Alice In Wonderland
Tim Burtonin yllättävän kriittisen vastaanoton saanut teos. En tiedä mitä sitten elokuvalta odotettiin, itse lähinnä virnuilin läpi elokuvan, eikä se ole mielestäni lainkaan hassummin pätkältä, jolla on Disney-lisenssien takia suuri potentiaali mennä perseelleen.
Onneksi tätä ei edes Disni voinut paskoa suuressa 'sallittu kaikenikäisille'-perseilyssään. Burton maalaa eteemme visioita, jotka ovat jälleen enemmän tai vähemmän hullun hatuntekijän korvasta kaivettuja, kuten itse ainakin jo olen tottunut odottamaan kyseiseltä herralta. Maisemat tyrmäävät joka kohtauksessa, kaikki on hullunkurista ja sekopäistä, eikä kuitenkaan efektien yliampuvuuskaan vähennä niiden yhteensopivuutta. Vaikka kankaalla välillä ei ole kuin itse Liisa ja kaikki muut elementit ovat laskettu jälkikäteen pikseleinä ruudulle, maailma on silti niin täynnä elämää että tunnelma on käsinkosketeltavaa.
Näyttelijä/ääninäyttelijävalinnat onnistuivat loistavasti, juoni seurailee kutakuinkin tuttua kaavaa ja kaikinpuolin onnistunut teos. Ainakin niille, jotka Burtonin töistä ovat nauttineet tähänkin asti.
Ninja Assassin
Ilmeisesti mangasta elokuvaksi kääntynyt elokuva on onnistunut piileskelemään viimeiseen asti, kuten How to train your dragonikin. En tiennyt mitä odottaa elokuvalta, nimestä päätellen kyseessä olisi voinut olla ö-luokan ninjafilmi hongkong-elokuvan esihistoriasta.
Onneksi elokuva aloitti heti vahvasti pyyhkäisten kaikki epäilykset moisesta kauheudesta. Ensimmäiset viisi minuuttia elokuvaa kun on kulunut, on reilu puolen tusinaa gangsteria viipaloitu purkitettavaksi salsaksi ja veriroiskeet täyttävät seinät ja lattiat. Alkuperäissarjaa tuntematta en tiedä miten hyvin juoni seurailee esikuvaansa, mutta ainakin ihmisruumiiseen mahtuva veren määrä on lainattu mangan lainalaisuuksista. Ruumiit tursuavat pienistäkin viilloista useita metrejä pitkiä kaaria, eikä meno hidastu vaikka ämpärikaupalla punaväriä on jo roiskittu ympäriinsä.
Ninjaklaanien salamurhabisnestä tutkimaan alkanut poliisikaksikko huomaa melko vikkelästi olevansa kaulaansa myöten veressä ja irtojäsenissä, juonen jäädessä melko suoraviivaiseksi 'kostanpa tärkeän ihmisen menetyksen'-vendettaksi.
Vaan ketä kiinnostaisi juoni, kun luvassa on veristä ninjamäiskettä.....ja paljon lisää irtojäseniä, shurikenejä sekä yliluonnollisia ninjasalaisuuksia.
How To Train Your Dragon
Dreamworksin todella upealta näyttävä animaatio oli samassa sarjassa kahden ylemmän elokuvan kanssa. En ollut aivan varma mitä odottaa, mutta elokuvan nähtyäni olin tyytyväinen siihen että näin sen. Jälki on varmasti parasta, mitä pitkässä animaatioelokuvassa on tähän mennessä nähty, eikä juonessakaan ollut moittimista. Myönnetään, se on perinteinen "epätodennäköisin, hieman omituinen kakara kasvaa tapahtumasarjan kautta omanlaatuiseen ratkaisuunsa pelastaa yhteiskunta ja siinä sivussa ravisuttelee koko järjestelmän uusille raiteille"-klisee. Peruselementit juonen osalta siis täysin samat kuin lähes kaikissa Disney-piirretyissä tai animesarjoissa.
Mutta kun jokainen osa-alue on hoidettu tyylillä, ei se häiritse menoa lainkaan.
Clash of the Titans
En aio viedä sitä fiilistä mikä itselleni jäi kun kerroin kolmesta ylemmästä, joten tiivistetään Titans: Vältä mikäli vain mahdollista. Mikäli joku sadistinen paskiainen pakottaa katselemaan elokuvaa, suosittelen katselemaan vain viimeisen puolisen tuntia, eli siitä asti kun saavutaan manalan porteille(lautturi oli sympaattisen näköinen Ankeuttajien vuosikurssikeskeyttäjä) ja siitä edelleen siihen asti että Kraken kivetetään ja murenee palasiksi. Siinä on elokuvan paras anti, ja ainoita niin eeppisiä tapahtumia että niitä jaksaa edes katsella. Elokuva ei olisi voinut onnistua huonommin, ellei pääosaan olisi valittu Rowan Atkinsonia. Muuten kaikki menikin jo perseelleen.
