Ympäristötietoisina henkilöinä teemme yhteisölle palveluksen ja otamme kaksi käymisastiaa täyteen omppuja, etteivät lahoa puuhun.
Tuskin on saavit puolillaan helakanpunaisia herkkuja kun jo kiitää lähimmästä kerrostalosta henkilö kyselemään että mitäs täällä omppuja kerätään. Oispa ollut jännä nähdä jos ei yksi meistä olisi asunut kyseisessä taloyhtiössä, että minkälainen huuto siitä syntyisi. Nyt tuli vain viiden minuutin moraalisaarna passiivisagressiivista paskapuhetta, että "juuri kun on täällä vanhojen asukkaiden kanssa alettu sopua saamaan ja täällä joku kerää kaikki omenat ja lässynlässynlää".
Ainoa toimenpide mitä omenoille on tehty - mädimpien tilasta päätellen - viimeiseen kahteen viikkoon, on talkkarin ruohonleikkuun helpottamiseksi tuomat ämpärit minne kerätään mädät pois maasta. Kaksi 30 litran saavia, reunojaan myöten täynnä mätää omenaa. Mielestäni varsin hyvä indikaattori ympäröivien kuuden rapun asukkaiden mielenkiinnosta omenoita kohtaan. Jos reippaat nuoret miehet päättivät ravistella omenoista ehkä, ehkä neljänneksen itselleen, se tuskin vaarin maailmaa kaataa. Puu näyttää vieläkin nätiltä ja punaiselta pari viikkoa, kunnes ne loputkin mollukat kopsahtavat nurmelle lahoamaan kilpaa kaiken vihreän kanssa.
Olisiko sitä pitänyt käydä kaikki raput läpi organisoiden lista, minkä perusteella omenapuun käyttöaika jaetaan tasaisesti kaikkien käyttäjien kesken vai mikä olisi ollut tyydyttävä ratkaisu, mene ja tiedä. Luultavasti siitäkin olisi tullut sanomista, koska organisoimme jotain kysymättä asukassäätiöltä, tai mikä ikinä paikallinen "alkuperäisasukkaista" koostuva kahvikämpän hyvävelijärjestö tämän lafkan tapahtumattomuutta pitää silmällä.
Dynaaminen triomme päätti antaa ammattimaisten mielensäpahoittajien vetäistä hernekasvit nasaaliinsa, sillä siinä vaiheessa kun heillä on taas naama palautunut kärsäkkään nisäkkään sukupuolielimen kaltaisesta kurtusta, meillä onkin jo viiniä parikymmentä litraa. Ja he ovat vieläkin kateellisia kun eivät saaneet omenoita.
Koska ne loput mätänevät tuonne puuhun.