proggikset tulille jälleen. Uusia parannuksia ikiwanhaan ohjelmantynkään, jolla aikoinaan nimiä tarinoihin kehittelin. Vaihtui Pascal C++:aan ja tekstitiedoston satunnaishaku dynaamisiin setteihin. Ehkäpä tässä joutais jopa kirjailla eteenpäin noita kunnianhimoisempiakin projekteja.